Archive for lokakuu 2005

Nuoret vihaiset miehet…

lokakuu 30, 2005

tiellä tähtiin?

Mainokset

Kierrätyskeskus on jees!

lokakuu 28, 2005

Ah, ihanaa. Äsken lähti Kierrätyskeskukseen läjä tavaraa jota kukaan muu ei huolinut. Sain jopa ängettyä kuormaan mukaan pari kukkaa jolle en keksinyt muuta paikkaa! Ihanaa että tuollaisia paikkoja on olemassa, jotka hakevat tavaraa kotoa. Ettei tarvitse vuokrata peräkärryä ja lähteä kaatopaikkareissulle. Kivi vierähti sydämeltäni! Kierrätyskeskus on tosi jees!

Eilen haettiin myymättä jääneet tavarat kirpputorilta, missä meillä oli pöytä. Valtteri osoittautui kullan arvoiseksi paikaksi. Olin pudottaa silmäni kun näin miten vähän tavaroista oli jäljellä. Pari tyhjää koria, muutama videokasetti ja cd-romppu. Olemme viikon aikana roudanneet sinne läjittäin tavaraa, ja pöytä on tyhjentynyt nopeasti. Kävimme siellä joka päivä viemässä lisää tavaraa, ja vaiva kyllä kannatti! Rahaakin tuli mukavasti, vaikka pidimmekin hinnat erittäin alhaalla. Rahan saaminen ei ollut meille pääasia, halusimme vain päästä tavaroista helposti eroon ilman että täytyy täyttää roskista.

Nyt on maallisen mammonamme määrä vähentynyt radikaalisti. Omistamme muutaman huonekalun, muut tavaramme mahtuvat noin 40 pahvilaatikkoon ja pariin jätesäkkiin. Nyt on sitten hyvä alkaa täydentämään tavaravarastoa uudestaan! Saa nähdä millainen muuttorumba sitten koittaa kun muutamme Bahrainista pois!

Mutta onneksi siihen on aikaa…

Tyhjä koti

lokakuu 23, 2005

Muuttomiehet lähtivät pari tuntia sitten. Nyt on asunto tyhjä, pari yksinäistä huonekalua harhailee tyhjillä lattioilla. Ovat menossa kierrätyskeskukseen ensi viikolla. Nyt ruokaillaan vanhalla parvekepöydällä, pöytäliinana vanha pussilakana )!

muutto

Olen niiiiin onnellinen, että muutto etenee!

Hiljainen hetki kumminkin

lokakuu 21, 2005

Ehdinpä sittenkin hengähtää. Asunto alkaa olla aika lailla tyhjä. Viimeinen muuttokuorma, joka vie varastoitavat tavarat, tulee sunnuntaina. Sen jälkeen jäljellä on enää kirpparikamaa. Niillä pitää pärjätä viikko. Tulossa mukavia öitä patjamajoituksessa… Viime kerrasta onkin aikaa kun ollaan nukuttu patjalla lattialla.

Tänään tyhjennettiin kellarin verkkokomero. Siinä meni koko iltapäivä, mutta kyllä kannatti. Roudattiin vuori tavaraa kirpparille, meillä on siellä pöytä. Muutama laatikko säilytetään, en raski heittää vanhoja paperinukkeja pois.

Asunnossa kaapit ja vaatehuoneet ovat suht tyhjiä. Jäljellä on oikeastaan enää ne tavarat, joita vielä tarvitsemme sekä ne tavarat, jotka otamme mukaamme matkalaukkuun, kun palaamme Bahrainiin.

Olen ihan kyllästynyt pakkaamiseen, mutta onneksi T on nyt ollut apuna! Nyt hemmotellaan itseämme ja lähdetään baarikierrokselle, jotta jaksamme huomenna lähteä sukulaiskierrokselle!

Hektistä menoa

lokakuu 21, 2005

Pakkaaminen loppusuoralla. Blogi jää nyt vähemmälle huomiolle, kirjoittelen kun ehdin!

Väliaikatiedotus

lokakuu 19, 2005

Sain muuten väliaikaraportin pankkikortistani. Muistattehan, sen maagisen välineen jolla voi nostaa rahaa automaatista ja maksaa kaupassa. Yritin sellaista metsästää viime hetkellä ennen Bahrainista lähtöäni.

Pankin nuorimies lupasi silloin tummilla silmillään minua silmiin katsoen hakea korttini pääkonttorista kotikonttoriini siltä istumalta. Allekirjoitin valtakirjan, jolla T saisi sen sieltä hakea parin päivän päästä töistä kotiin palattuaan. Minä vielä erikseen varmistin, että onhan se sitten varmasti konttorissa kun T tulee sitä hakemaan. Kylläkyllä, I promise.

T on ollut minun poissaollessani aika paljon töissä, joten ehti korttiani hakemaan vasta tässä ihan näinä päivinä. Arvatkaapas missä korttini oli? Ei ainakaan siellä missä luvattiin.

Sama pompotus alkoi uudestaan. Kortin luvattiin tulevan kuriiripostilla pääkonttorista kotikonttoriini niin, että T voisi sen sitten hakea.

Arvatkaapa taas, miten kävi kun T meni sovittuna aikana korttia hakemaan?

Ja arvatkaapa ketkä on aikeissa vaihtaa pankkia?

Matkajännitystä

lokakuu 18, 2005

Mä olen ihan tohkeissani. Skypen mukaan olen soittanut T:lle tänään kuusi kertaa! Syynä on se, että muru lähtee parin tunnin päästä matkaan, ja on huomenna alkuiltapäivästä täällä! Mulla on klassiset matkajännityksen oireet, maha on kipeä ja on levoton olo. Vaikka en siis edes itse matkusta.

En ole ennen tiennytkään, että matkajännitystä voi potea toisen puolesta.

T:llä on varmaan kiva tulla tänne kun vastassa on kaaos. Missään ei ole sellaista paikkaa missä ei olisi pahvilaatikoita ja sinne tänne leviteltyjä tavaroita. Eteisessä odottaa kolme jätesäkkiä roskikseen pääsyä (just pari päivää sitten raahasin niitä kolme roskiin, taas on lisää). Ajattelin odottaa kantoapua, kun ne painaa ihan jumalattomasti. Ellen sitten ole urhea ja raahaa niitä huomenna yksin roskikseen, että olis vähän siistimmän näköistä.

Varasin tänään myös kirpparilta pöydän, missä yritän myydä ylimääräistä roinaa pois. Rahallista mammonaa en niinkään hae, en vain raski heittää käyttökelpoista tavaraa roskikseen. Enkä halua ihan kaikkea varastoonkaan viedä. Sunnuntaina tulee kaverit hakemaan muuttokuormaa. Sen jälkeen tämä asunto alkaa olla koko lailla tyhjä.

Tumpelo

lokakuu 18, 2005

Mä olen kyllästynyt tähän blogs.fi-alustaan. Vietin eilen illalla hikisiä hetkiä koneen ääressä ja yritin väsätä itse jotain sivun tapaista, mutta se jäi yritykseksi. Ehkä pysyn vielä tässä. On kuitenkin sen verran peukalo keskellä kämmentä.

Kenelläkään mitään hyviä vinkkejä mihin kannattaisi vaihtaa jos jaksan vaihtaa? Missä pääsee eniten itse muokkaamaan miltä sivut näyttävät?

Hiljaa hyvä tulee

lokakuu 17, 2005

T raportoi Bahrainista, että talon ikkunoita on alettu pestä. Oli jo aikakin, sanon!
Nimittäin ikkunat, joiden läpi merinäköalaa pitäisi siellä katsella, ovat olleet ainakin kuukauden päivät aivan karmeassa kunnossa. Aivan kuin joku olisi paiskonut ikkunoihin kuravelliä, joka on sitten valunut pitkin lasia…

Homma ei vain etene kovin sutjakkaasti. En tiedä koska ovat aloittaneet, mutta ainakaan vielä eivät ole ehtineet meille saakka. Teemu epäili, että ikkunanpesijät tekevät sitä vain osapäiväisesti.

Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, miten ikkunanpesu hoidetaan. Bahrainissa kun ei ymmärretä turvavälineiden päälle. Naapurin rakennustyömaillakin miehet keikkuvat jossain kymmenennessä kerroksessa seisoen puolivalmiin tiiliseinän reunalla ilman mitään valjaita, köysiä tai kaiteita. Talomme vieressä on kolme vaiheessa olevaa rakennusta, enkä ole vielä ainuttakaan kaidetta siellä nähnyt.

Onneksi poikkeuksiakin löytyy. Saaren pohjoisrannalle rakennetaan valtavaa kompleksia, johon tulee useita rakennuksia. Kerroksia tulee ainakin osaan jotain kolmekymmentä, siis korkeita ovat. Siellä on hienosti hoidettu työntekijöiden turvallisuus, ainakin näin maallikon näkökulmasta. Joka kerroksessa on huolella asennettu turvakaiteet. Yhden rakennuksen edessä keikkuu kyltti, jossa ylpeänä ilmoitetaan että miljoona miestyötuntia on ohi ilman yhtään onnettomuutta.

Turvallisuudesta tuli mieleen vielä, että turvavöiden käyttökin on siellä harvinaista, siis autoissa. Lasten turvaistuimista puhumattakaan! Lapset hyppivät yleensä takapenkillä miten sattuu ja vauvoja pidetään autossa sylissä. En tiedä onko tämä totta, mutta kuulemamme mukaan tämän suhtautumistavan taustalla on ajatus, että mitään ei voi sattua, koska Allah suojelee. Liikennekasvatus on varmaan hieman hankalaa, jos ihmiset todella ajattelevat näin. Mutta en tiedä onko se vain juttua ja kaikki johtuu vain välinpitämättömyydestä… Tai tietämättömyydestä.

Nauruterapiaa

lokakuu 17, 2005

Vietin viikonlopun lapsuuden maisemissa Pohjanmaalla. Tavattiin vanhalla kaveriporukalla ja voi että oli hauskaa!

Illalla baarissa tuli kummallinen olo. Niinkuin kaverini sen ilmaisi: ”kaikki muut tuntevat toisensa ja meidät on tiputettu siihen keskelle ihan kuin toisesta maailmasta”. Nimittäin ei siellä enää juuri tuttuja naamoja näkynyt. Pari sellaista, joiden kasvot näyttivät tutuilta, mutta joita en varsinaisesti tunne, ja muuten ihan vierasta sakkia!

En muista koska olisin viimeksi viettänyt yhtä hauskan viikonlopun! Kiitos vielä kavereille!

seurue