Archive for elokuu 2005

Kotirouva ilmoittautuu!

31 elokuun, 2005

Nopeaa toimintaa, nyt mulla on jo CPR, eli ”Temporary Population Card” kolmeksi vuodeksi. Paitsi että kortin tekijät eivät olleet olleet kovin huolellisia, nimeni vilisee kirjoitusvirheitä. Virasto on auki seuraavan kerran vasta sunnuntaina, joten siihen asti pitää odottaa että saadaan asia korjattua.

Mulla on kortin mukaan uusi ammatti: housewife! Mahtavaa! Mites ne kotirouvat päivänsä kuluttavatkaan… Haukkuvat palvelusväen, lounastavat päivittäin ystävättärien kanssa, shoppailevat, tiirailevat lihaksikkaita uima-altaan puhdistajia, makaavat auringossa ja siemailevat mansikkamargaritoja! )

Advertisement

Täällä taas!

30 elokuun, 2005

Siis kuuman auringon alla Bahrainissa.

Koko eilisen päivän matkustin, taksi tuli hakemaan kello viisi aamulla. Bahrainin kodissa olin kuuden jälkeen illalla. Tosi hyvin meni matka, pääsin businessluokkaan molemmilla lennoilla. Varsinkin Gulf Airin lento oli aika luksusta. Heti kun istahdin alas tarjottiin shampanjaa ja paahdettuja manteleita. Matkan aikana sai alkupalat, pääruuan ja jälkkärin koneessa mukana olevan kokin kokkaamana. En edes jaksanut syödä kaikkea! Olin vissiin vähän hidas, lentoemäntä kävi monta kertaa vilkuilemassa joko olen lopettanut annokseni. Penkinkin sai aika hyvin makuuasentoon, oli hyvä torkkua. Vähän erilainen kokemus siis kuin se tulomatka Suomeen viimeksi.

T oli täällä jo ihanasti purkanut muuttolaatikoita. Pari on enää purkamatta ja tietysti pitää etsiä suurimmalle osalle tavaroita vielä paikat. Nyt se on hoitamassa mun oleskelulupa-asioita, käytiin ottamassa musta ensin läjä passikuvia. Onneksi T:n työnantaja auttaa siinä hommassa, T vie sinne vaan ensin tarvittavat paperit.

Mutta nyt on onnellinen olo: kokonainen kuukausi yhdessä oman murun kanssa! Ja tää alkaa jo tuntua kodilta kun on omia tavaroita ympärillä ja heinäkuun vierailun ansiosta lähiympäristö jo aika tuttua!

Ehjänä perillä

28 elokuun, 2005

T raportoi Bahrainista: pikaisen tarkastuksen jälkeen näyttää siltä, että tavarat ovat tulleet ehjänä perille. Sängyssä on kuulemma jo koemaattu tyytyväisenä.

Minä pakkasin just matkalaukun, vielä kokoilen käsimatkatavaroita. Jos tuo sade tuosta loppuisi, kävisin kaupasta hakemassa ruisleipää, salmiakkia ja hernekeittoa (kuulemma pitää tuoda kaksi purkkia ?!?). Juorulehtiäkin käskettiin viedä läjä, ne ehdin ostaa huomenna lentokentältä.

Puksutin aamulla junalla Tampereelta. Eilen oli väitösjuhlat, sieltä palailin. Oli aivan ihana päivä, väittelijä suoriutui päivästä loistavasti! Ihanaa nähdä hyvä ystävä niin onnellisena ja säteilevänä! Kommelluksiakin sattui, ei tosin väittelijälle. Sovimme eräiden juhliin tulijoiden kanssa menevämme iltajuhlaan samalla taksilla, koska asuimme samassa hotellissa. Tai ainakin niin luulimme. Mutta sitten ilmeni, että olimmekin eri hotelleissa, nimissä oli vain yksi kirjain eroa!

!?!

26 elokuun, 2005

Jos olin alkuviikosta väsynyt, nyt vasta poikki olenkin. Olen juossut kaupoissa ja samalla yrittänyt saada asuntoa siedettävään kuntoon näyttöjä varten. Tänään olen siivonnut koko päivän. Eteisessä odottaa kolme, eikun anteeksi neljä jätesäkillistä roskia, jotka nyt ehkä pystyn raahaamaan roskikseen kun rankkasade ja ukkonen ovat viimein loppuneet (en halunnut päivällä ottaa sitä riskiä että kastun läpimäräksi tai että jään hissiin jumiin kun sähköt tuntuivat ukkosessa jatkuvasti pätkivän!). Sitten on ehkä aikaa tarkistaa vielä että asusteet huomiseen väitösjuhlaan ovat valmiina. Ai niin, pitäisi vielä katsoa millä junalla huomenna lähden Tampereelle.

Voi sitä tavaramäärää minkä ihminen kerää ympärilleen!

Bahrainin muuttokuorma on ilmeisesti perillä Bahrainissa huomenna puolen päivän aikaan. Tulliselvitysten jälkeen kuorma on valmis kotiin vietäväksi kai sunnuntaina. Niin että turha toivo että pääsen lepäämään kun maanantaina olen illalla Bahrainissa: pääsen purkamaan kuormaa! Teemulla kun jatkuu just sopivasti työt siinä heti keskiviikkona… Sen jälkeen, sen vannoin Teemulle, en aio nostaa siivoamiseen liittyen pikkusormeanikaan pitkään aikaan! Luojan kiitos meillä käy siivoojat kaksi kertaa viikossa, niin voin todella toteuttaa uhkaukseni!

Huh!

22 elokuun, 2005

Nyt on meikäläisestä mehut aika lailla puserrettu. Valmiiksi pakatut pahvilaatikot odottavat eteisessä noutajaansa. Huomenna tulee muuttomies ja laatikoiden matka kohti Bahrainia alkaa. Ja mulla alkaa armoton asunnon siivoaminen ja valmistautuminen seuraavaan pakkausurakkaan. Vielä pitää nääs pakata ne tavarat mitkä varastoidaan tänne Suomeen.

Kämppä on edelleen armottomassa kaaoksessa. Ei ole ollut paljon tilaisuutta viime päivinä siivota kun lattiat on olleet täynnä roinaa. Uskomatonta miten paljon pölyä ja roskaa tulee pakatessa! Kylppärin lavuaari on ihan musta kun olen joka välissä pessyt käsiäni sanomalehdistä tarttuneen painomusteen takia.

Mä sain tänään tarvittavat paperit Bahrainiin menoa varten. Nyt on sitten neljän viikon viisumi plakkarissa, sinä aikana pitää hommata se oleskelu- ja työlupa. Tässä ei ole paljon ehtinyt miettimään koko asiaa, mutta ehkä se tästä pikku hiljaa valkenee: enää viikko siihen kun näen taas Teemun! Se on vihdoin viimein päässyt töiden kimppuun. Mies hyppii maasta toiseen, välillä viestejä tulee Omanista, välillä Englannista ja välillä Pakistanista. Sen verran käväisi Bahrainissa että ehti pyykit pestä, sitten taas säntäämään. Toivottavasti se on edes jonkun verran kotona sitten kun ehdin sinne, olis kiva välillä miestänsäkin nähdä ).

Olen ylpeä ja iloinen…

20 elokuun, 2005

…ystävästäni, joka väittelee ensi viikolla tohtoriksi! Löysin väikkärin pari päivää sitten netistä, jolloin asia vielä entisestään konkretisoitui. Siinä se on, monen vuoden työ kirjaksi muokattuna!

Kirjan tekstin näkeminen pysäytti minut miettimään sitä, miten sitä tuntee ihmisistä vain tietyn puolen. Työkavereista tuntee työroolin, yleensä heidän arkiminäänsä ei tutustu. Ystävien kanssa taas on koettu monet ihmissuhdekiemurat ja henkilökohtaiset ilot ja surut yhdessä, mutta en tiedä millaisia he ovat työroolissaan. Yleensä sitä ei edes ajattele, sillä itselle sillä ei ole juurikaan merkitystä.

Väittelyn kaltaisessa tilaisuudessa ihmisen erilaiset roolit kohtaavat, kun työelämän saavutuksia on juhlimassa myös sukulaisia ja ystäviä. Maltan tuskin odottaa ensi viikonloppuun, kun pääsen osalliseksi ystäväni tärkeästä hetkestä!

Posti kulkee kun Kusti polkee

18 elokuun, 2005

Olin äsken yhteydessä FedExin asiakaspalveluun. T laittoi mulle NOC:n tulemaan sen kautta, kun epäili että virallinen postilaitos ei ehdi kuskaamaan sitä mulle ennen lähtöä. Yllättävän nopea Bahrainin posti tosin on ollut, niiden vähien kokemusten perusteella mitä meillä on. Parempi varmuuden vuoksi kuitenkin luottaa FedExiin.

Yksi asia mitä tulen Suomesta varmaan kaipaamaan on aamulehti. Bahrainissa ei ole ovissa postiluukkua, ei edes postilaatikkoa alakerrassa tai tien varressa. Lehti ei siis kolahda luukusta aamuisin. Sen sijaan postia varten pitää hommata maksua vastaan postilokero postista. Sitten pitää käydä erikseen postissa tsekkaamassa onko tullut postia. Moni käyttää ilmeisesti työpaikan postilokeroa omaan henkilökohtaiseen postiinsa.

Jos postia laittaa tulemaan katuosoitteeseen, vaarana on ettei posti löydä koskaan perille.

Koti kaupan

16 elokuun, 2005

Tänään kiinteistövälittäjä kävi ottamassa kuvia tästä asunnosta, houkuttelemaan potentiaalisia vuokraajia. Nyt saan siis surutta alkaa tyhjentämään kämppää, kun kuvat on otettu eikä paikkojen enää tarvitse näyttää yhtä edustavilta. Tietysti näyttöjä varten pitää vähän paikkoja puunata.

Tein varsinaisen uroteon: raahasin kaupasta kävellen ja pyörällä läjän muuttolaatikoita! Nyt on olo kuin suurenkin urheilusuorituksen tehneellä. Kukahan antaisi minulle tästä mitalin?

Kriisi?

15 elokuun, 2005

Pitäisköhän mun potea jotain kriisiä? Huomasin tänään, että blogilistalla on ainakin kaksi blogia kolmenkympin kriisistä. Pitäisikö tässä itsekin jotenkin kriisiytyä?

Mökkihöperö ilmoittautuu

12 elokuun, 2005

Pitääpä taas ilmoittautua täälläkin, kun on ollut muutama päivä hiljaiseloa tällä saralla. Olen hautautunut oman kotini kaappien syövereihin ja hoidettavien asioiden viidakkoon. Roinaa on taas käyty läpi pienen vuoren verran, ja kiinteistövälitysfirma asunnon vuokrausta varten valittu. T on Bahrainin päässä Skypeä ja nettiä hyödyntämällä valkannut muuttofirman joka kuskaa osan kamoistamme sinne. Loput jaellaan ystäville ja sukulaisille ja kirppariin (ja roskiin) ja osa varastoidaan jonnekin. Minne, se on vielä hakusassa.

On oikeasti hyvä nähdä vähän vaivaa ja käydä läpi useampi palveluntarjoaja muuttoon (ja miksei muuhunkin) liittyvissä asioissa. Muutaman kuution kuskaaminen Bahrainiin erosi hinnaltaan eri firmoissa jopa yli puolet! Sama määrä josta eräs firma veloitti melkein kolme tonnia siirtyy Bahrainiin toisen firman välityksellä reilulla tonnilla! Kolmannella vastaavalla oli vaikeuksia vastata edes sähköpostiin saati sitten soittopyyntöihin lupaamassaan ajassa, joten tuskinpa tavaroiden kuljetusta kannattaa heidän huomaansa uskoa…

Hinta ei aina ole valintaperuste. Minä sain niin huonon käsityksen erään kiinteistövälittäjän toiminnasta, että valitsin loppujen lopuksi toisen firman, vaikka sillä olikin kalliimpi välityspalkkio. Jos välittäjä ei kunnioita asiakasta niin paljon, että vaivautuisi kertomaan asiakkaan toivomasta palvelusta, vaan yrittää vain saada asuntoa myyntiin, minä sanon nou thänks! Mieluummin maksan vähän enemmän jos saan asiallista ja hyvää palvelua juuri niihin tarpeisiin joita minulla tällä hetkellä on!

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen menneisiin päiviin. Organisointikyvyt ovat joutuneet tässä kohtaa puntariin, ja ainakin vielä olen selviytynyt kunnialla. Välillä nousee orastava paniikki, mutta kun pilkkoo edessä olevat tehtävät pieniin palasiin ja hoitaa yhden asian kerrallaan (pitäen samalla mielessään myös kokonaiskuvan), helpottaa.