Jaa…

…en ole sittenään ihan varma, oliko kansallispäivä eilen vai tänään vai huomenna. Lehdet ovat joskus vähän vaikeaselkoisia. Oli miten oli, juhlinta kestää joka tapauksessa kolme päivää.

Meidän piti mennä tänään kanadalaisperheen kanssa syömään brunssia, mutta T soitettiin töihin viiden aikoihin. Töihin mennessään T nappasi samalla meidän ainoan auton, joten olen jumissa kotona kahteen saakka. Hyvä näin, toinen vaihtoehto olisi ollut, että minunkin olisi pitänyt könytä sängystä silloin viiden aikaan ja lähteä viemään T:tä töihin. Nyt sain vain kääntää kylkeä. Harmi vaan, että en saanut enää unta. Parin tunnin sängyssä pyörimisen jälkeen luovutin, nousin ylös, ja nyt olen ehtinyt jo lukea kirjan loppuun, selata eilisen lehden uudestaan läpi, syödä aamupalaa ja surffailla netissäkin hetken, vaikka kello ei ole vielä kahdeksaakaan. Tosin jos vanhat merkit paikkansa pitävät, väsy tulee hetken päästä ja hiivin takaisin nukkumaan vielä hetkeksi.

Mutta täytyy kyllä sanoa, että näkymät merelle ovat näin varhaisen aamun aikaan aika hienot. Yhtä uneliaat kuin minun ajatukseni tällä hetkellä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: