Archive for syyskuu 2005

Mike

syyskuu 22, 2005

Pitääpäs olla jatkossa silmä tarkkana liikkuessaan kaupungilla, tiedä kehen törmää. Paikallisissa lehdissä on ollut juttua siitä, miten Michael Jackson on ollut kuuluisasta oikeudenkäynnistään lähtien Bahrainissa hermolomalla. Häntä hyysää paikallinen prinssi. Siitä kerrottiin näköjään myös Iltalehdessä.

Kuulin hauskan jutun eräältä täällä asuvalta suomalaiselta. Hänen ystävänsä oli ollut täällä käymässä taannoin, ja arvatkaapas kuka käveli vastaan kauppakeskuksessa heti ensimmäisenä päivänä?

Mainokset

Prkl!

syyskuu 21, 2005

Kirjoitin just pitkän sepustuksen siitä, miten hain paikallisen ajokortin eilen, mutta tekstini katosi jonnekin bittiavaruuteen. Höh!

Tässä lyhyt versio: iso huone täynnä virkailijoita ja virastossa asioivia asiakkaita, ei ohjeita tai kylttejä missään, pompottelua tiskiltä toiselle, murahteluja ja yksitavuisia komentoja siirtyä toiselle tiskille. Näöntestaaja, joka tiesi Kimi Räikkösen ja paljon tyhjäntoimittajia.

Tuli mieleeni, että olisin tarvinnut tilanteessa samanlaista nuolikaaviota, jollaisia jääkiekkovalmentajat piirtelevät pelistrategioitaan esitellessään. ”Tää olis nyt tässä ja sit nää menee tänne ja sit karvataan!”

Pätkii, mutta viisumi on kunnossa

syyskuu 18, 2005

Kamalaa, netti oli pois toiminnasta pari päivää. Tuntui ihan kummalliselta kun ei päässyt lukemaan sähköpostiaan tai blogeja. Batelcon palvelu pätkii.

T kävi just hakemassa mun passin viranomaisilta. Nyt mulla on residence visa (olis varmaan ollu jo viikkoa aikasemmin, mutta unohtivat ensin lähettää sen viranomaisille…). Jos löydän täältä työpaikan, pitää vielä käydä jonkinmoista paperisotaa, mutta kaikki on kuitenkin kunnossa.

Paitsi jos T sanoo ei. Sillä on kuulemma oikeus kieltää multa työssäkäynti, eli jos se ei kirjoita suosituskirjettä, mun on turha kuvitella tekeväni täällä töitä . Mun pitää kuulemma nyt hoitaa housewifen hommani hyvin, niin sitten asiaa voidaan harkita. Kiristystä!

Ihanaa että sain passini takaisin. Nyt voin avata täällä pankkitilin ja pääsen törsäämään!

Mä näin kamelin!

syyskuu 18, 2005

Vihdoin. Huhu kertoo, että niitä on täällä satamäärin, mutta mä en ollut vaan vielä onnistunut näkemään yhtäkään. Nämäkin näin kiitäessämme moottoritiellä pikaisesti vain vilaukselta.

Erään moottoritien varrella on liikennevalot kameleita varten. Ne kulkevat kai satapäisenä laumana aamuisin laitumelle ja iltaisin sieltä pois tien poikki, jolloin autoilijoille luonnollisesti on punaiset valot. Emme vain ole koskaan sattuneet kohdalle, kun kamelit ovat liikenteessä.

Pitää varmaan joskus mennä varta vasten postaamaan tien varteen.

Lääkärissä

syyskuu 15, 2005

Kävin äsken lääkärissä kun on pari päivää sattunut korvaan ihan kohtuullisesti. Vähän jännitti että millaista palvelua siellä saa, mutta paikka osoittautui ihan siistiksi ja lääkäri oli ystävällinen nainen. Sain jotain särkylääkkeitä, kun varsinaista tulehdusta ei löytynyt. Saa nähdä millainen hevoskuuri se on…

Jäin miettimään nimipolitiikkaa kuultuani miten minut kutsuttiin lääkärin huoneeseen sisään. Täällä päin on jännä tapa, että kaikkia kutsutaan etunimellä. Ja meitä housewifeja tietysti miehen etunimellä. Minä olen siis mrs. Teemu. Tai itse asiassa mrs. Tiimu… (Joo, ääntäminen on välillä vaikeaa, ymmärrän. Välillä on kyllä vaikea sulattaa sitä että Mirka väännetään muotoon Möörka, Möörcha tai Möörga).

Jos varaat esimerkiksi pöytää ravintolasta, ilmoitat vain etunimesi, niin homma on hoidettu. Mitenkähän on, miten mahtavat sinutteluun karsaasti suhtautuvat saksalaiset pärjätä täällä?

Full tank, please

syyskuu 15, 2005

Maailmalla kohistaan bensan hinnan noususta. Kieltämättä kun kuulee paljonko menovesi Suomessa näinä päivinä maksaa, nousee tukka pystyyn.

Tänne asti moiset melskeet eivät ulotu. Täällä öljyn luvatussa maailmakolkassa bensalitra maksaa vaivaiset 100 filsiä, eli reilut 20 senttiä! Sinänsä hyvä juttu, sillä ilman autoa täällä et juuri liiku minnekään, varsinkaan näin kuumaan aikaan. Kymmenen minuutin kävely imee sinusta mehut varsin nopeasti. Joten olet sitten autoilun kannattaja tai vastustaja, istut pian tyytyväisenä ilmastoidun auton kyydissä kaikki matkat.

Tankkaaminen on täällä helppoa. Voit valita kahdesta bensalaadusta, mumtaz on niistä paremman laatuista ja maksaa mainitut 100 filsiä. Toisen hintaa en tiedä. Lyijytöntä bensiiniä ei ole saatavilla. Sinun ei tarvitse itse nousta autosta: ajat vain pumpulle, avaat ikkunan, kerrot tankkaajalle mitä laatua haluat ja miten paljon (yleensä tankki täyteen) ja sitten vain odottelet kun homma hoidetaan puolestasi. Kun tankki on täynnä, tankkaaja tulee keräämään sinulta maksun. Ja taas kelpaa ajella!

Bensa-asemat ovat ilmeisesti kaikki valtion omistuksessa. Bensa-asemia ei ole mitenkään hirveästi, ja kaikki on merkattu karttaan. Bensan hinta on myös kaikilla asemilla sama, joten ei tarvitse vaivautua edes tekemään hintavertailuja.

Tämä maa on rakennettu autoille. Jalkakäytäviä on varsinkin keskustan alueella kiitettävästi, mutta suojateitä tai pyöräteitä onkin sitten vaikeampi löytää. Autot kaahaavat täällä sellaista vauhtia, että teiden ylittäminen on uhkapeliä. Liikennevaloja jalankulkijoille on jonkin verran, mutta ei riittävästi luontevaan liikkumiseen apostolin kyydillä. Sitäpaitsi ei kannata luottaa, että kaikki autoilijat tottelevat punaisia valoja!

Luin lehdestä kerran, että jonnekin päin Bahrainia on rakennettu ovaalin muotoinen kävelytie lenkkeilyä varten. Lehdessä oli pitkä juttu kävelyn hyödyllisyydestä. Siirtotyöläiset täällä kävelevät ja pyöräilevät ahkerasti kuumuudesta huolimatta, mutta bahrainilaisille moinen opetus taitaa todella tulla tarpeeseen. Talviaikaan täytyy itsekin panostaa ulkoiluun, kesäisin se on harvinaista herkkua muualla kuin uima-altaan äärellä.

Turismi lapsenkengissä

syyskuu 14, 2005

Ai niin, olen unohtanut kirjoittaa yhdestä asiasta.

Otettiin ystäväni kanssa hänen vierailunsa aikana tavoitteeksi tutustua paikalliseen käsityökulttuuriin. Lonely Planet ja paikallinen kartta apuna etsittiin Handicraft Centereitä sun muita. Budaiyan lähellä piti olla kangaskutomo ja Karbabadissa korinpunontaa. Mentiin ensin Karbabadiin, suunnistimme tunnollisesti kartan mukaan. Paikan päällä havaittiin, että kartta oli ilmeisesti vanha, mitään käsityöläiskylää paikalla ei ollut, vaan vimmattu loistolukaalien rakennustyömaa. Itse asiassa paikka, johon kartta osoitti, oli täyttä aavikkoa.

No ei muuta kun Budaiyaa kohti. Eksyttiin vähän välillä (kartat ovat täällä todella ylimalkaisia eikä suurimmalla osalla teistä ole nimeä, vain numero joka ei näy kartassa) ja jouduttiin kysymään neuvoa. Meitä neuvottiin, että ”tehdas” on todella lähellä. Emme olleet uskoa silmiämme, kun ilmeni, että tehdas oli pieni, tuskin pystyssä pysyvä hökkeli, jossa yksi mies kutoi kankaita merkillisen näköisissä kangaspuissa. Harmi kun ei tullut otettua koko systeemistä kuvaa, se oli nimittäin näky!

Kati kutoo

Rohkaistiin mielemme ja astuttiin sisään. Saatiin kokeilla kutomista itsekin, emmekä kehdanneet olla ostamatta kangasta mukaan. Myynnissä olevat kankaat tuotiin tarjolle rähjäisessä pahvilaatikossa.

Mirka kutoo

Parasta kaikessa oli se, että kangaskutomoon viittasi päätiellä iso virallinen liikennemerkki ja mies oli valtion virallinen käsityöläinen. Oli siis todella vaikea uskoa, että sen ruskeaksi paahtuneen likaisen miehen kutomo oli todella se paikka jota etsimme…

Kaikenlaista sitä siis täällä ollessa näkee. Nyt ystäväni on kotimatkalla, ja minun pitää jatkaa turistiseikkailujani yksin. Kiitos erittäin paljon vierailusta!!!

Moskeijassa

syyskuu 13, 2005

Tänään käytiin tutustumassa Bahrainin suurimpaan moskeijaan (Al Fateh Mosque), johon mahtuu 7000 ihmistä. Mukava nuori nainen antoi meille opastetun kierroksen ja kertoi samalla islaminuskosta ja sen tavoista.

Al Fateh

Moskeijassa meidän piti pitää abayaa, eli mustaa kaapua ja pään peittävää huivia. Näytettiin ihan mummoilta!

mummot

Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, varsinkin kun opastus oli asiallista ja ystävällistä. Mukaan sai vielä kirjasia joista voi lukea lisää tietoa, minkä mielellään teen kun täällä pidempään aion asustella. Tosin kirjaset olivat hieman propagandahenkisiä, mutta siitä ei kannata välittää. Minusta on tärkeätä tutustua paikalliseen kulttuuriin.

Nyt ainakin tiedän mitä kutsujat torneistaan huutelevat, kun yöllä herään rukouskutsuun…

Kotikadulla

syyskuu 13, 2005

Ollaan tutustuttu ystäväni kanssa lähikadun tarjontaan.

Exhibition Avenuella on parikin karkkikauppaa, täynnä suklaata ja makeita leivonnaisia. Käytiin tässä yhtenä iltana hakemassa sieltä valikoima maistiaisia, ja myyjä onnistui ällistyttämään meidät: Minä pistelin karkkeja koppaan, ja ystäväni ehdotteli vieressä mitä laatua haluamme maistaa ”Näitä, näitä ja näitä”. Myyjä katseli tätä hetken, nappasi hänkin karkin laatikosta, ojensi sen minulle ja sanoi ”näitä”. Hän arvasi oikein, että olemme suomalaisia ja osasi vielä luetella numerot neljään saakka. Saan siis täällä myös suomenkielistä palvelua! Mukaan saimme vielä kaupanpäällisiksi esitteen Kerbalasta, myyjän kotimaasta, ja lämpimän suosituksen mennä sinne joskus käymään!

Eilen illalla kävimme ”hemmottelemassa” itseämme kauneushoitolassa. Ystäväni ympärillä hääräsi kaksi naista tekemässä hänelle manikyyriä ja pedikyyriä, minä otin kasvonpuhdistuksen. Tosin tunsin kauneushoitolan sijaan olevani leipomossa, minua hoitanut nainen vaivasi kasvojani kuin taikinaa! Onneksi välillä sain myös rentouttavia voiteita ja kasvonaamion, ja poskeni saivat levätä rauhassa! Kulmien muotoilu tehtiin näppärästi, apuna käytettiin lankaa. Ihoa vain nipisteli ja karvat ropisivat kun homma sujui suit sait sukkelasti. Kannattaa kokeilla!

Kauneudenhoitokokemus ei ollut kokonaisuutena mitenkään rentouttava, paikallisilla on näköjään tapana tulla hoitolaan juoruilemaan ja pitämään hauskaa, sillä huoneessa oli välillä mieletön mekkala! Tosin vaiva kannatti, lopputuloksena oli pehmeä iho ja siistit kulmat, ja ystäväni aivan upeat kynnet. Eivätkä hoidot todellakaan olleet hinnalla pilattuja.

Nautiskelua

syyskuu 11, 2005

Olen onnellisena kierrellyt Suomessa ruokakaupoissa, varsinkin vihannesosastolla. Salaatit ovat niin raikkaita, tomaatit ihanan punaisia, paprikat kiinteitä ja perunatkin näyttävät hyvältä. Voi kun saisin ne vietyä mukanani Bahrainiin!

Bahrainin ruokakaupoissa on kyllä hyvät valikoimat, ja monenlaista herkkua on saatavilla. Ongelmana on löytää hyviä vihanneksia! Hedelmät ovat yleensä hyviä, niiden kanssa ei ole ongelmaa. Tomaateista osa on aina mätiä, sitäpaitsi ne ovat keltaisen-vihreän-oranssinkirjavia, siis raakoja. Paprikat ovat ällöttävän löllöjä ja kurttuisia, salaatit samaten, puhumattakaan yrteistä. Hyvääkin tavaraa onnistuu saamaan, täytyy vain tietää mistä etsiä.

Jos haluat kuivatavaraa, kuten talouspaperia, jauhoja tai riisiä, mene Géantiin. Juustotiskikin on siellä hyvä, samoin pähkinöitä, makeita leivonnaisia ja mausteita löytyy mukavasti. Jos taas mielit hyviä vihanneksia, mene Jawadiin. Sieltä saatat löytää myös suomalaisia erikoisuuksia, kuten Pandan lakua. Hyvä lihatiski löytyy yhdestä marketista jonka nimeä en muista. Siellä on jopa erikseen lihatiski porsaanlihalle!

Lähikauppaan ei kannata uskaltautua hakemaan kuin välttämättömät, jos ei ole aikaa lähteä ostoksille muualle. Yksi ruokamyrkytyskerta riittää… Ruokahalua ei kyllä herätä kun katselee pullistuneita juustoraastepusseja. Sinänsä olen kyllä onnellinen, että muutaman minuutin kävelymatkan päässä on suht iso kauppa mistä saa nopeasti tarvitsemansa, eli en valita.

Kaupassa käymiseen saa Bahrainissa kulumaan tovin jos toisenkin. Vaikka välimatkat sinänsä ovat lyhyitä, saa matkoihin kulumaan aikaa monissa liikennevaloissa. Minun pitäisi opetella suunnitelmallisemmaksi, liian usein tulee ostettua vain parin päivän ostokset, joten pian saa tehdä saman kierroksen uudestaan. Kauppareissuilla tulee sitäpaitsi aina ostettua jotain ylimääräistä, joten kalliiksikin se tulee kun käy kaupassa usein. Minkäs sille voi, että bahrainilaisissa kaupoissa on niin paljon kaikkea itselle uutta, että pakko aina ostaa jotain ja kokeilla mitähän tuostakin saisi aikaiseksi!