Archive for marraskuu 2005

Suomikauppa

marraskuu 30, 2005

Tutustuin Kafkakosken vinkistä Suomikauppaan, mutta taitaa jäädä minulta ostokset sitä kautta hankkimatta. Pienin erä mitä tänne lähetetään on ilmeisesti kilo, ja sille postituskulut luokasta riippuen 24-29 euroa. Taidan yrittää hankkia salmiakkini ja ruisleipäni muuta kautta. Kuten esimerkiksi hyödyntämällä tänne saapuvia ystäviä. Seuraavan salmiakkilastin saan siis luultavasti perjantaina. Suomesta tuomiammekin on vielä pari pussillista jäljellä ja pakkasessa on ruisleipääkin (hamstrasin).

Mutta mukava tietää että ulkosuomalaisia hellitään.

Pitäis varmaan tutustuttaa paikalliset ystävämme salmiakkikossuun. Salmiakkikarkkeja olemme jo tarjonneet vaihtelevalla menestyksellä. Pantterit tekivät aika hyvin kauppansa, mutta perinteisemmät salmiakit saivat naaman muikean näköiseksi.

Mainokset

Ohjaamisen vaikeudesta

marraskuu 28, 2005
Hermostuin niin totaalisesti tietokoneen tai siis lähinnä nettiyhteyden kanssa takkuamiseen taannoin, että nyt en ole koskenut koko asiaan kahteen päivään. Huomenna aion marssia liikkeeseen josta ostimme tarvittavat laitteet ja pyytää neuvoa.

Olen plarannut asennusopasta ees ja taas mutta en tule hullua hurskaammaksi. Ihan kivat ohjeet joo, askel askeleelta neuvotaan mitä pitää tehdä, mutta sitten jätetään tyhjän päälle. Neuvotaan tiettyyn pisteeseen mutta siihen se sitten jää. Ihan sama kuin kädessä olisi kartta jossa olisi reitti keskelle aavikkoa mutta ei sieltä pois. Keskustelu veljen kanssa auttoi minua hieman ymmärtämään keskeisiä käsitteitä, mutta ei me yhteistuuminkaan päästy puusta pitkään. Vaikka veljeni ymmärtää näistä jutuista oikeasti jotain.

Olen itsekin tehnyt jonkin verran oppaita miten toimia eri tilanteissa ja tiedän miten vaikeaa niitä on tehdä. Pitää tasapainoilla välimaastossa, niin että ei anna liikaa ohjeita mutta antaa niitä tarpeeksi. Tarpeita ja osaamistasoja kun on ohjeiden lukijoilla niin moneksi.

Näitä ohjeita lukiessani kuitenkin jäin miettimään että ne ovat ikään kuin täysin tarpeettomat. Ohjeet ovat sillä tasolla, että niitä ymmärtääkseen pitää tietää jo valmiiksi niin paljon, että silloin osaa toimia oikein niitä lukemattakin. Mutta myönnän, elektroniikka on vaikea alue.

Katsotaan pääsenkö huomennakaan puusta pitkään. Yrittää ainakin pitää, että on huomenna näyttää jotain edistystä T:lle kun se tulee kotiin.

Terveisiä tutuille!

marraskuu 27, 2005

Olisipa muuten kivaa tietää ketkä tutuistani blogiani lukevat, niin tiedän kenelle kuulumiseni menevät perille. Katin tiedänkin ja Tepon, Hannakin tätä on ilmoittanut kurkkivansa, mutta muista en ole varma. Enemmänkin teitä varmaan on päätellen siitä määrästä mikä sivuilla päivän mittaan aina käy. Blogilistalta tietysti tänne eksyy osa, mutta luulen että suurin osa lukijoistani on tuttuja.

Pistäkäähän meiliä tai kommentoikaa tänne, niin tiedän vähän missä mennään!

Turvallista?

marraskuu 27, 2005

En lakkaa ihmettelemästä sitä turvatarkastusten määrää, mikä Lähi-Idän lennoilla tarvitaan. Esimerkiksi nyt Dubaista tullessa tavarat läpivalaistiin ennen lähtöselvitystä, lähtöselvityksen jälkeen, sitten vielä Bahrainissa passintarkastuksen jälkeen. Ja ainakin yhden kerran tehdään ruumiintarkastus. Toki tiedän että turvatarkastuksia on muuallakin tehostettu kuin täällä, Frankfurtin kenttä on aivan samanlainen. Mutta silti en ymmärrä, eikö yksi kerta riittäisi?

Dubaimietteitä

marraskuu 27, 2005
Rauhallisen Bahrainin jälkeen oli hauska käydä Dubaissa, missä näyttää olevan paljon enemmän elämää. Silti olen tyytyväinen, että en asu siellä. Paljon enemmän ruuhkia, paljon kalliimpaa ja elämänrytmi varmaan hektisempää. Tällaiselle kotirouvalle taitaa olla liikaa menoa ja meininkiä näin niinkuin tavallisen arjen täytteeksi. Lomapaikkana se on hieno.

Tutustuttuani elämään ratin takana kiinnitin huomiota paikalliseen taksimatkailuun. Lyö kyllä Bahrainin taksit 6-0! Lentokentän ulkopuolella oli nainen ohjaamassa ihmisiä taksijonoihin samalla kun ojensi Dubain kartan käteen. Taksit oli siistejä, edullisia, niissä oli mittarit päällä ja kaiken lisäksi ikkunassa tarra joka ilmoitti matkan olevan ilmainen jos mittari jostain syystä ei olisi päällä.

Yövyimme pienessä hotellissa aika lähellä keskustaa. Paikka ei ollut varsinainen hotelli, vaan residence, eli huoneet oli pieniä huoneistoja joissa oli oma keittiö. Tosi kivan tuntuinen paikka just vaikka lyhyitä shoppailureissuja ajatellen. Käytössä oli myös kymmenen minuutin matkan päässä saman hotelliketjun isompi hotelli, jossa oli useita ravintoloita, uima-altaita sun muita. Sinne me sitten mentiinkin illalla syömään kun ei jaksettu lähteä kaupungille sen kummemmin, koko päivä kun oltiin kävelty siellä messuilla. Ilmeni että oli tehty hyvä valinta, siellä oli yhdessä ravintolassa buffet-pöytä, täynnä hyvää ruokaa. Syötiin mahamme täyteen ja nautittiin rennosta tunnelmasta.

Seuraava päivä tosiaan käytettiin kiertelemässä yhdessä kauppakeskuksessa ja ostettiin itsellemme niitä uusia leluja. Aika lailla samat vaatekaupat näytti olevan kuin Bahrainissakin, joten niissä ei viitsitty hirveästi käydä. Elektroniikka näytti olevan muidenkin ostoslistalla, sen verran ruuhkaa alkoi liikkeissä olla iltapäivällä.

Bahrain alkoi näyttää hirveän nuhruiselta Dubaihin verrattuna. Olen kuullut kehuja myös Omanista, siellä on T:n mukaan myös ymmärretty pitää ympäristöstä huolta samoin kuin Dubaissa. Paljon vihreää, suht siistiä, ja tosiaan kaikenlaisia palveluita turisteille saatavissa. Mutta kai kauneus on katsojan silmässä. Bahrainissa on omat hyvät puolensa, ja olen ihan tyytyväinen elämääni täällä.

Uusia leluja

marraskuu 27, 2005

Mulla on mennyt viime ajat uusilla leluilla leikkiessä. Ostettin T:n kanssa molemmat uudet puhelimet ja lisäksi uusi tietokone. Puhelimet on ihan jees, mutta tietokone on meinannut aiheuttaa harmaita hiuksia. En meinaan saa siihen nettiyhteyttä toimimaan. Liian monta liikkuvaa osaa…

Niinpä mä edelleen kökötän olkkarin lattialla näpytellen läppäriä aina kun haluan nettiin. HÖH!

Dubai 2005

marraskuu 25, 2005
Pyrähdettiin T:n kanssa Dubaissa. Siellä oli ilmailumessut, varsinaisesti kai ammattilaisille tarkoitetut, mutta kyllä meitä muitakin kiinnostuneita siellä pyöri. Minäkin, täysi maallikko, viihdyin hyvin.

Kaikenlaista vekotinta ja härveliä oli esillä, mutta tietysti kaikkein tärkeimmät oli uudet lentokonemallit. Valtava uusi Airbus 380kin siellä levitteli siipiään ilmailunäytöksessä. Näytti komealta vaikka onkin ruma kone.

Olen ollut Suomessakin ilmailunäytöksissä, mutta nämä olivat kyllä hienoimmat kokemani. Osansa oli tietysti myös puitteilla ja säällä, oli leppoisaa loikoilla auringonpaisteessa ja tiirailla koneita melkein pilvettömällä taivaalla. Oli tosi kivaa!

Dubaihin pitää mennä kyllä uudestaankin. Kyllä huomaa että siellä osataan turisteja palvella vähän eri tavalla kuin Bahrainissa. Tosin eka päivä meni siellä messuilla ja tämä päivä kulutettiin ostoskeskuksessa. Ostettiin molemmille uudet puhelimet kun siellä elektroniikka on halvempaa kuin täällä. Eli varsinaisesti Dubaita ei juuri ehditty nähdä. No, se on tuossa tunnin lentomatkan päässä, joten eiköhän siellä tule aina silloin tällöin käytyä.

Nyt olen aika väsypoikki, lisää Dubaimietteitä myöhemmin…

Tietokonetta odotellessa

marraskuu 23, 2005
Uusi työpöytä tuotiin!

Luulimme ostaneemme kirpparilta vanhan pöydän, mutta ovesta rapistelikin kaksi miestä mukanaan litteitä pahvilaatikoita. Ehdin jo hetken ajatella että oho, ovatpa innokkaita kun ovat jaksaneet purkaa pöydän osiin, mutta sitten tajusin että pöytä olikin upouusi. Mukava yllätys, mutta ehkä se olisi pitänyt tajuta pöydän hinnasta. Ei se kallis ollut, mutta kirpparihinnaksi ehkä vähän outo. Suostuttiin maksamaan se, kun muualta ei löytynyt sellaista minkä olisimme kotiimme kelpuuttaneet. Nyt olen tyytyväinen, tehtiin vahingossa hyvät kaupat.

Miehillä ei kauaa mennyt kun he kokosivat pöydän. Alakerran vartija raahasi sillä aikaa sen tilalla aikaisemmin olleen kampauspöydän pois. Enkä ollut yhtään väärässä kun etukäteen arvelin että pöydän takaa paljastuu varmaan erivärinen seinä, ja niinpä olikin. Viimeksi kun asunnon seinät on maalattu, eivät ole vaivautuneet ottamaan pöytää ja peiliä pois (peili oli ruuveilla kiinni seinässä) -nyt seinässä on pöydän muotoinen erivärinen kohta. Se luvattiin kyllä tulla maalaamaan muun seinän väriseksi.

Nyt pöytä enää odottaa uutta tietokonetta. Ja työtuolia.

Tavarataivaassa?

marraskuu 21, 2005
Käytin tämän päivän pyörien huonekaluliikkeissä.

Ei tällaiselle skandinaavisen pelkistettyyn tyyliin tottuneelle täältä vaan meinaa oikein löytyä mitään. Muutama länsimaisia huonekaluja ja sisustustarvikkeita myyvä liike on löytynyt, mutta niissä on laatukamaa ja hinnat sen mukaisia. Ihan hirveästi ei viitsisi huonekaluihin laittaa, jos asutaan täällä vaan pari vuotta. Tavaroiden rahtaus kun maksaa sen verran, että varmaan iso osa niistä joudutaan jättämään tänne. Jos minulla olisi rajattomasti rahaa, olisin kyllä jo löytänyt asunnon täyteen kaikenlaista jo aikoja sitten. Aivan ihania…(kuola valuu)!

Mutta suurin osa liikkeistä on minulle täysin hyödyttömiä. Täällä rakastetaan koukeroita ja koristeita ja kultaa ja röyhelöitä ja yksityiskohtia ja muhkeita muotoja. Siis huonekaluliikkeet ovat aivan uskomattomia, niitä on vaikea sanoin kuvata, ne pitäisi nähdä. Liikkeet ovat täynnä värejä (ja iso osa länsimaalaisen silmään ihmeellisen räikeitä) ja mitä mielikuvituksellisempia muotoja.

Huonekalut ovat myös valtavan suuria! Ihan kuin olisi Liisa ihmemaassa ja olisi juuri syönyt pienennyspillerin. Toki asunnotkin ovat isoja, huoneet suuria ja korkeita, joten eihän niihin mitkään pienet huonekalut piisaisikaan. Vaikka itselle ei niistä mitään löydäkään, on niissä hauska kierrellä. Pitää vaan yrittää pitää naama peruslukemilla ettei ala ääneen nauramaan. On meinaan välillä sellaisia virityksiä…

Henkilökuntaa löytyy näistäkin liikkeistä riittämiin. Asiakkaita ei yleensä ole, saat pyöriä valtavissa halleissa yksin. Ja aina, oli muita asiakkaita sitten miten paljon, ihan aina helmaan riittää yksi myyjä kulkemaan perässä. Olen jo pikku hiljaa tottunut siihen, että mitään ei voi katsella rauhassa, aina on yleisöä. Oikeastaan se on aika kivaakin: tänäänkin myyjä vei ostamani maljakot tiskille pakattavaksi puolestani ja sitten ne vielä kannettiin puolestani autoon. (Paitsi tässä vaiheessa omatunto taas pisti kun mietti että mitenkähän huonot palkat näilläkin on… Mutta ei sitä voi koko aikaa alkaa ajattelemaan.)

Halpaa kamaakin löytää kun sinnikkäästi etsii. Tänään löysin tv-tason joka oli suht edullinen. Aion huomenna vielä kiertää yhden kadun liikkeitä, missä tiedän että niitä on paljon, mutta jos ei muuta löydy ostan sen. Pari päivää sitten löydettiin kirpparilta suht uusi työpöytä, varmaan käyn senkin ostamassa. Kaikenlaista tarpeellista saattaa myös löytää lehti-ilmoituksista tai kauppojen ilmoitustauluilta, joissa maasta poistuvat expatit myyvät irtaimistoaan. Olen vaan sen verran kranttu että mulle ei oo mikään tähän mennessä kelvannut! Mutta katsotaan mikä on huomisen jälkeen tilanne.

Kylässä Bahrainissa

marraskuu 20, 2005

Koskakohan tämä alkaa tuntua oikeasti kodilta? Varmaan pitkään tuntuu siltä kun nyt, että on kylässä täällä.

Jotenkin sitä tulee pyörittyä samoilla nurkilla koko ajan. Lentokentällä, postilaatikolla, ruokakaupassa, joskus Seef Mallissa shoppailemassa. Exhibition Avenuella olen käveleskellyt jonkun verran. T:n kanssa käveltiin tossa yksi ilta, kun se alkoi voida jo paremmin, hieman lähiseuduilla. Pieniä putiikkeja vieri vieressä, suurin osa pieniä Cold Storeja, eli kioskintapaisia, mutta joukossa myös vaatekauppoja, räätäleitä, nettikioskeja ja mehujen myyjiä (ne on muuten hyviä). Aina välissä rakennustyömaita.

Bahrainin pohjoisranta taas on täynnä isoja komeita rakennuksia. Osa niistä on valtion rakennuksia, osa hotelleja, seassa pankkeja ja muita kansainvälisiä suuryrityksiä. Älä erehdy menemään autolla Diplomatic Arealle päiväsaikaan, siellä jäät varmasti jumiin!

Bahrain on hauska sekoitus uutta ja vanhaa!