Oleskelu- ja työluvan saamiseksi Bahrainiin on käytävä aikamoista paperisotaa. Onneksi se jää paljolti Teemun huoleksi. Ja toki Teemun työnantajakin hoitaa siitä ison osan. T on juossut luukulta toiselle saadakseen itselleen oleskeluluvan, pitänyt pienen hengähdystauon ja nyt alkaa hoitamaan samaa mulle.
Ensin hommataan mulle No Objection Certificate, jossa kai vakuutetaan, että mun oleskeluluvan myöntämiselle ei ole esteitä. NOC:n saamisessa kestää kai n. viisi päivää. Sit T lähettää sen mulle, ja mulla pitää olla se mukana kun menen seuraavan kerran Bahrainiin. Sitten voidaan anoa mulle varsinaista CPR:ää, eli oleskelulupaa. Siihen on aikaa neljä viikkoa laskien siitä hetkestä kun saavun maahan. Sen pitäis hoitua viikossa-kahdessa. Ja olikohan se sitten kolme vuotta voimassa. En muista tarkkaan.
Suomalaisella passilla saa automaattisesti kahden viikon turistiviisumin Bahrainiin. Sen saa lentokentältä passintarkastuksen yhteydessä maksamalla 5 dinaaria, eli n. 10 euroa. Turistiviisumia saa jatkettua jos on paikallinen ”sponsori”. Sitten pois lähtiessä pitää maksaa verona kolme dinaaria. Ja taas annetaan lippuja ja lappuja ja leimasin heiluu monta kertaa… Bahrainilaiset tuntuu rakastavan erilaisia kuitteja ja papereita ja leimoja!
Ja valokuvia! Valokuvaa tarvitaan joka paikkaan! Tietysti näihin oleskelulupa-asioihin ja ajokorttiin, se on ihan ymmärrettävää. Mutta sitä mä en oikein ymmärrä, että esimerkiksi kirjastokorttiin pitää olla valokuva. Ja jos oikein tulkitsin, ainakin jossain kirjastossa on rajoitus, että sieltä saa lainata kerralla vain kaksi kirjaa. Taitaa tulla ikävä suomalaista kirjastolaitosta. Vaikka melkein meidän naapuriin rakennetaan uutta isoa kirjastoa, eiköhän siellä ihan hyvä palvelu ole. Ei ole pitkä matka mennä sinne lukusaliin lukemaan.
Tajusin tossa juuri, että olen puhunut aika kyyniseen sävyyn bahrainilaisesta elämänmenosta. Ei tilanne nyt ihan niin paha ole. Oikeasti olin positiivisesti yllättynyt siitä millaista elämä siellä on. Infrastruktuurit on suurimmaksi osaksi kunnossa, omasta elämäntyylistä ei tarvitse tinkiä, päinvastoin. On aikamoista ylellisyyttä ettei tarvitse itse siivota eikä tarvitse kun hurauttaa hissillä kattotasanteelle niin pääsee kuntosalille, uimaan, aurinkoa ottamaan ja biljardia pelaamaan. Ihmiset olivat ystävällisiä ja auttavaisia. Ja alkutohinoiden jälkeen tuskin tarvitsee ihan hirveästi paperisotia käydä. Tottakai eteen tulee varmasti asioita, jotka ovat uusia ja erilaisia, mutta toivottavasti osaan kohdata ne avoimella asenteella. Ja onhan mulla Teemu auttamassa!
kaksi merta 