Archive for lokakuu 13th, 2005

Päivän sitaatti

lokakuu 13, 2005

Eräs nimeltämainitsematon bloginpitäjä (en halua mainostaa) kampanjoi taannoin saadakseen uusia tilaajia blogilistalle. Siis houkutteli sellaisia lukijoita tilaamaan bloginsa, jotka eivät vielä olleet tilaajia. Muka nähdäkseen kuinka moni ei-tilaaja häntä lukee. Tänään hän suuruudessaan paljasti kampanjansa todelliset tavoitteet:

”Ajattelin alunperin, että siinäpä olisi taas tilaisuus kauhistella, kuinka helvetin surkeita jotkut häntäpään itseään blogeiksi kutsuvat kyhäelmät olisivatkaan. Siellä jossain viidensadan hujakoilla kiekuvat siis. Varasin jo kunnon preussilaista verbaalihöykytystä noille virtuaalielämän Jorma Pulkkisille, mutta päädyin sitten ajattelemaan toisin. Joukosta löytyi täysiä helmiäkin, mutta ei niistä (vielä) sen enempää. Jotta kuitenkaan totuus ei unohtuisi (ja jotta viime viikolla tilanneista kaikki paitsi itsevarmimmat peruttaisivat tilauksensa), niin mainitsen joukkoon kuuluneen myös ihan hirveätä kakkaa. En siis ikinä ajatellut, että maailmassa on ihmisiä, joille ikinä ei olisi kirjoitustaitoa pitänyt opettaa.”

Olin jo pidemmän aikaa harkinnut kyseisen blogin lukemisen lopettamista, sillä olin kyllästynyt ainaiseen jankutukseen siitä, monennellako sijalla blogi milloinkin on top-listalla. Mutta tämä oli kyllä viimeinen pisara…

Mikähän itu koko top-listassa on? Eihän se mittaa blogien paremmuutta mitenkään? Voiko sitä edes mitenkään mitata? Ja tarvitseeko edes? Sen ainoa seuraus näköjään on, että jotkut hurahtavat siihen totaalisesti… alkavat kuvitella tekstinsä olevan jumalan sanaa, jota kaikki kiittäen ja ylistäen lukevat.

Ehkä tästä kiukusta saan lisää energiaa pakkaamiseen!

Puh-huijaa!

lokakuu 13, 2005

Muuttaminen on raskasta hommaa. On niin paljon muistettavia asioita ja fyysisesti raskasta pakata. Onneksi homma alkaa olla loppusuoralla.

On ollut ihan hauskaa käydä läpi omia tavaroitaan. Olen kylmettänyt sydämeni ja heittänyt kasoittain tavaroita roskiin! Vain todella tärkeät tavarat olen säilyttänyt. Mukavaa palata ikäänkuin ajassa taaksepäin ja muistella menneitä.

Miltähän sitten mahtaa tuntua, kun muutamme takaisin Suomeen, ja saan varastoimani tavarat takaisin ympärillenì? Pitäisköhän pakata joku ylläri tavaroiden joukkoon?