Hyvää vuotta 2006!

Kylläpäs on tuivertunut olo. Vietin vuoden 2005 viimeisen päivän aavikolla.

Kokoonnuttiin pienellä porukalla piknikille aavikolle kallionkielekkeelle, ihan Tree of Lifen lähelle. Oli komeat näkymät hiekkaerämaahan, varsinkin auringonlasku oli upea! Tuuli vaan oli aikamoinen, joten nyt on sellainen olo kuin olisi ollut suuremmankin myrskyn silmässä. Kylmäkin oli, yllättävän kylmää. Minulla oli pitkähihaisen paidan ja farkkujen lisäksi tuulitakki päällä, huppu päässä, huivi kaulassa ja viltti harteilla, ja silti välillä vilu yllätti. Mutta sitten kun nuotio sytytettiin, kaikki oli ok. Ja kun sai vähän ruokaa sisäänsä, niin vielä parempi.

Harmi ettei ollut kameraa mukana, mutta varmaan saan jossain vaiheessa joltain seurueen jäseneltä kuvia, niin voin sitten jälkeenpäin näyttää teillekin näkymiä.

On aika uupunut olo kun oli niin pitkä päivä, mutta vielä pitäisi jaksaa piristyä ja laittautua valmiiksi illan rientoja varten. T tulee kohta töistä, lähden vartin päästä hakemaan, ja tiedän että muruni on intoa piukassa lähtemässä baanalle. Joten ei tässä taida oikein muu auttaa kun pistää bilevaihde päälle ja virkistyä! Vähän suomirokkia soimaan, niin eiköhän se siitä! T lupasi sitä paitsi tuoda shampanjaa, joten aina vaan alkaa kuulostaa paremmalta!

Hauskaa iltaa kaikille!!!

Advertisement

Bahrainissa tapahtuu

Pieni uutiskatsaus:

Tänään lentokentällä on joukko onnellisia miehiä. He olivat jumissa Bahrainin rannikolla uppoamaisillaan olevassa laivassa maaliskuusta saakka ja pääsivät maan kamaralle vasta joulupäivänä. Tänään he pääsevät vihdoin lentämään kotiin.

Laivaa ei päästetty maihin laivan omistajan ja vuokraajan välillä olleiden erimielisyyksien (rahan) vuoksi. Niinpä neljä merimiestä joutui olemaan kuukausikaupalla ankkuroituna merelle, nukkuen laivan kannella. Jotta tähän pisteeseen päästiin tarvittiin paljon neuvotteluja, mutta vieläkin pitää tapella jotta merimiehet saavat maksamattomat palkkansa tuolta ajalta.

Nyt miehet etsivät uutta työpaikkaa, mutta sitä ennen he aikovat viettää viikon perheen parissa. Jopa.

– – –

6-vuotias Abdulla makaa henkihieverissä sairaalassa, pudottuaan kauppakeskuksessa liukuportaiden kaiteelta. Vanhemmat päivystävät sängyn vieressä yötäpäivää ja odottavat tietoa selviääkö poika.

Missähän he olivat silloin, kun poika oli leikkimässä liukuportaissa?

– – –

Viiden päivän aikana sattui monta kuolonkolaria: yhteensä seitsemän ihmistä kuoli, joista kolme oli lapsia.

-Vettä kuljettava säiliöauto törmäsi rekkaan, joka kuljetti 12 tonnia alumiinia – ei varmaan ole epäselvää kumman auton kuski kuoli.

-16-vuotias poika jäi pyöränsä kanssa koulubussin alle ja kuoli. Koulubussin kuljettaja pysähtyi vasta kun hänet ajettiin kiinni ja pakotettiin pysähtymään.

-Viisi- ja kuusivuotiaat pojat kuolivat ylittäessään highwaytä. He olivat salaa lähteneet kotoa katsomaan ilotulituksia, ja jäivät auton alle. Mukana oli vielä yksi viisivuotias tyttö, mutta hän selvisi vahingoittumattomana.

-Pariskunta kuoli auton ajauduttua pois tieltä, törmäten katulamppuun. Mies kuoli heti, ja muistan lukeneeni, että vaimokin kuoli myöhemmin sairaalassa.

-Ja vielä on tämä tapaus, missä yksi saudi-arabialainen nuorimies kuoli kolarissa, josta aikaisemmassa viestissäni on kuvakin. Nuorisojoukko hurjastelemassa tiellä keskellä yötä, eikä siinä sitten tarvittu kuin että yksi auto vähän kiilaa, niin toisesta autosta tuli rusina.

– – –

Pistää hiljaiseksi. Aika paljon näin pieneksi maaksi.

Downfall

Käytiin eilen T:n kanssa kattomassa leffa Hitlerin viimeisistä päivistä.

Hitler on hännystelijöineen jumissa maanalaisessa bunkkerissa Berliinissä. Viholliset kolkuttelevat jo kaupungin portteja ja maan alla mietitään parhaita tapoja tappaa itsensä.

En tiedä miten totuudenmukainen kuvaus leffa noista päivistä oli, mutta jos se on lähelläkään totuutta, aika sekaisin bunkkerissa oltiin. Hitleristä tuli mariseva ja kiukutteleva pikkuvauva, joka eli omissa harhoissaan ja komensi olemattomia armeijoita. Hitlerin esikunta näytti elokuvassa hampaattomalta lammaslaumalta, joka oli ihan hukassa ilman johtajaansa. Siihen päälle vielä Göbbelsin perhe, joka tuli bunkkeriin viettämään viimeiset hetket Hitlerin kanssa, sekä Hitlerin henkilökohtainen sihteeri, Traudl, joka seuraa tapahtumia sivusta.

Toista maailmansotaa on käsitelty kymmenissä leffoissa, mutta ehkä on ihan terveellistä palata vanhoihin virheisiin, jotta niitä ei tehtäisi toiste. Tosin maailmalla on tälläkin hetkellä menossa ihan samanlaista meininkiä, joten ehkä me emme kuitenkaan koskaan opi…

Dagen efter

Niin se sitten tuli ja meni -joulu. Suomalais-ranskalais-kanadalais-bahrainilainen sellainen.

Ensin vietettiin aatto viettäen suomalaista joulua ranskalaisella ja bahrainilaisella vivahteella. Syötiin joululounas ulkona terassilla ja kärpäset pörräsivät onnellisina kinkun ympärillä. Kinkku oli kotoisin Keniasta, ja oli muuten tosi hyvää! Kaikki perinteiset laatikotkin löytyivät pöydästä, namnamnam! Joulupukkikin piipahti tuomassa lahjat.

Joulupäivänä vietettiin kanadalaista joulua kalkkunapöydässä. Vaikka kalkkuna olikin erittäin maukasta, täytyy kyllä sanoa, että suomalainen jouluruoka maistuu minun suussani paremmalta! Lapset esittelivät innoissaan saamiaan polkupyöriä, ja olohuoneessa keikkui uraansa aloitteleva cheerleader.

Oikein kunnollista joulufiilistä en saanut aikaan, enemmän joululta tuntui aikaisemmin, kun tein joululeipomuksia ja tunnelmoin kynttilöiden valossa. Tapaninpäivä tuntui jo ihan tavalliselta päivältä, kierreltiin kaupoissa ja osteltiin krääsää kotiin.

Nyt T on taas töissä, ja arki alkaa. Tietysti tässä välissä on vielä uuden vuoden juhlinta, katsotaan mitä silloin keksitään. Hyvin todennäköisesti olen vuoden vaihtuessa auton ratissa kuskaamassa T:tä töistä kotiin, sen työvuoro nääs päättyy vajaa tunti ennen puoltayötä. Jos jatketaan siitä vaikka suoraan baariin?

P.S. Netti oli pari päivää katkolla, oli tosi orpo olo. Nyt teknikko kävi korjaamassa talon nettiyhteyttä, jos se ei nyt enää pätki joka viikko. Meidän langaton yhteys ei toimi kunnolla vieläkään, nytkin olen ilmeisesti naapurin langattomassa verkossa…

Rauhallista joulua!

Voihan psk!

Kirjoitin juuri pitkän, pohdiskelevan sepustuksen, joka katosi jonnekin bittiavaruuteen.

Höh! Juuri kun yritän olla syvällinen ja tiedostava!

En jaksa avautua uudestaan, lukekaa minut herättänyt lehtijuttu ja yrittäkää arvata, mitä ajattelin?

Joulutohinaa

Minä kun en vähästä lannistu.

Piparitakaiskun jälkeen käärin hihat ylös, nostin kannut ja kattilat esille ja ryhdyin puuhaan. Keitin suklaa-pistaasinekkuja ja leivoin pullaa. Tällä kertaa tulos oli hyvä! Pullataikinasta en tosin täällä saa samanlaista kuin Suomessa, mutta hyvää pulla silti oli.

Nekut olivat minulle uusi tuttavuus, mutta ehdottomasti teen niitä uudestaankin. Harmi, että leivinpaperi loppui kesken, loppu piti lorotella karkkivuokiin tötteröiden sijasta. Mömmö maistui muuten aivan s a i r a a n hyvältä, kun imeskelin lusikat lopuksi!

Huomenna ajattelin tehdä vielä lusikkaleipiä ja juustokakun. Niillä, ja tämänpäiväisillä tuotoksilla, lunastamme paikkamme ystävien joulupöydässä.

Väsynyttä höpinää

Aamuiset pelastustoimet raunioilla olivat päivän kohokohta. Sen jälkeen on ollut tasaisen tylsää.

Poden pientä flunssantapaista, jonka yksi oire on armoton väsy. En ole poistunut tänään neljän seinän sisältä minnekään. En ole yksinkertaisesti jaksanut, vaikka suunnittelinkin jatkavani eilen aloittamieani jouluostoksia tänään. Pläääh!

T:llä oli tänään vapaapäivä, ja hän käytti sen aktiivisesti, juosten kaupoissa minunkin puolestani. Kovasti salaperäinen mies tuli oveista kasseineen reissun päätteeksi, ei suostunut paljastamaan oliko onnistunut kauppareissu vai ei. Aattona saan vasta kuulemma nähdä olenko ollut tarpeeksi kiltti saadakseni lahjoja. Samalla ovenavauksella Johnsonit tulivat käymään toiveikkaina. Ilmassa oli huhu, että kaksi päivää kestäneet ilotulitukset jatkuisivat vielä tänään, mutta ei. Taivas pysyi tyhjänä. Syötiin sitten pitsaa ja rupateltiin.

Rouva Johnson selasi Suomesta tuomaamme kuvakirjaa. Laavu ja potkukelkat herättivät hämmennystä, kirja herätti myös kysymyksiä suomalaisen kulttuurin yhteneväisyyksistä naapurimaiden kanssa. Kuten: ymmärtävätkö suomen- ja ruotsinkieliset toisiaan? Onko normaalia, että Suomessa uimarannoilla on heinää? Kun Kanadassa on lähinnä hiekkarantoja…(kirjassa oli kuva järvenrannasta, joka oli nurmikon peitossa). Pidimme T:n kanssa pienen luennon pohjoismaista, kielistä ja kulttuureista. Niin että kiitos vaan vielä Sirkalle, kirja oli tosi hyvä idea!

Maanjäristys Manamassa

Maa on järissyt Bahrainissa. Järistys tapahtui sunnuntaipäivän aikana ja oli kaikesta päätellen voimakkuudeltaan keskitasoa Richterin asteikolla. Varoitusta ei ehditty antaa, joten varsinkin aineelliset vahingot ovat mittavat. Henkilövahingoista ei ole tietoa, mutta ainakin yksi aasi menetti päänsä ja enkeli jäi loukkuun sortuneeseen eläinsuojaan. Järistyksen keskus oli Manamassa, Hooran kaupunginosassa.

Vai olisikohan kyseessä ollut vain kosteat olosuhteet, laskelmavirheet rakennusvaiheessa ja liian raskas katto?

Ennen ja jälkeen:

  

Valitettavasti purkumiehet olivat niin nopeita, että en ehtinyt ottamaan kuvaa sortuneesta talosta. Päätön aasi oli kyllä niin karu näky, että ehkä tällaisessa julkisessa blogissa kannattaa pitäytyä vähemmän karmaisevissa kuvissa. Onneksi enkeli saatiin pelastettua ehjänä ja hyvissä hengenvoimissa sortuneen talon sisältä.

W.A.U.

Hyvää kannattaa aina odottaa. Olihan ilotulitus! Ja minulla aitiopaikka katolla. Ilotulituksen oli ilmoitettu alkavan kuuden maissa, mutta se alkoikin vasta vähän seitsemän jälkeen. En tosin missään vaiheessa odottanutkaan, että se ilmoitettuna ajankohtana alkaisi.

En tiedä, muistanko väärin, mutta miten minusta tuntuu, että Suomessa järjestettävissä ilotulituksen suomenmestaruuskisoissa olisi ollut vielä hienompaa meininkiä? Siis olivathan nämäkin mahtavia, isoja ja värikkäitä, ja paukkuivatkin komeasti, mutta kaikki paukut olivat aika samanlaisia. Niissä Suomen kisojen paukutteluissa oli muistaakseni käytetty enemmän mielikuvitusta ja saatu aikaan erikoisia muotoja ja muodostelmia. Ja eikös jonain vuonna ilotulitteita hinattu ilmapalloillakin ylös?

Jestas että on hemmoteltu olo, kun tämäkään ei kelpaa!