Mitä kuuluu?

Hiihaa, syksy on saapunut! Mittari ei nouse enää neljäänkymmeneen vaan jää alle, mahtavaa!

Meikäläisten elämä on tasaista taapertamista.

Pikkumuru totuttelee uuteen tarhaan, tosi hienosti on kyllä mennyt, yhtään itkuntyrskähdystä ei ole tullut. Vielä poika kyllä kaipailee “vanhaan tarhaan”, mutta päivän mittaan ja päätteeksi kuulemma kyllä kovasti pusuttelee uuden tarhan tätejä. Ja sieltä saa joka päivä tarran paidankaulukseen ja uuden piirustuksen esiteltäväksi. Puhe kotiapulaiselle vilisee englanninkielisiä lauseita, kun aikaisemmin pikkumuru ilmaisi itseään hänelle satunnaisin englanninkielisin sanoin, muuten suomeksi. Apulaisesta on tullut kyllä aika hyvä suomenkielen tulkki, onkohan siitä hänelle mitään hyötyä myöhemmin Sri Lankassa ? Suomen kielessä pikkumies on jo todella sujuva, käyttää välillä sellaisia ilmaisuja, että itsellä loksahtaa suu auki.

Meillä kävi pikavieras Suomesta, viipyi kokonaista kaksi yötä. Uutta suomalaistäydennystä tulossa Bahrainiin vuodenvaihteen jälkeen, mukavaa. Muru sitä kiidätti paikasta toiseen eilisen päivän, hoitelivat erilaisia paperiasioita. Oltais hirveän mielellään pidetty pidempäänkin, mutta nähdäänhän me myöhemmin lisää.

Meidän compoundin suomalaisvahvuus käsittää nyt vain meidän perheen. Toinen suomalaisperhe muutti tänään pois, ihan tuonne lähelle toiseen compoundiin. Tuntuu omituiselta, vuosikaudet sai vaan äkkiä piipahtaa naapuriin jos kaipasi seuraa tai maitopula yllätti. Mutta eiköhän me totuta tähänkin.

Muru on ollut viime aikoina aika täystyöllistetty ja paljon pois kotoa. Meillä on pikkumurun kanssa siihen taas tottumista, puolitoista vuotta oli vähän rennompi työrytmi. Omassa mielessä on paljon kaikenlaisia projekteja joita tekis mieli tehdä, ehkä niihin löytyy aikaa taas joskus myöhemmin.