Archive for joulukuu 2005

Tekivät meille oharin!

joulukuu 17, 2005

Kokoonnuttiin eilen joukolla meidän kattoterassille seuraamaan luvattua ilotulitusta.

Emme olleet ainoita, iso porukka irlantilaisia kerrosta alempaa oli saapunut paikalle kanssa. He olivat aloittaneet jo aikaisin, pöydillä oli ruuanrippeitä, ja tyhjien pullojen perusteella soosiakin oli kulunut jo aika lailla.

Ilotulituksen piti alkaa kuuden maissa. Kello tuli seitsemän, eikä taivaalla näkynyt mitään. Kello alkoi lähestyä kahdeksaa, eikä vieläkään mitään taivaalla. Se toinen porukka alkoi jo väsyä, nautitun alkoholin määrä alkoi jo painaa silmiä ja vaikuttaa koordinaatioon siinä määrin, että he pakkasivat sitten kimpsunsa ja kampsunsa ja painuivat nukkumaan.

Me jäimme sinnikkäästi odottamaan.

Viimein, kun ilotulitusta ei vieläkään kuulunut, harrastimme hieman salapoliisityötä ja saimme selville, että ilotulitus oli peruttu siltä illalta ja siirretty seuraavaan iltaan. Höh! Ja ystävämme kun olivat urheasti taistelleet hirvittävän ruuhkan läpi meille saakka! Turhaan? No ei sentään. Tulipahan nautittua kauniista illasta, hienoista maisemista kattoterassilla ja vaihdettua viimeisimmät juorut. Lapset olivat kyllä vähän pettyneitä kun ilotulitusta ei tullutkaan, ja taisivat jossain vaiheessa vähän kyllästyäkin aikuisten juoruiluun. Ilmeet vaihtuivat kyllä iloisiksi sitten kun siirryttiin sisätiloihin ja kaivoin arkistoistani Wallace ja Gromit -leffoja ja muuta lapsille sopivaa katsomista.

Lähitienoomme oli koko illan täynnä ihmisiä, autoja ja mekkalaa. Se kansallispäivä oli siis eilen, meille viimein selvisi, ja taloamme vastapäätä olevassa puistossa oli koko illan kaikenlaista ohjelmaa. Iltapäivällä siellä oli paraati, ja kurkimme sitä parvekkeeltamme.

Myöhään yöhön saakka liikenne oli aika vilkasta, ja lähikaduilta oli varmaan aika vaikea löytää parkkipaikkaa. Kunkkukin ilmeisesti piipahti paikalla, päätellen suljetuista teistä, poliisisaattueista ja taivaalla pörräävästä helikopterista.

Ai niin, vielä yks juttu! Ajeltiin päivällä formularadan lähistöllä, ja näimme miten ihmiset parveilivat erääällä aavikkoaukealla. Ihmettelimme mitä ihmettä he tekevät siellä keskellä ei mitään, mutta sitten tajusin, että maahan oli ripoteltu vilttejä, kylmälaukkuja ja muuta piknik-kamaa. Toisella puolella tietä oli paljon isoja beduiinitelttoja. Tuumasin sitten niin, että siinä missä suomalaiset menevät mökille rentoutumaan ja helsinkiläiset kansoittavat Suomenlinnan eväsretkillään, bahrainilaiset mökkeilevät teltoissa keskellä aavikkoa ja tekevät eväsretkensäkin siellä. Voitte uskoa että näytti hassulta!

Yleinen loma kestää vielä tämän ja huomisen päivän, ja tapahtumat tuossa vastapäisessä puistossa jatkuvat. T on töissä iltaan saakka, mutta minä aion mennä yksin kurkkimaan, josko vaikka tänään näkisi sen ilotulituksen!

Mainokset

Is this my life?

joulukuu 16, 2005

Kaikkeen sitä törmää kun lukee blogeja. Nyt oli sitten pakko testata oma elämä.

This Is My Life, Rated
Life: 7.5
Mind: 6.9
Body: 5.5
Spirit: 6.4
Friends/Family: 5.5
Love: 9.1
Finance: 6.9
Take the Rate My Life Quiz

Kerrankin olin jossain hyvä -rakkaussektori ylitti keskimääräisen reilusti, ja jouduin jopa selittämään, miksi näin on. Mitäpäs sitä selittelemään, kun kaikki vaan nyt on niin hyvin just nyt!

Jaa…

joulukuu 16, 2005
…en ole sittenään ihan varma, oliko kansallispäivä eilen vai tänään vai huomenna. Lehdet ovat joskus vähän vaikeaselkoisia. Oli miten oli, juhlinta kestää joka tapauksessa kolme päivää.

Meidän piti mennä tänään kanadalaisperheen kanssa syömään brunssia, mutta T soitettiin töihin viiden aikoihin. Töihin mennessään T nappasi samalla meidän ainoan auton, joten olen jumissa kotona kahteen saakka. Hyvä näin, toinen vaihtoehto olisi ollut, että minunkin olisi pitänyt könytä sängystä silloin viiden aikaan ja lähteä viemään T:tä töihin. Nyt sain vain kääntää kylkeä. Harmi vaan, että en saanut enää unta. Parin tunnin sängyssä pyörimisen jälkeen luovutin, nousin ylös, ja nyt olen ehtinyt jo lukea kirjan loppuun, selata eilisen lehden uudestaan läpi, syödä aamupalaa ja surffailla netissäkin hetken, vaikka kello ei ole vielä kahdeksaakaan. Tosin jos vanhat merkit paikkansa pitävät, väsy tulee hetken päästä ja hiivin takaisin nukkumaan vielä hetkeksi.

Mutta täytyy kyllä sanoa, että näkymät merelle ovat näin varhaisen aamun aikaan aika hienot. Yhtä uneliaat kuin minun ajatukseni tällä hetkellä.

National Day

joulukuu 15, 2005
Bahrainissa vietetään tänään kansallispäivää, ja sen seurauksena huomisesta alkaen on yleinen kolmen päivän loma. Odotettavissa siis ruuhkia ja kansainvaelluksia kauppakeskuksissa. Tietääpähän ainakin, mistä kannattaa pysyä poissa pari päivää.

Tienvarret on jo parin viikon ajan olleet täynnä kunkun kuvia. Kaikki kynnelle kykenevät firmat ovat pystyttäneet isoja kadunvarsimainoksia, jossa on tietysti firman logo isolla, ja poikkeuksetta iso kuva kuninkaasta. Jouluvaloja vilkkuu Ramadanin tapaan joka palmussa, ja parin metrin välein liehuu Bahrainin lippuja.

Paljon kaikenlaisia tapahtumia järjestetään. Joko tänään tai huomenna, tai sitten molempina päivinä (emme oikein päässeet selvyyteen asiasta), on meillä olohuoneen ikkunasta oivat näkymät merelle, jossa järjestetään pimeän tulon jälkeen ilotulitus. Pitää parkkeerata itsensä ikkunan ääreen silloin, tai sitten kavuta kattoterassille. Huomasin, että jossain tilaisuudessa esiintyvät myös paikalliset motoristit. Hymy nousee aina naamalle, kun heidät näkee kaduilla. Kymmenpäinen joukko harrikkamiehiä nahkaliiveissään, jotka pöristelevät muodostelmassa pitkin Bahrainia. Pitää olla aimo annos asennetta, että uskaltautuu moottoripyörällä Bahrainin teille, en kyllä itse uskaltaisi!

Ei muuta kuin hyvää juhlapäivää, Bahrain!

Money makes the world go round, go round…

joulukuu 14, 2005

Eksyin Blogisanomien kautta seuraamaan Dominon seikkailuja patonkimaassa. Muistan jo kaverini ihmetelleen ranskalaista pankkikulttuuria muutama vuosi sitten, ja nyt Dominokin on törmännyt samaan.

Bahrainissa ei onneksi tarvitse sähkölaskuaan vilautella saadakseen pankkitilin avattua, mutta muita ongelmia kyllä löytyy, kuten olen aikaisemmin kertonut. Eikä täällä käytetä onneksi shekkejäkään, vaikka periaatteessa sellaiset olisi halutessaan saanut. Ei haluttu.

Kertokaa mikä itu on sellaisella nettipankilla, jossa voi ainoastaan tsekata saldonsa ja maksaa sähkö- ja vesilaskunsa? Siis ettei voi itse naputella sinne tilinumeroa mihin haluaa siirtää rahojaan, vaan voi vain valita valmiista vaihtoehdoista. Jos haluaa sinne lisää vaihtoehtoja, pitää mennä kai pankkiin ja tärkeät miehet ja naiset sitten siellä hoitavat asian. Mutta itse et voi sitä tehdä. Luettelo, mitä kaipaan Suomesta, alkaa olla jo tässä vaiheessa aika pitkä. Järkevästi toimiva nettipankki on niistä yksi.

Täällä ei ole myöskään pankkikortteja, tai ainakaan näissä meidän kokeilemissa pankeissa ei ole ollut. Ostokset hoidetaan joko käteisellä (mitä kaikki kauppiaat toivovat koska luottokorttiostoksista pankki ottaa aina omansa) tai sitten Visa Electronilla tai luottokortilla. Meille kun noita luottokortteja tuputettiin oikein urakalla, tässä saa oikeasti tehdä töitä että pysyy kuusalla miten paljon on kuluttanut. Niin että älkää ihmetelkö jos joskus kerron hirveistä luottoveloista ja henkilökohtaisesta konkurssista!

Bahrainilainen valuutta on muuten Bahrainin dinaari, ja se jakautuu tuhanteen filssiin. Yksi dinaari on noin kaksi euroa, vähän reilu, ja sata filsiä on noin 20 senttiä. Päivän lehti maksaa irtonumerona 200 filsiä (40 senttiä), bensalitra 100 (20 senttiä), kokistölkki muuten sen samat 100 filsiä ja  hampurilaisateriat suurinpiirtein 1, 300-1,500 dinaaria (noin kolme euroa). Mä en ymmärrä mitä sillä ylimääräisellä nollalla siellä perässä tekee, tiputtaisivat sen pois. Kolikoitakin löytyy jopa viiteen filsiin asti, ihan turhaan. En muista koska olisin viimeksi käyttänyt maksaessani 50 filsiä pienempää kolikkoa.

Täällä ei kyllä pärjäisi puusta pitkään siten kuin Suomessa aina, että lompakossa ei ole yhtään rahaa, vain muovia.

Menetetty jauhopeukalo?

joulukuu 14, 2005
Heh, murinani sai vähän enemmän yleisöä kuin oli tarkoitus…

Lohduttaakseni itseäni laiskojen ystävien masentamana, tartuin kaulimeen ja aloin leipoa pipareita. Jos jouluinen tuoksu saisi piristymään! Mutta, mutta…

Alkaa vahvasti tuntua siltä, että minulta, innokkaalta leipurilta, on jauhopeukalo hukkunut. Viime viikolla yritin leipoa bahrainilaistuneiden suomalaisten itsenäisyyspäiväpippaloihin suklaakakkua, mutta sain aikaiseksi vain surkeaa mössöä mikä piti heittää armotta roskiin. Nyt sitten voivottelen kummallisen näköisten kikkaroiden vieressä. Mikähän meni pieleen?

Voisikohan viime vuosien aika paljon parempi lopputulos johtua siitä, että olen vuosia käyttänyt valmista taikinaa? Saiskos erityistoimituksen sunnuntaita tai myllyn parasta tänne suuntaan?

Oli miten oli ja näytti miten hullulta tahansa, nämä päätyvät joulukuuseen roikkumaan joka tapauksessa! Ehkä sokerikuorrutus pelastaa tilannetta vähäsen… Löysin lähikaupasta vihdoin joulukuusenvalot, jotka eivät loista kaikissa sateenkaaren väreissä tai vilku päätäsärkevästi, ja kuusi alkaa näyttää jo aika hienolta!

Murinaa

joulukuu 14, 2005

Alan epäillä oliko tämän blogin aloittaminen sittenkään hyvä ajatus.

Tavoitteenani oli/on, että minun ei tarvitse raportoida tekemisistäni erikseen kaikille ystäville ja sukulaisilleja kertoa samoja juttuja moneen kertaan. Blogin avulla ajattelin kuulumisten kertomisen sujuvan näppärästi. Ja näinhän se onkin.

Mutta ystäväni ovat osoittautuneet laiskoiksi. Huhuilin jokin aika sitten ihmisiä raportoimaan lukevatko he blogiani, ja muutama ilmoittautui, kiitos heille! 🙂

Nyt se murinaosuus: saan tuskin yhtään sähköpostia ja kommenttilaatikkonikin kaikuvat tyhjyyttään. Eikös tämä nyt ole vähän epäreilua, minä kerron auliisti itsestäni, mutta kukaan ei kerro kuulumisiaan minulle. Nyyh! Vaikka asunkin täällä prutkunperällä, en ole kuitenkaan hävinnyt maailmankartalta.

Huhuu, mitä teille kuuluu???!!!

P.S. Saavat muutkin kuin tutut ryhtyä juttusille…

Joulu tulla jollottaa

joulukuu 13, 2005
Ulkomailla asuessa olo on suomalaisempi kuin koskaan.

Jouluun valmistautuminen saa aivan uusia merkityksiä. Aikaisemmin en ole suuremmin jaksanut jouluun panostaa, sillä olemme viettäneet kaikki joulut jomman kumman vanhempien luona. Nyt olen hommannut kasan joulukoristeita jotka aion virittää tällä viikolla paikoilleen, ja äsken tein piparitaikinan. Kotona olisin ostanut senkin kaupasta valmiina…

Huomenna uuni käy siis kuumana, kun paistan pipareita. Aion tehdä piparkakkutalon. Viime vuonna tein kaksi, tai pikemminkin piparkakkukirkon ja -seimen, jotka annoin lahjaksi. Niitä oli niin kiva tehdä, että aion ryhtyä puuhaan tänäkin vuonna. Leivon myös pipareita joulukuuseen ripustettavaksi. Jostakin kuuseen pitää saada tuoksuja, muovikuusi kun ei paljon hajusta!

Yhdistämme voimamme parin muun suomalaisperheen kanssa, ja vietämme aattoa yhdessä. Joulupöydässä on siis laatikoita ja kinkkua ihan niinkuin kotonakin. Joulupäivän luultavasti olemme erään kanadalaisperheen kanssa. Onkin hauska nähdä millaisia perinteitä Kanadassa vaalitaan jouluisin.

Löytyisiköhän jostain vielä hautausmaa jossa voisi käydä sytyttämässä kynttilän?

Maijall’ oli karitsa

joulukuu 13, 2005

Ajeltiin tässä taannoin kotinurkilla, ja ohitse ajoi lampaidenkuljetusrekka.  Auto oli ahdettu täyteen likaisia lampaita kahteen kerrokseen. Siellä ne reppanat horjahtelivat, pyllyt litistyneenä auton laitoja vasten.

Voi raukkoja!

Suomipoppoo

joulukuu 12, 2005
Tutustuttiin viime viikolla vähän laajemmin bahrainilaiseen suomalaispopulaatioon. Viime torstaina, eli paikallisen viikonlopun aattona täällä järjestettiin itsenäisyyspäiväbileet, jossa me tosin ehdimme vain piipahtaa, koska yöllä lähti se meidän kone Dubliniin.

Pöydät notkuivat suomalaisista ruuista, tarjolla oli mm. karjalanpiirakoita ja munavoita, ja perunasalaattia. Nam! Taustalla soi suomalainen poppi ja iloinen suomenkielinen puheensorina täytti uima-altaan vierustan. Harmitti hirveästi kun piti lähteä kesken pois. Mutta seuraavissa ollaan sitten pidempään!

Kerroin postitoimiston suomenkielisestä palvelusta, ja ilmeni että moni muukin oli tavannut saman miehen. Ilmeisesti 90-luvun puolessa välissä suomalaiset matkatoimistot ovat kuskanneet joukoittain suomalaisturisteja tänne, joten monikin bahrainilainen kauppias osaa muutaman sanan suomen kieltä. Mutta postitoimiston heppu on kuulemma heistä taitavin.