Archive for heinäkuu 2005

Elämää rakennustyömaalla

heinäkuu 17, 2005

Tänä aamuna havahduin puoli kuudelta viereisen rakennustyömaan meteliin. Täytyy sanoa että ahkeraa porukkaa, olivat aloittaneet työt varmaan jo viideltä aamulla. Ja jatkavat myöhäiseen iltaan asti.

reunalla

Aika sissejä raksamiehet kyllä ovat. Itse on läkähdyksen partaalla vartin ulkona oleskelun jälkeen.

torni

Talon viereiset tontit ovat vielä tyhjiä, mutta tänä aamuna pääsisäänkäynnin eteen oli ilmestynyt jonkinlainen härveli. Tässähän on niinkuin rakennustyömaan keskellä. Hyvästi makoisat yöunet! Tätä menoa herätys tulee aamulla aina aikaisin…

Mainokset

Salakapakka

heinäkuu 16, 2005

Kuten pari päivää sitten tänne laittamistani kuvista huomaa, olen nyt Bahrainissa, parin viikon lomalla.

Olemme Teemun kanssa pyörineet ympäri Manamaa ja etsineet paikkaa josta saa alkoholia. Kuin etsisi neulaa heinäsuovasta! Olimme kuulleet huhun että Gulf hotellin yhteydessä olisi joku paikka, ja kävimme sielläkin nuuskimassa -ilman tulosta. Eilen Teemu kysyi alakerran vartijalta neuvoa, mutta hän ei tainnut edes tietää mitä sana alcohol tarkoittaa…

Tänään vihdoin tärppäsi! Päivävuorossa oleva vartija tiesi neuvoa meille paikan. Huvittavaa oli, että paikka näkyy meidän makuuhuoneen ikkunasta, se on vastapäätä talon vieressä olevaa aukiota. Ja me kun olemme tosiaan ajelleet ympäri kaupunkia etsimässä!

Vaikka ei putiikin tarkoitusta kyllä päältä päin huomannut: rähjäinen rakennus, jonka ovessa lukee ”Central Hotel Services” tai jotain. Vähän niinkuin salakapakka siis )

alko

Kuvia kodista

heinäkuu 14, 2005

olkkari2

 

 olkkari

 

lihapullat

 

Aaaaaaahhh!

heinäkuu 11, 2005

Olen viimeisen viikon kierrellyt ympäri armasta Suomenmaata ja tapaillut tuttuja. Vaikka lomaa on kestänyt vasta viikon, tuntuu siltä kuin olisi ollut ikuisuuden lomalla. On ollut ihanaa vain olla tekemättä mitään…

Viikonlopun vietin Espoon Suvisaaristossa. Mieletön paikka! Muutaman minuutin bussimatka, ja päädyt kaupungin vilinän keskeltä kuin toiseen maailmaan! Mutkittelevia hiekkateitä, paahtavaa hellettä, meri pilkottamassa puiden takana. Sitten paatilla parin minuutin pyrähdys ja olet paratiisissa!

Laiturilla laiskottelun ansiosta selässä on nyt mojovat rusketusraidat. Ja olo kuin lapsena kesällä!

Kiinteistövälittäjien kynsissä

heinäkuu 11, 2005

Yritän saada asuntomme vuokrattua siksi ajaksi kun asumme ulkomailla. Sen vuoksi olen soitellut erinäisiin kiinteistövälitysfirmoihin ja jutellut kiinteistövälittäjien kanssa. Siinä vasta kummallinen ihmislaji: myisivät varmaan vaikka mummonsa jos saisivat aikaan hyvät kaupat!

Onneksi olen lukenut Hotakaisen Juoksuhaudantien, niin osaan varautua!

Vinkkejä erossa toisistaan oleville rakastavaisille

heinäkuu 2, 2005

Miten selvitä kaukorakkaudesta?

1. Harrasta
Älä jää kotiin makaamaan. Mitä enemmän oleilet yksin kotona tekemättä mitään, sitä enemmän sinulla on aikaa ikävöidä. Minimoi siis kotona olo, täytä päiväsi mieluummin vaikka harrastuksilla! Varo varsinkin viikonloppuja!

2. Hanki ystäviä
Huolehdi että sinulla on sosiaalista elämää. Tähän käy osaksi samat perustelut kuin edelliseen kohtaan, kavereiden avulla on helppo ja mukava täyttää päivänsä ja unohtaa ikävöiminen. Tämän lisäksi sinulla on melko todennäköisesti aika hauskaa!

3. Hyödynnä nettiä ja puhelinta
Jotta ikäväsi ei kasvaisi liian suureksi, pidä säännöllisesti yhteyttä kultaasi puhelimen ja netin avulla. Messenger on erittäin kätevä apuväline, unohtamatta Skypeä! Mikä tahansa apu kelpaa, jotta vain kuulet tarpeeksi usein oman rakkaasi äänen. Jotain konkreettista tarvitaan, muuten voi käydä helposti niin, että alat kuvitella kultasi olevan vain oman mielikuvituksesi tuotetta…

4. Älä laske päiviä
Älä ainakaan aloita laskemista liian aikaisin, muuten tulet hulluksi. (Ajalla kun on kumma taipumus edetä erittäin hitaasti kun odotat jotain tapahtuvaksi tai saapuvaksi.)

5. Älä lataa tapaamisia täyteen odotuksia
Mitä todennäköisemmin kullallasi on miljoona asiaa hoidettavana lyhyiden kotona oloaikojen aikana, ja yhteiset rauhalliset hetket jäävät lyhyiksi. Tosin kannattaa pitää puolensa, jotta yhdessäoloon jää edes pieni hetki aikaa. Ne ovat kuitenkin niitä hetkiä, minkä avulla jaksaa taas seuraavan erossaolon jakson.

Ystäväkirja

heinäkuu 1, 2005

Muistatteko ystäväkirjat, joita lapsena aina täyteltiin? Ne mihin piti raportoida lempivärit, harrastukset ja inhokkiruuat?

Mä palasin tänään noin kakskyt vuotta ajassa taaksepäin ja täytin yhtä ystäväkirjaa. Tällä kertaa en vaan selvinnyt lempivärin paljastamisella, kysymykset oli muutamaa astetta vaikeampia. Vai mitä itse kirjoittaisitte näihin:

Jos saisit päivän olla mies/nainen, mitä tekisit?
Tai jos olisit rakennus, mikä olisit?
Entä mikä on ollut elämäsi tähtihetki?

Kaikki mua ennen kirjaa täyttäneet olivat ilmeisesti olleet muutaman promillen humalassa, sen verran lennokkaita vastauksia kirjassa jo oli. Mulla ei valitettavasti tuota onnellista olotilaa ollut, vaan jouduin tilanteeseen ihan kylmiltään!

Kokemus oli kai sen verran traumaattinen, että halusin rinnalleni kohtalotovereita. Niinpä marssin hetimiten kirjakauppaan, ja ostin itselleni oman ystäväkirjan. Sitä mä sitten kaihoten selailen uudessa kotimaassani ja kaipaan Suomeen jääneitä ystäviäni. Joten, ystävät, varokaa!!! 88|

Yöllinen aloitus

heinäkuu 1, 2005

Sama vanha vaiva, en osaa mennä nukkumaan kun olen yksin. Kello tikittää jo puoltayötä, ylikin, ja täällä sitä vaan kukutaan. Vaikka väsyttää.

Huomenna ei sentään tarvitse herätä kovin aikaisin, sillä tänään alkoi LOMA! Oli viimeinen päivä töissä, tästä alkaa suuri seikkailu suuressa maailmassa. Syksyllä on edessä muutto ulkomaille, sitä ennen lomailua Suomessa ja asioiden järjestelyä. Tämä blogi toimii ikäänkuin henkisenä valmistautumisena muuttoon ja muutokseen ja sitten myöhemmin matkapäiväkirjana.

Mä en kyllä käsitä mihin me joudutaan vielä meidän tavaroiden kanssa, kaapit pursuaa roinaa, eikä niistä saada otettua mukaan kuin murto-osa. Ihan kaikkea kun ei viittis poiskaan heittää tai raahata kirpparille.

Netti on kyllä ulkomaan asujan pelastus. Messengeröin äsken Marjukan kanssa tovin. Yritettiin puhuakin kuulokkeiden avulla, mutta jostain syystä Marjukan ääni kuului vain pienenä piipityksenä, joten piti luovuttaa ja jatkaa kirjoittamalla. Tuli lievästi sanottuna skitsofreninen olo kun rupattelin kuulokkeihin itsekseni. En kuullut Marjukan vastauksia, mutta tiesin että se kuulee mitä puhun. Aikaisemmat keskustelut on onneksi onnistuneet vähän paremmin. On niin mukava kuulla hyvän ystävän ääni kun ei olla pitkään aikaan nähty! Ja on hyvä mieli kun ajattelee että sama mahdollisuus on käytettävissä sitten kun itse olen ulkomailla.

Kai tässä pitää pikku hiljaa oikeasti ryhdistäytyä, sulkea kone ja painua pehkuihin. Jaksaa aloittaa loman sitten huomenna virkeänä!