Archive for joulukuu 17th, 2005

W.A.U.

joulukuu 17, 2005
Hyvää kannattaa aina odottaa. Olihan ilotulitus! Ja minulla aitiopaikka katolla. Ilotulituksen oli ilmoitettu alkavan kuuden maissa, mutta se alkoikin vasta vähän seitsemän jälkeen. En tosin missään vaiheessa odottanutkaan, että se ilmoitettuna ajankohtana alkaisi.

En tiedä, muistanko väärin, mutta miten minusta tuntuu, että Suomessa järjestettävissä ilotulituksen suomenmestaruuskisoissa olisi ollut vielä hienompaa meininkiä? Siis olivathan nämäkin mahtavia, isoja ja värikkäitä, ja paukkuivatkin komeasti, mutta kaikki paukut olivat aika samanlaisia. Niissä Suomen kisojen paukutteluissa oli muistaakseni käytetty enemmän mielikuvitusta ja saatu aikaan erikoisia muotoja ja muodostelmia. Ja eikös jonain vuonna ilotulitteita hinattu ilmapalloillakin ylös?

Jestas että on hemmoteltu olo, kun tämäkään ei kelpaa!

Mainokset

Tekivät meille oharin!

joulukuu 17, 2005

Kokoonnuttiin eilen joukolla meidän kattoterassille seuraamaan luvattua ilotulitusta.

Emme olleet ainoita, iso porukka irlantilaisia kerrosta alempaa oli saapunut paikalle kanssa. He olivat aloittaneet jo aikaisin, pöydillä oli ruuanrippeitä, ja tyhjien pullojen perusteella soosiakin oli kulunut jo aika lailla.

Ilotulituksen piti alkaa kuuden maissa. Kello tuli seitsemän, eikä taivaalla näkynyt mitään. Kello alkoi lähestyä kahdeksaa, eikä vieläkään mitään taivaalla. Se toinen porukka alkoi jo väsyä, nautitun alkoholin määrä alkoi jo painaa silmiä ja vaikuttaa koordinaatioon siinä määrin, että he pakkasivat sitten kimpsunsa ja kampsunsa ja painuivat nukkumaan.

Me jäimme sinnikkäästi odottamaan.

Viimein, kun ilotulitusta ei vieläkään kuulunut, harrastimme hieman salapoliisityötä ja saimme selville, että ilotulitus oli peruttu siltä illalta ja siirretty seuraavaan iltaan. Höh! Ja ystävämme kun olivat urheasti taistelleet hirvittävän ruuhkan läpi meille saakka! Turhaan? No ei sentään. Tulipahan nautittua kauniista illasta, hienoista maisemista kattoterassilla ja vaihdettua viimeisimmät juorut. Lapset olivat kyllä vähän pettyneitä kun ilotulitusta ei tullutkaan, ja taisivat jossain vaiheessa vähän kyllästyäkin aikuisten juoruiluun. Ilmeet vaihtuivat kyllä iloisiksi sitten kun siirryttiin sisätiloihin ja kaivoin arkistoistani Wallace ja Gromit -leffoja ja muuta lapsille sopivaa katsomista.

Lähitienoomme oli koko illan täynnä ihmisiä, autoja ja mekkalaa. Se kansallispäivä oli siis eilen, meille viimein selvisi, ja taloamme vastapäätä olevassa puistossa oli koko illan kaikenlaista ohjelmaa. Iltapäivällä siellä oli paraati, ja kurkimme sitä parvekkeeltamme.

Myöhään yöhön saakka liikenne oli aika vilkasta, ja lähikaduilta oli varmaan aika vaikea löytää parkkipaikkaa. Kunkkukin ilmeisesti piipahti paikalla, päätellen suljetuista teistä, poliisisaattueista ja taivaalla pörräävästä helikopterista.

Ai niin, vielä yks juttu! Ajeltiin päivällä formularadan lähistöllä, ja näimme miten ihmiset parveilivat erääällä aavikkoaukealla. Ihmettelimme mitä ihmettä he tekevät siellä keskellä ei mitään, mutta sitten tajusin, että maahan oli ripoteltu vilttejä, kylmälaukkuja ja muuta piknik-kamaa. Toisella puolella tietä oli paljon isoja beduiinitelttoja. Tuumasin sitten niin, että siinä missä suomalaiset menevät mökille rentoutumaan ja helsinkiläiset kansoittavat Suomenlinnan eväsretkillään, bahrainilaiset mökkeilevät teltoissa keskellä aavikkoa ja tekevät eväsretkensäkin siellä. Voitte uskoa että näytti hassulta!

Yleinen loma kestää vielä tämän ja huomisen päivän, ja tapahtumat tuossa vastapäisessä puistossa jatkuvat. T on töissä iltaan saakka, mutta minä aion mennä yksin kurkkimaan, josko vaikka tänään näkisi sen ilotulituksen!