Archive for marraskuu 10th, 2005

Rukous on parempaa kuin uni, rukous on parempaa kuin uni…

marraskuu 10, 2005

Bahrainin yössä on taikaa, enkä aina tiedä onko se hyvä vai huono asia.

Tietyllä tavalla olen ihastunut itämaisiin öihin. Pimeä tulee täällä nopeasti, aivan kuin joku kääntäisi valokatkaisinta. Kuu näyttää luonnottoman suurelta, ja se roikkuu mielenkiintoisesti eri asennossa kuin Suomessa. Se on kuin suoraan lapsuuden satukirjoista, ja sitä jää helposti tuijottamaan, on se sen verran maagisen näköinen.

Mieliala on hieman toinen kun puoli viiden aikoihin herää minareeteista kaikuviin rukouskutsuihin. En tiedä olenko viime aikoina ollut kevytunisempi kuin aikaisemmin, vai herättääkö sisäinen kelloni minut aina siihen aikaan, sillä nykyään herään kutsuun joka yö. Äänieristys taloissa ei täällä ole kummoinen. Seinät kyllä ovat paksua tiiltä, mutta ikkunat ja parvekkeiden ovet ovat yksinkertaista lasia eikä niitä ole tiivistetty kunnolla. Joka tapauksessa minusta ihan tuntuu, että kutsu kuuluu kovempana nykyään kuin aiemmin. Lisäksi nyt meille asti kuuluu kutsu kahdesta minareetista, kun ennen kuului mielestäni vain yksi.

En ole mielestäni mitenkään erityisen heikkohermoinen, mutta yksin yöllä, unenpöpperöisenä, rukouskutsut kuulostavat jotenkin aavemaisilta. Silloin alkaa aina miettiä, että mitenkähän minä tänne oikein olen joutunut… Viime yönä toisen minareetin huutaja oli ilmeisen ihastunut omaan ääneensä, sillä hän jatkoi vielä pitkään sen jälkeen kun toisen minareetin huuto oli jo ajat sitten päättynyt.

Huutojen hiljennettyä sitä sitten vain kääntää kylkeä ja jatkaa unia, ja aamulla öinen taika on haihtunut aikoja sitten ilmaan.

Mainokset

Jumitus

marraskuu 10, 2005

Yritän kotirouvana olon ohessa tehdä jotain myös opintojeni eteen, jotka ovat monista syistä johtuen olleet taka-alalla viimeisen vuoden. Sängyn päälle on levitetty kasa papereita, ja tässä eräänä päivänä sain rungon tehtyä kirjalliselle tehtävälle. Nyt pitäisi jaksaa aktivoitua ja saada vähän lihaa luiden ympärille.

Mutta voi kun se on vaikeaa.

Nyt pitäisi aivoissa tapahtua jotain, saada oikea ”moodi” päälle. Tähän mennessä sitä ei ole tapahtunut. Sen sijaan keksin itselleni kaikenlaista sijaistoimintaa. Kuten esimerkiksi bloggaamisen.

Huokaus.