Archive for lokakuu 2005

Musiikkia korville?

14 lokakuun, 2005

Axa Sorjasen blogia lukiessani aloin miettimään, miten elämäni miehet ovat olleet musiikin suurkuluttajia. Niin oma muruiseni T:kin. Levyhyllystä löytyy musiikkia laidasta laitaan, ja sitä täydennetään ahkerasti.

Itse olen ihan pudonnut musiikkimaailman kelkasta. Jos minulta kysyttäisiin mikä on listaykkösenä, en osaisi vastata. En edes muista koska olisin ostanut viimeksi uuden levyn. Mikä on sinänsä aika omituista, sillä tykkään musiikista todella paljon.

Ennen kyllä huudatin mankkaa melkein kaiken valveillaoloaikani, veivasin samoja kasetteja edestakaisin. Kun oikein mietin, ehkä tietynlainen käännekohta oli se, kun olin muutaman vuoden lastentarhanopettajana. Ehkä silloin lopetin musiikin kuuntelun niin levyltä kuin radiostakin, sillä päivisin olin sellaisen mekkalan keskellä monta tuntia, että illalla kotona korvani kaipasivat täydellistä rauhaa. Päiväkotivuosien jälkeenkin oli pitkään hiljaista, nyt olen muutaman vuoden aikana alkanut taas kuunnella radiota silloin tällöin. Ja levyvarastoakin kaivelen kun sille päälle satun.

Mutta edelleenkin käyn herkästi vääntämässä volyyminappulaa pienemmälle.

Niin, ja vielä miehisestä musiikkimausta. T:n levyvarastosta löytyy tukkaheviä niin että napa naukuu. Axan mielestä se tekee taas tuloaan, joten tässähän on hyvät mahdollisuudet päästä taas ajan hermoille.

Ystävät, kullan kalliit

14 lokakuun, 2005

Tulipahan höyryttyä. Mutta se auttoi, enää vain naurattaa.

Tai sitten syynä mielialan muutokseen on ystäväni, joka tuli käymään. Ja toi mukanaan pienen matkalaukullisen öljyvärejä ja kaksi kiilakehystä. Olemme hänen kanssaan pitkin kesää käyneet grafiikkapajassa vedostamassa grafiikantöitä, ja nyt hän päätti että viimeisen tapaamisemme pitkään aikaan pitää kulua taiteilun merkeissä.

Olipas kiva ajatus! Tuli sitäpaitsi tuttu olo kun hääräsi taas tärpätinhajussa ja liuotti aivojaan.

Minä tein sitten mukavan vastapalveluksen ja värväsin hänet raahaamaan kanssani kolme tajuttoman painavaa jätesäkkiä roskikseen. Enkös olekin mukava ystävä? Onneksi hissi, joka oli aikaisemmin tänään rikki, oli korjattu. Asumme sentään viidennessä kerroksessa.

Huomaatteko? Valvon taas. Kello on reilusti yli puolenyön, silmiä painaa armottomasti, mutta silti en osaa mennä nukkumaan. Jos kuitenkin yrittäisi.

Päivän sitaatti

13 lokakuun, 2005

Eräs nimeltämainitsematon bloginpitäjä (en halua mainostaa) kampanjoi taannoin saadakseen uusia tilaajia blogilistalle. Siis houkutteli sellaisia lukijoita tilaamaan bloginsa, jotka eivät vielä olleet tilaajia. Muka nähdäkseen kuinka moni ei-tilaaja häntä lukee. Tänään hän suuruudessaan paljasti kampanjansa todelliset tavoitteet:

”Ajattelin alunperin, että siinäpä olisi taas tilaisuus kauhistella, kuinka helvetin surkeita jotkut häntäpään itseään blogeiksi kutsuvat kyhäelmät olisivatkaan. Siellä jossain viidensadan hujakoilla kiekuvat siis. Varasin jo kunnon preussilaista verbaalihöykytystä noille virtuaalielämän Jorma Pulkkisille, mutta päädyin sitten ajattelemaan toisin. Joukosta löytyi täysiä helmiäkin, mutta ei niistä (vielä) sen enempää. Jotta kuitenkaan totuus ei unohtuisi (ja jotta viime viikolla tilanneista kaikki paitsi itsevarmimmat peruttaisivat tilauksensa), niin mainitsen joukkoon kuuluneen myös ihan hirveätä kakkaa. En siis ikinä ajatellut, että maailmassa on ihmisiä, joille ikinä ei olisi kirjoitustaitoa pitänyt opettaa.”

Olin jo pidemmän aikaa harkinnut kyseisen blogin lukemisen lopettamista, sillä olin kyllästynyt ainaiseen jankutukseen siitä, monennellako sijalla blogi milloinkin on top-listalla. Mutta tämä oli kyllä viimeinen pisara…

Mikähän itu koko top-listassa on? Eihän se mittaa blogien paremmuutta mitenkään? Voiko sitä edes mitenkään mitata? Ja tarvitseeko edes? Sen ainoa seuraus näköjään on, että jotkut hurahtavat siihen totaalisesti… alkavat kuvitella tekstinsä olevan jumalan sanaa, jota kaikki kiittäen ja ylistäen lukevat.

Ehkä tästä kiukusta saan lisää energiaa pakkaamiseen!

Puh-huijaa!

13 lokakuun, 2005

Muuttaminen on raskasta hommaa. On niin paljon muistettavia asioita ja fyysisesti raskasta pakata. Onneksi homma alkaa olla loppusuoralla.

On ollut ihan hauskaa käydä läpi omia tavaroitaan. Olen kylmettänyt sydämeni ja heittänyt kasoittain tavaroita roskiin! Vain todella tärkeät tavarat olen säilyttänyt. Mukavaa palata ikäänkuin ajassa taaksepäin ja muistella menneitä.

Miltähän sitten mahtaa tuntua, kun muutamme takaisin Suomeen, ja saan varastoimani tavarat takaisin ympärillenì? Pitäisköhän pakata joku ylläri tavaroiden joukkoon?

Uhri vai aktiivinen kansalainen?

11 lokakuun, 2005

Olen joutunut puhelinterrorismin kohteeksi. Vai pitäisikö sanoa gallupterrorismi?

Vastasin äsken puheluun, jonka seurauksena vietin minuutin poikineen vastailemalla kysymyksiin maan ja taivaan väliltä. Onko Iltalehti seksikäs? Jos vastakkain olisi Vanhanen ja Niinistö pressanvaalien toisella kierroksella, kumpaa äänestäisit? Mitä laihdutustuotteita tai yrityksiä muistat? Oletko ostanut viimeisen kahden viikon aikana netistä jotain?

Ei siinä mitään, kyllähän minä kysymyksiin vastailen. Mutta kun eilen oli sama juttu. Eri firma ja eri kysymykset vaan. Jos huomenna joku soittaa, niin revin jo pelihousuni.

Hassuinta tässä on se, että en tosiaan ole ollut kuin vajaan viikon Suomessa. Onnistuivatkohan molemmat firmat soittamaan just nyt, kun olen paikalla, vai onkohan onneton puhelimemme pirissyt täällä viimeisen kuukauden alvariinsa?

– – –

Edit: Paras kysymys oli mun mielestä, että mitä tulee ensimmäiseksi mieleen siitä, jos lääkefirmat alkaisivat tarjota rahat takaisin jos heidän lääkkeensä ei toimi halutusti? Siis mitä, eivätkö lääkefirmat itsekään ole oikein varmoja, että heidän lääkkeensä todella toimivat???

Mustan pörssin kauppaa?

10 lokakuun, 2005

Pahvilaatikot ovat kallisarvoista tavaraa, sen on saanut Kafkakoskikin huomata. En kuitenkaan tiennyt, että niitä välitetään myös pimeästi.

Raahasin eilen muutaman banaanilaatikon lähikaupasta kotiin. Matkalla seuraani lyöttäytyi mukavassa laitamyötäisessä oleva nainen, joka kysyi, tarvitsenko muuttolaatikoita. Vastattuani kyllä, hän alkoi supisemaan suupielen nurkastaan tietäväiseen äänensävyyn, että ”tiedän muuttolaatikoita…”.

”Tiedät muuttolaatikoita?”

”Tiedän, mä oon töissä semmoisessa paikassa… on loistavia muuttolaatikoita. Jooh…”

Tämä kaikki lausuttiin salaperäiseen sävyyn, silmänraoista minua kurkkien. Sain sellaisen vaikutelman kuin minulle olisi yritetty myydä huumeita, mutta ei oltu ihan varmoja olenko poliisi.

Onneksi ohitimme paikallisen kapakan, ja sen vetovoima oli niin suuri, että nainen kääntyi sinne. Kiitos tarjouksesta, joo, mutta en olisi ehkä uskaltanut niin kuumaan tavaraan tarttua!

Haikeaa

7 lokakuun, 2005

Tuntuu kummalliselta olla kotona. Paitsi että tämä ei oikeastaan enää ole koti. Koti on nyt Bahrainissa, siellä missä T:kin. Tämä on enää puolityhjä asunto, jonka tyhjät seinät kaikuvat. Siitä johtuu varmaan haikea olonikin.

T raportoi Bahrainista, että hänestä tuntuu myös haikealta. Hän palasi töistä tyhjään kotiin, tarkoittaen sitä että minä en ole siellä. Niin että nyt ollaan kummatkin tahoillamme haikeita. Hassua.

Kävin äsken kävelyllä ja voi että nautin kirpeästä syysilmasta! Sisälle tullessa ei tarvinnut heti miettiä suihkuun menoa, päinvastoin, tuntuu vieläkin virkeältä ja on raikas olo.

Kummallista on sekin, miten äkkiä sitä oppii uusille tavoille. Eilen kaupassa vierastin, kun kaupan kassa työnsi kätensä rohkeasti vastaanottamaan rahoja. Minä puolestani vaistomaisesti yritin antaa rahat varovasti, että en sormillani koskettaisi kassan kättä.

Niin että oppii sitä vanhakin koira näköjään uusia temppuja.

Ahneella on kehno loppu

7 lokakuun, 2005

Tässä vastaus taannoiseen pohdiskeluuni, mitä tapahtuu käärmeelle joka alkaa nielemään saalista, ja puolivälissä huomaa, ettei se mahdukaan sisään…

Linkki Bahrain Tribunen sivuille ei toiminut, joten tässä teksti:

Clash of titan reptiles leaves python and alligator dead in Florida’s swampland.

Park biologist Skip Snow described the gruesome scene he found on September 27 in a remote corner of the Everglades park, which he said showed an almost four-metre-long Burmese python had “apparently” entirely swallowed an alligator about half his size.
“I say apparently because the tail and hind limbs of the dead alligator were protruding from a hole in the mid-body of the dead python,” said Snow.
“Although some bones of the jaw were present, the head of the python was missing,” he said in a field report, illustrated with graphic photographs.
The photographs show the hind quarters of the alligator protruding from the snake’s mid-section. “The stomach of the python still surrounded the head, shoulders, and forelimbs of the alligator,” said Snow.

kaarme

Väsyttää

6 lokakuun, 2005

Takana yhteensä n. 9 tuntia lentämistä, viisi tuntia odottelua ja 45 minuuttia taksimatkustusta.

Kotona Suomessa.

Sain hyvin nukuttua yölennolla, nukuin vähän liiankin hyvin. Lentoemännät eivät herättäneet minua aamupalalle, olisi varmaan siitä pitänyt erikseen mainita. Minulla kun ei ole kelloa ranteessa, enkä tiennyt yhtään paljonko kello on, joten havahduin vasta siihen kun käskettiin nostaa penkit yläasentoon. Olin jo illalla lähtiessä tilannut aamuksi pannukakkuja, nyt ne jäivät ohi suun! Harmi!

Hassua että Suomessa on syksy täydessä vauhdissa. Lähtiessä täällä oli vielä täysi kesä. Nyt on ihana raikkaan kuulas syysilma, arvaa tuntuuko ihanalta kuuman ja kostean Bahrainin jälkeen? Kyllä, totta se on, viileästäkin ilmasta voi iloita!

Jupinaa

5 lokakuun, 2005

Asioiden hoitaminen voi joskus olla hankalaa. En ole vieläkään saanut paikallisen tilini pankkikorttia. Tilasin sen 19. päivä, ja sen luvattiin olevan 5 päivässä valmis, jolloin minulle soitetaan.

Soittoa ei kuulunut.

Yritin itse moneen kertaan soittaa konttoriin, mutta koskaan puhelimeen ei vastattu. Kerroinkin siitä yhdestä kerrasta kun kävin siellä, mutta ovella oli niin pitkä jono että käännyin takaisin. Viime viikolla minua vihdoin palveltiin. Silloin kortin tilaamisesta oli jo parisen viikkoa.

Ilmeisesti hakemukseni oli hukkunut jonnekin, sillä jouduin täyttämään uuden. Kovasti pahoitellen kerrottiin, että kortti on valmis tiistaina, eli eilen. Kerroin että olen lähdössä Suomeen, ja että kortin on pakko olla valmis silloin, muuten en ehdi saamaan sitä. Kylläkyllä, merkitsemme sen kiireelliseksi. Ja soitamme sinulle kun kortti on saapunut.

Soittoa ei kuulunut.

Marssin eilen pankkiin, eikä onneni ollut sen parempi. ”Kortti on valmis huomenna kello yksitoista, I promise”.

Arvatkaapa miten kävi kun äsken kävin siellä?

Prkl! Eikä puhettakaan että koskaan soitettaisiin silloin kun luvataan. Kovasti pahoillaan kyllä ollaan, mutta mitä se auttaa kun homma ei suju! Toivottavasti kortti tosiaan on valmis kun puolen tunnin päästä menen taas kerran koettamaan onneani. Sitten pankki menee kiinni enkä minä enää ehdi saamaan sitä.

Mistä vetoa että jos näin käy ja kortin saaminen siirtyy marraskuuhun, ne ovat kadottaneet valmiin korttini ja sama rumba alkaa uudestaan?

Edit:
Niinhän siinä sitten kävi, että kortti jäi saamatta. Katsotaan saako T sitä, allekirjoitin kyllä valtakirjan pankissa, mutta alan olla jo aika pessimistinen…