Archive for lokakuu 17th, 2005

Hiljaa hyvä tulee

lokakuu 17, 2005

T raportoi Bahrainista, että talon ikkunoita on alettu pestä. Oli jo aikakin, sanon!
Nimittäin ikkunat, joiden läpi merinäköalaa pitäisi siellä katsella, ovat olleet ainakin kuukauden päivät aivan karmeassa kunnossa. Aivan kuin joku olisi paiskonut ikkunoihin kuravelliä, joka on sitten valunut pitkin lasia…

Homma ei vain etene kovin sutjakkaasti. En tiedä koska ovat aloittaneet, mutta ainakaan vielä eivät ole ehtineet meille saakka. Teemu epäili, että ikkunanpesijät tekevät sitä vain osapäiväisesti.

Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, miten ikkunanpesu hoidetaan. Bahrainissa kun ei ymmärretä turvavälineiden päälle. Naapurin rakennustyömaillakin miehet keikkuvat jossain kymmenennessä kerroksessa seisoen puolivalmiin tiiliseinän reunalla ilman mitään valjaita, köysiä tai kaiteita. Talomme vieressä on kolme vaiheessa olevaa rakennusta, enkä ole vielä ainuttakaan kaidetta siellä nähnyt.

Onneksi poikkeuksiakin löytyy. Saaren pohjoisrannalle rakennetaan valtavaa kompleksia, johon tulee useita rakennuksia. Kerroksia tulee ainakin osaan jotain kolmekymmentä, siis korkeita ovat. Siellä on hienosti hoidettu työntekijöiden turvallisuus, ainakin näin maallikon näkökulmasta. Joka kerroksessa on huolella asennettu turvakaiteet. Yhden rakennuksen edessä keikkuu kyltti, jossa ylpeänä ilmoitetaan että miljoona miestyötuntia on ohi ilman yhtään onnettomuutta.

Turvallisuudesta tuli mieleen vielä, että turvavöiden käyttökin on siellä harvinaista, siis autoissa. Lasten turvaistuimista puhumattakaan! Lapset hyppivät yleensä takapenkillä miten sattuu ja vauvoja pidetään autossa sylissä. En tiedä onko tämä totta, mutta kuulemamme mukaan tämän suhtautumistavan taustalla on ajatus, että mitään ei voi sattua, koska Allah suojelee. Liikennekasvatus on varmaan hieman hankalaa, jos ihmiset todella ajattelevat näin. Mutta en tiedä onko se vain juttua ja kaikki johtuu vain välinpitämättömyydestä… Tai tietämättömyydestä.

Mainokset

Nauruterapiaa

lokakuu 17, 2005

Vietin viikonlopun lapsuuden maisemissa Pohjanmaalla. Tavattiin vanhalla kaveriporukalla ja voi että oli hauskaa!

Illalla baarissa tuli kummallinen olo. Niinkuin kaverini sen ilmaisi: ”kaikki muut tuntevat toisensa ja meidät on tiputettu siihen keskelle ihan kuin toisesta maailmasta”. Nimittäin ei siellä enää juuri tuttuja naamoja näkynyt. Pari sellaista, joiden kasvot näyttivät tutuilta, mutta joita en varsinaisesti tunne, ja muuten ihan vierasta sakkia!

En muista koska olisin viimeksi viettänyt yhtä hauskan viikonlopun! Kiitos vielä kavereille!

seurue