Kesälaitumilla

Joku jo kommenteissa kaipaili. Kesälaitumilla ollaan tosiaan.

Puh, Bahrainin kuumuus alkoi jo kyllä kyllästyttää. Jostain kuulin/ luin, että kesäkuu olisi ollut kuumin vuosiin. Joka päivä olikin järjestään yli +40. Väkisin vääntäydyttiin viiden, kuuden maissa ulos ainakin puoleksi tunniksi, mutta tuskaa se välillä oli. Jos tuuli edes vähän, oli siedettävää, mutta tyynellä säällä aika tukalaa.

Mutta onneksi ollaan nyt Suomessa. Ollaan kävelty ulkona joka päivä moneen otteeseen, on uskomattoman nautinnollista, että voi lähteä kävelemään paikasta a paikkaan b, eikä törmää matkan varrella miljoonaan esteeseen. Bahrainissa hyötyliikunta on melkein mahdotonta. Harvassa paikassa on turvallisia teiden ylityspaikkoja tai ylipäätään kunnon pientareita, puhumattakaan jalkakäytävistä, joissa kävellä. Melkein itkettää, kun näkee suomalaisen pyörätieverkoston alikulkuineen…!

Pikkumuru nauttii ulkoilusta selvästi ja nukahtaa rattaisiin päiväunille onnellisena. Olisitte nähneet ilmeen, kun eka kertaa astuttiin ulos Helsinki-Vantaalla. Viileä kesäinen ulkoilma tuulahti kasvoille, voi sitä ihmettä! Oltiinhan me toki Suomessa vauvan kanssa joulun aikoihinkin, mutta tuskinpa pikkumiehellä on siitä minkäänlaista muistijälkeä.

Olipa muuten mukava kokemus lentomatkustaa vauvan kanssa. Täytyy kyllä sanoa, että vauvan kanssa saa erittäin hyvää palvelua. Frankfurtissa päästiin ohi ihan mielettömän pituisesta turvatarkastusjonosta ja FRA-HEL -lennolla saatiin tepastella pikkumiehen kanssa hirmu ahtaassa koneen takaosassa, jossa stuertti kävi aina välillä kääntymässä tarvikkeitaan täydentämässä. Pikkumies kun alkoi ahdistua ahtaalla istuimella sylissäni, oli pakko lähteä jaloittelemaan. Stuertti oli itsekin tulossa isäksi joulukuussa, ilmankos vauva kiinnosti.

Tästä lomasta on tulossa taas aikamoinen Suomi-turnee. Toivottavasti pieni mies jaksaa reissailun. On niin monta tärkeää ihmistä, jotka on pakko tavata ja harmi vaan niiiiiin monta ihanaa ihmistä jää näkemättä! Voi kun voisikin revetä joka paikkaan!

Enivei, Suomen loma on vasta alussaan, mutta jo nyt olo on ihanan rento ja valaistunut. Oi näitä suomalaisia yöttömiä öitä!!!!

Terveyskeskusmeininkiä ja maailman pisin röntgen-tulkkaus

Kotiapulaisemme loukkasi jalkansa parisen viikkoa sitten. Astui vahingossa harhaan rappusella ja jalan ulkosyrjä raapaisi portaanreunaa. Satuin juuri avaamaan viereistä ovea samaan aikaan ja näin, kun hän sattumuksen jälkeen hyppi pitkän aikaa yhdellä jalalla. Otti kipeästi.

Seuraavana päivänä jalka oli paisunut ja kipeä. Ehdotin lääkäriin menemistä, mutta koska oli perjantai ja terveyskeskus suljettu, olisi pitänyt mennä sairaalan päivystykseen. Ei todellakaan mikään houkutteleva ajatus (kaaos), apulainen sanoi odottavansa sunnuntaihin, jolloin terveyskeskus olisi taas auki.

Sunnuntai tuli, mutta apulainen ei edelleenkään halunnut mennä lääkäriin. Sanoi, että eiköhän se mene ohi ajan kanssa. Minä patistin kyllä, sanoin, että jos ei parin päivän päästä viimeistään tokene, menee sitten. Ja että ottaa sillä aikaa jalan kanssa rauhallisesti. Kehoitukset taisivat kaikua kuuroille korville, ihan samaan tyyliin näytti touhuavan kuin yleensä. Taitaa paikallaan olo olla vähän “boring”, tylsää kököttää omassa pienessä huoneessa päivällä kun ei uloskaan oikein pääse näin kuumalla.

Muutaman päivän päästä, kun oli jo sovittu, että minä heitän hänet aamulla terveyskeskukseen (jalka oli aamuisin ok, mutta illalla taas paisunut), hän kävi intialaisella ayurveda-parantajalla, joka antoi kummallisen näköistä linimenttiä hierottavaksi jalkaan ja siteen nilkan ympärille. Apulainen oli toiveikas.

Ayurveda-hoidot ovat varmaan kyllä tehokkaita, mutta jalkaan siitä ei ollut paljon apua. Tänään sitten vihdoin käytiin terveyskeskuksessa. En voinut jäädä odottamaan, sillä pikkumuru piti viedä nukkumaan, mutta sen verran sisälle vilkaisin, että ihan näytti suomalaiselta terveyskeskusmeiningiltä. Jonottamista ja odottamista. .Jonotusnumerot oli sentään, joita näköjään noudatettiinkin, ei ollut sitä normaalia bahrainilaista “röyhkein ensin” -meininkiä, jossa kohtelias suomalainen jää ihan jalkoihin, jos ei pidä varaansa.

Hassua oli muuten, että paikka vilisi tummakaapuisia naisia. Heitä kun ei normibahrainikatukuvassa juuri näy, ei edes vaikka menee pikkukyliin. Naiset tuntuvat yleensä olevan visusti kotona näkösuojassa. Terveyskeskuksessa heitä oli enemmistö, suuri osa täysin kasvonsa peittäviä. Ihan kuin olisi käynyt jossain ihan eri maassa.

Apulainen palasi sitten reissultaan takaisin myöhemmin aamulla. Kassissa läjittäin lääkkeitä ja ohjeena kehoitus jumpata jalkaa. Röntgenkin oli otettu, mutta tulos tulee kuulemma KUUKAUDEN päästä!

No comments.

Bahrain ja talouskriisi

Kävin perjantaina lentokentällä hakemassa ystävän meille kyläilemään pariksi päiväksi. Tulipa siinä parkkipaikalla autoja katsoessani mieleen, että kuinkahan moni niistä autoista oli parkkeerattu paikalleen “pysyvästi”.

Vaikka Bahrain talouskriisin alkaessa joka tuutista vakuutteli, että “kriisi ei vaikuta meihin millään lailla”, on täälläkin tapahtunut irtisanomisia ja moni pelkää työpaikkansa puolesta. Jos työpaikka menee, vaihtuu asuinmaa aika automaattisesti, sillä oleskelulupa käy käsi kädessä työn kanssa.

Varsinkin Dubaissa on kuulemma tapahtunut aikamoinen maastapoistuma (puhuvat, että Dubaissa on teillä nyt suorastaan tyhjää) ja moni on päätynyt omalaatuiseen ratkaisuun: poistutaan paikalta hippulat vinkuen lomalle, eikä palata enää takaisin. Lentokentälle jää velkainen auto kököttämään ja pankki jää lehdelle soittelemaan… Jos nyt etsisi halpaa autoa, kannattaisi suunnata sinne, siellä niitä on.

Moni on veikkaillut, että koulujen tässä pikku hiljaa loppuessa ja ihmisten lähtiessä kotimaahan kesälomalle sama ilmiö tapahtuu täällä. Mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuu syksyllä, josko vaikka ruuhkat olisivat maagisesti kadonneet.

Paikalliset firmat ovat jotkin aikamoisissa ongelmissa. Just tässä äsken eräät rakennusprojektit olivat jumissa, kun rakennustyöläiset ja insinöörit lakkoilivat, sillä palkkoja ei oltu maksettu sitten maaliskuun. Monen uuden asuma-alueen valmistuminen on viivästynyt kuukausikaupalla, ensin kai tarvikepulan vuoksi, nyttemmin todennäköisesti enenmmänkin työntekijöiden puutteen vuoksi. Ajeleskeltiin veljen kanssa Riffa Viewsin rakennustyömaan vierestä silloin kun hän oli täällä kylässä ja valtavalla työmaalla oli valehtelematta vain kourallinen miehiä töissä. Aavemainen näky…

Onneksi murun työpaikka on suht turvattu, valtio ei herkästi päästä sitä firmaa kaatumaan vaan pumppaa siihen rahaa. Ja muru on ollut siellä jo sen verran kauan töissä, että vaikka irtisanomisia tulisikin, hän ei olisi ensimmäisten joukossa. Onni sinänsä sillä maailmalla, puhumattakaan Suomesta, murun alalla työtilanne ei ole mitä parhain. Osataan olla todella onnellisia tästä rauhasta täällä.

Hiljaista

Taas on hujahtanut pitkä tovi ilman päivitystä. Eletään sellaista tasaista arkea, että ei juuri kirjoituta. Päivät kuluvat sisätiloissa, on aivan liian kuuma ulkoiluun. Eilen tein päivällä pienen autoilureissun ja auton ulkolämpötilamittari näytti 48 astetta. Iltaisin ollaan tsempattu ja menty tunnin kävelylenkille, on ihan pakko saada “raitista” ilmaa edes jossain vaiheessa.

Enää on vajaa kuukausi siihen, kun tullaan Suomeen lomalle. Mahtavaa!

Jestas, mitä ensi vuonna?

Synttärikulttuuri on täällä jotakin ihan käsittämätöntä. Tällä hetkellä compoundimme puutarhassa vietetään varsinaisia synttäreitä. Katsokaa itse:

“We are free!”

Tuli kyllä vähän jännä olo eilen, kun srilankalainen kotiapulaisemme tuli illalla koputtamaan keittiön ovea silmät loistaen. Oli lähdössä muiden maassa asuvien srilankalaisten kanssa juhlimaan sodan “loppua”. Meikit naamalla ja kultahelyt ranteessa. “We are free”, hän kiljaisi tohkeissaan. Päivällä saatiin kuulla se hyvä uutinen, nyt se tamilijohtaja on ammuttu!

Okei, sota on sotaa, tappelua on kestänyt jo kymmeniä vuosia ja ymmärrän tunnekuohun, kun eräs etappi on saavutettu. Mutta jotenkin olen kyyninen, ei kai kaikki entinen ole tällä unholaan pyyhkäisty ja elämä tästä lähtien yhtä auvoa? Taistelualueella vallitseva humanitäärinen katastrofi on kai edelleen sama? Jotenkin tuntui karmaisevalta toisen riemusta kiiltävät silmät ja hengästynyt olemus, kun joku on tapettu…

Olin viisaasti hiljaa, ei varmaan kannata ryhtyä puhumaan politiikkaa tästä aiheesta hänen kanssaan. Muutenkaan kun en ole mikään politiikan kävelevä tietosanakirja. Mutta jäi vaan vähän sellainen kummallinen olo itselle.

Viisut, hoh!

Heh, viimeisiä viisuissa… Katsottiin kisat murun kanssa joltain romanialaiselta kanavalta. Kuulin ekan kerran Suomen biisin, eikä se kyllä eronnut pätkääkään etelä- ja itäeurooppalaisten maiden tusinabiiseistä ja takamuksien ketkuttelusta. Ei nyt ehkä kaikista hävettävin esitys ikinä tai edes verrattuna joihinkin eilisiltaisiin, mutta ei todellakaan mikään loistava. Pistelaskua ei jaksettu enää jäädä katsomaan, vaan painuttiin pehkuihin.

Naapurikin on palannut Suomen-reissultaan ja taas on suomalaiskokoonpano täysilukuinen meidänkin compoundissa. Suomen-tuliaisia odotellessa (ei kuulemma ollut vielä purkanut laukkuaan, kun aamulla piipahti).

Pikkumuru on tavannut tyttöystäviään parina viime päivänä. Sillä alkaa olla tyttöjä joka sormelle, mietimme vaan, että mitä tapahtuu sitten, kun tytöt tajuavat, että poika tapailee useaa tyttöä yhtä aikaa ! Eilen käytiin Amwaj-saarilla erään suomalaisperheen luona. Siellä vierähtikin sitten hups vaan koko päivä.

Hiekkaleikkejä odotellessa

Nyt se vesittäminen alkaa. Tämän päivän lehdessä luki, että on perustettu joku lautakunta tutkimaan sponsorisysteemin poistamista. Katsotaan vaan, niin kaiken tämän jälkeen koko jutusta jää vain laiha varjo jäljelle. Jotenkin jännän nurinkurisesti nämä näitten lakiprosessit aina menee. Eikös niiden lautakuntien aika ole ennen lakien ratifioimista, kysyy joku kummastunut?

Pikkumurun kanssa ollaan nautittu mukavista iltapäivistä ulkona. Käyty vähän polskimassa altaassa ja sitten puutarhaan istuskelemaan. Eilen levittivät leikkikentälle uuden kerroksen pehmoista hiekkaa ja pihalla olikin sitten koko compoundin lapset peuhaamassa. Pikkumurulle lupasin, että kyllä sekin sitten joskus pääsee hiekkaleikkeihin! Tänään käytiin lelukaupassa ja ostettiin hiekkaleluja . Kunhan tuo tuosta kunnolla istuu niin niille tulee käyttöä, eli aika pian. Kunhan ei kovin paljon lappaa hiekkaa suuhun…

Mitään erityistä ei ole muuten sattunut. Koko perheen voimin käytiin tänään tosiaan siellä lelukaupassa, sekä samalla Seef Mallissa. Ostin itselleni uudet uikkarit ja käytiin myöhäisellä lounaalla. Pikkumurukin söi ensimmäisen välipalansa muussa kuin maitomuodossa ulkona: puolikkaan päärynää lusikalla raaputettuna. Kyllä maistui!

Uutta työsuhderintamalta

Kerrankin laki, joka on askel positiiviseen suuntaan!

Kolmen kuukauden kuluttua pitäisi tulla voimaan laki, jonka ansiosta ulkomaalainen työntekijä ei enää tarvitse työnantajansa suostumusta työpaikan vaihtamiseen Bahrainin sisällä. Bahrainissahan on siis sponsorisysteemi, ja sponsorin on allekirjoitettava release letter, eli vapautuskirje, jotta työpaikkaa voi vaihtaa. Jos työnantaja ei suostu kirjoittamaan kirjettä, on ensin poistuttava maasta ja aloitettava koko maahantuloprosessipaperisota alusta. Ellei sitten sponsori ole ilmoittanut sinua mustalle listalle, jolloin maahantulo hankaloituu ellei peräti estyy. Mutta pian siis tämän rumban pitäisi olla historiaa.

Iso työnantajajärjestö nosti hirveän mekkalan laista sanoen, että sittenhän työntekijät pystyvät kiristämään työnantajiaan ja sanelemaan heille ehtoja. Heh, minusta se oli aika huvittava katsantokanta. On jo aikakin, että täkäläiset työnantajat näkevät millaisia työsuhdeasiat ovat sivistysmaissa. Jos kohtelet työntekijöitäsi hyvin, on kaikki todennäköisesti lain jälkeenkin ok, jos huonosti, kynnelle kykenevät äänestävät jaloillaan.

Olen kuitenkin erittäin skeptinen, todennäköisesti lain voimaantulo viivästyy ja siirtyy hamaan tulevaisuuteen. Katsotaan sitten kolmen kuukauden päästä.

Karusellissa

Huvipuistot ovat aina olleet mun lemppareita. Muistan vieläkin sen pakahduttavan onnellisen tunteen, kun lapsena pääsi Särkänniemeen tai Linnanmäelle. Sellaista iloa harvoin kokee.

Tänään käytiin testaamassa Bahrainin huvipuisto Adhari Park.Aika hiljaiselta paikka näytti, vaikka luulisi, että nyt eletään parasta sesonkia: lämmin, mutta ei vielä liian kuuma iltaisin. Tosi kivan näköisiä laitteita ja tosi siisti paikka muutenkin. Pikkumurukin on nyt sitten aloittanut huvipuistouransa. Käytiin pikkumiehen kanssa karusellissa pyörähtämässä. Vesseli nautti kyllä lähinnä eniten äidin sormien imeskelystä…

Kävin yksin toisessa karusellissa, sellaisessa jossa istutaan tuoleissa jalat roikkuen ilmassa ja karuselli pyörii vinhasti ympäri. Tämä tosiaan pyöri vauhdilla! Takaisin maan kamaralle tullessani olo oli hetken kuin aalloilla keinuvassa laivassa.

Huvipuistokäynti oli pikasellainen, ei viivytty kuin pari tuntia. Joskus sitten voi mennä pidemmäksikin aikaa viihtymään, keskellä kouluviikkoa eivät mukana olleet lapset voineet valvoa kovin myöhään. Eikä niitä pienille lapsille sopivia laitteita nyt niin monta ollut.

P.S. Olisin lisännyt tähän pari kuvaa, mutta jostain syystä lataus ei nyt onnistu