Archive for heinäkuu 1st, 2005

Ystäväkirja

heinäkuu 1, 2005

Muistatteko ystäväkirjat, joita lapsena aina täyteltiin? Ne mihin piti raportoida lempivärit, harrastukset ja inhokkiruuat?

Mä palasin tänään noin kakskyt vuotta ajassa taaksepäin ja täytin yhtä ystäväkirjaa. Tällä kertaa en vaan selvinnyt lempivärin paljastamisella, kysymykset oli muutamaa astetta vaikeampia. Vai mitä itse kirjoittaisitte näihin:

Jos saisit päivän olla mies/nainen, mitä tekisit?
Tai jos olisit rakennus, mikä olisit?
Entä mikä on ollut elämäsi tähtihetki?

Kaikki mua ennen kirjaa täyttäneet olivat ilmeisesti olleet muutaman promillen humalassa, sen verran lennokkaita vastauksia kirjassa jo oli. Mulla ei valitettavasti tuota onnellista olotilaa ollut, vaan jouduin tilanteeseen ihan kylmiltään!

Kokemus oli kai sen verran traumaattinen, että halusin rinnalleni kohtalotovereita. Niinpä marssin hetimiten kirjakauppaan, ja ostin itselleni oman ystäväkirjan. Sitä mä sitten kaihoten selailen uudessa kotimaassani ja kaipaan Suomeen jääneitä ystäviäni. Joten, ystävät, varokaa!!! 88|

Yöllinen aloitus

heinäkuu 1, 2005

Sama vanha vaiva, en osaa mennä nukkumaan kun olen yksin. Kello tikittää jo puoltayötä, ylikin, ja täällä sitä vaan kukutaan. Vaikka väsyttää.

Huomenna ei sentään tarvitse herätä kovin aikaisin, sillä tänään alkoi LOMA! Oli viimeinen päivä töissä, tästä alkaa suuri seikkailu suuressa maailmassa. Syksyllä on edessä muutto ulkomaille, sitä ennen lomailua Suomessa ja asioiden järjestelyä. Tämä blogi toimii ikäänkuin henkisenä valmistautumisena muuttoon ja muutokseen ja sitten myöhemmin matkapäiväkirjana.

Mä en kyllä käsitä mihin me joudutaan vielä meidän tavaroiden kanssa, kaapit pursuaa roinaa, eikä niistä saada otettua mukaan kuin murto-osa. Ihan kaikkea kun ei viittis poiskaan heittää tai raahata kirpparille.

Netti on kyllä ulkomaan asujan pelastus. Messengeröin äsken Marjukan kanssa tovin. Yritettiin puhuakin kuulokkeiden avulla, mutta jostain syystä Marjukan ääni kuului vain pienenä piipityksenä, joten piti luovuttaa ja jatkaa kirjoittamalla. Tuli lievästi sanottuna skitsofreninen olo kun rupattelin kuulokkeihin itsekseni. En kuullut Marjukan vastauksia, mutta tiesin että se kuulee mitä puhun. Aikaisemmat keskustelut on onneksi onnistuneet vähän paremmin. On niin mukava kuulla hyvän ystävän ääni kun ei olla pitkään aikaan nähty! Ja on hyvä mieli kun ajattelee että sama mahdollisuus on käytettävissä sitten kun itse olen ulkomailla.

Kai tässä pitää pikku hiljaa oikeasti ryhdistäytyä, sulkea kone ja painua pehkuihin. Jaksaa aloittaa loman sitten huomenna virkeänä!