”Vessassa ollaan yksin ja ovi kiinni!”

Bahrainia kiertää vakava virustauti, joka tarttuessaan aiheuttaa vakavan addiktion. Mekin saimme tartunnan, pahan sellaisen.

Telkkarista kun ei aina meinaa löytää mitään katsomisen arvoista, ovat hyvät dvd:t kullan arvoisia. Viime viikolla saimme käsiimme Tahdon asia -pakkauksen ja niin meitä vietiin! Tosiaan, on aivan kuin olisimme saaneet jonkun tappavan tartunnan, niin totaalisesti jäimme koukkuun. Kolmessa päivässä olemme katsoneet melkein kaikki 12 jaksoa, enää kaksi jäljellä. Ja nekin olisimme jo katsoneet ellei T:n olisi pitänyt mennä töihin. (paska kun työnteko häiritsee vapaa-ajan viettoa…)

Emme ole ensimmäisiä, joille kävi näin. Olemme kuulleet täällä asuvilta suomalaistuttaviltamme pelottavan samankaltaisia tarinoita. Yökaudet katsotaan telkkaria kuin penkkiin liimattuna…

Mulla on ihan hirveät vieroitusoireet nyt, kun T on töissä, enkä saa katsoa niitä kahta viimeistä jaksoa yksin. Pitäisiköhän valvoa kahteen asti yöllä ja odottaa että T tulee töistä kotiin, ja katsotaan sitten ne loput….? Harmi että T:n pitää nukkua pankkiin, sillä seuraavana yönä on sitten edessä yölento. Mutta heti päivällä?

Advertisement

Kuninkaallisia kuolemia

Lähi-Idän kuninkaallisia kuolee nyt kuin kärpäsiä.

Syksyllä kuoli Saudi-Arabian kuningas, ja Bahrainissakin surtiin niin, että virastot ja toimistot ja monet kaupat olivat kolme päivää kiinni. Äskettäin kuoli Dubain emiiri matkallaan Australiassa. Nyt ei sentään kauppoja suljettu, mutta kyllä tämäkin tapaus näkyi bahrainilaisissa lehdissä.

Muutama päivä sitten kohtasi suuri suru, Bahrainin kuninkaan 15-vuotias poika kuoli auto-onnettomuudessa. Tarinat onnettomuudesta vaihtelevat, joko poika ajoi itse autoa ja törmäsi tien varrella julisteeseen, jossa oli hänen oman isänsä, eli kunkun, kuva (näitä julisteita on ihan joka paikassa, meidän taloa vastapäätäkin useampi). Tai sitten poika oli matkustajana autossa, joka törmäsi yllättäen kaistaa vaihtaneeseen bussiin. Yhtä kaikki, poika kuoli, ja toissapäivänä oli hautajaiset. Surullista.

Juuri äsken kuulin radiosta, että Kuwaitin kuningas tai emiiri tai jotain on kuollut sairasteltuaan ensin pitkään.

Epidemia?

Näissä tilanteissahan on aina vaarana, että syntyy valtatyhjiö, ja eri ryhmittymät alkavat taistelemaan vallasta. Useassa maassa taitaa tosin olla sen verran vakaa tilanne tällä hetkellä, että kuninkaan kuolema ei aiheuta mitään sen kummempaa kuin että kuninkaan poika, joka useassa tapauksessa on käytännössä vuosia jo johtanut maata, astuu virallisesti remmiin. Näin esimerkiksi Dubaissa. Enemmät poliittiset spekuloinnit jätän viisaammille, itse en näistä juuri mitään tiedä.

Eläinpuistossa

Eilinen päivä vietettiin ihanassa auringonpaisteessa, Al Areen -eläinpuistossa. Puisto on rakennettu bahrainilaiseen tyyliin upottamalla paikkaan mielettömät määrät rahaa. Paikalle on nimittäin pitänyt roudata multaa ja kasveja, jotta ollaan saatu aikaiseksi vihreä keidas keskelle aavikkoa.

Eläinpuistossa koin elämäni hauskimman kiertoajelun. Osa puiston eläimistä on nimittäin nähtävissä vain bussista käsin, ja pakkohan nekin oli nähdä. Ahtauduimme siis bussiin. Bussissa oli mukana opas, joka kertoi kierroksen aikana puistosta ja eläimistä. Ainoa hankaluus, tai hauskuus, asiassa oli se, että emme ymmärtäneet opastuksesta yhtään mtään. Suurimmaksi osaksi mies puhui arabiaa, ja silloinkin kun hän puhui englantia, olisi ollut ihan sama vaikka hän olisi puhunut mandariinikiinaa -emme ymmärtäneet sanaakaan… Kaiken lisäksi puolet matkasta kului kaasutellen mutkaisia teitä aavikkomaisemassa muutaman puun keskellä, ja joka toisessa mutkassa päivää paistetteli strutsi. Joten ainoat sanat, jotka ymmärsimme, olivat ”African ostridge”. Kyllä nauratti, mikä ihme tällainen kierros on, jossa nähtävillä on vain strutseja?

Strutsi nimittäin tepasteli myös siinä kävelypuistossakin, näkihän sen jo siellä, ei siihen erikseen kierroksia tarvita. Valtava kaksimetrinen lintu oli täysin vapaana puistossa, ilman aitoja tai häkkiä. Aivan kuin riikinkukot Suomenlinnassa. Hieman kyllä hirvitti kun se tepasteli siinä kosketusetäisyydellä, arvoituksellinen ilme kasvoillaan. Mielessä käväisi, että kyllä sattuisi Juhaa leukaan, jos tuo tuossa päättäisi yhtäkkiä näykkäistä!

Kokkikoulu

Bahrainissa on aivan ihana thai-ravintola, Blue Elephant. Nyt siellä keksittiin järjestää kiinnostuneille kokkikoulu. Ja mehän oltiin heti innokkaina menossa! Ystävämme keräsivät tarvittavan kokoisen porukan ja ilmoittivat meidän kouluun.

Saimme suorastaan ylenpalttisen vastaanoton! Ensin meille tarjoiltiin alkujuomat ja vähän naposteltavaa, kuivattua kookosta kääräistynä lehdestä tehtyyn kuppiin, ja mausteena mm. chiliä, inkivääriä, pähkinöitä ja sokerilientä. Tulista, makeaa, ja hyvää.

Sitten siirryttiin esittelemään thai-ruuan yleisimpiä raaka-aineita: Valkosipulia, limenlehtiä, galangalia, chiliä, korianterin juuria, sitruunaruohoa, kookosmaitoa, karritahnoja, kalakastiketta, soijakastiketta, osterikastiketta, tamarind-mehua ja palmusokeria. Saimme katsella, tunnustella ja haistella, ja samalla meille annettiin vinkkejä siihen, mistä näitä aineita kannattaa Bahrainissa metsästää. Adliyassa on kuulemma thai-market, josta pitäisi näitä hyvin löytyä. Tosin monia näistä löytyy ihan perusmarketeistakin täällä.

Mmmm, mitkä tuoksut alkoivat leijua nenään, kun kokki sytytti kaasuliekin ja ryhtyi kokkaamaan. Kuvassa syntyy Pad Thai -nimistä katkarapunuudelia, sen lisäksi meille näytettiin, miten kokataan Som Tam -papaijasalaattia, Tom Yam Koong -katkarapukeittoa ja Paneang Kai -kanakarria. Ja aina kun yksi ruokalaji oli valmis, hyökkäsimme lusikoiden kimppuun ja saimme maistaa! Ah!

Ihanaa oli innokkuus, millä kaikki tämä tapahtui. Kolme miestä, välillä puhumassa yhtäaikaa, toistensa suuhun. Mutta innokasta oli yleisökin. Porukassa oli muutama, joilla oli paljon kokemusta thairuuasta, ja he osasivat esittää hyviä kysymyksiä. Matkan varrella saimme monta hyvää vinkkiä, millä saada ruoka onnistumaan. Esimerkiksi karritahnan kanssa pitää olla varovainen, ettei se pala, limemehu lisätään ruokaan ihan viimeiseksi, sillä jos se on liedellä liian pitkään, ruuasta tulee kitkerää. Limelehti laitettiin ruokaan ilman ruotoa, ja porkkanoista saa kukan näköisiä jos on oikein taitava…

Lopuksi saimme istua pöytään, ja meille tarjoiltiin annokset kaikkea aikaisemmin kokattua. Ja päälle jäätelöä! Namnamnam! Kanakarri oli mun lemppari ja katkarapunuudeli tuli hyvänä kakkosena.

Ikään kuin tässä ei olisi ollut jo tarpeeksi, saimme mukaan vielä ruokien reseptit, korillisen mausteita, joita ruuissa käytettiin, sekä Blue Elephant -esiliinat ja orkideanoksat. Ja jotta mellä olisi oikein paljon syytä ylpeillä, saimme vielä hienot todistukset! Seuraava etappi olisi sitten Bankokissa sijaitseva kokkikoulu, jossa voi opiskella maisteriksi saakka, ja jossa päivä aloitetaan hakemalla tarvikkeet torilta.

Nyt pieni mainos: Blue Elephant -ravintoloita on ympäri maailmaa, Köpiksessä ja Lontoossa esimerkiksi. Kannattaa kokeilla!

Hämmennys

Talomme vartija pysäyttää minut kävellessäni aulan läpi:

”Do you have more wine?”

Hämmennyn. Kädessäni on  muovikassi, jossa on pullo viiniä, jonka juuri olin hakenut läheisestä alkoholiliikkeestä. Muovipussista tunnistaa että se sisältää alkoholia, sillä sellaisia violetteja kasseja ei ole missään muussa kaupassa. Mutta mitä ihmettä se hänelle kuuluu miten paljon viiniä meillä on? Katson kysyvästi miestä ja kysyn että anteeksi mitä, ja mies toistaa viinitilannetiedustelun.

Pari kertaa vielä uusiksi, kunnes viimein kuulen oikein. ”Do you have mobile?”. Watchmanin tiskillä on kyllä puhelin, mutta jostain kumman syystä siihen voi vain vastaanottaa puheluita, ei soittaa ulos. Ja hänellä olisi asiaa managerille. Avuliaasti yritän hänen puolestaan soittaa, mutta puhelimeen ei saada yhteyttä.

Hississä matkalla ylös hihittelen itsekseni. Do you have more wine, niinniin…

– – –

Ovikello soi, ja sen takana on alakerran vartija. Suunnittelemme grillaavamme sinä iltana kattoterassilla, sillä siellä on taloyhtiön kaasugrilli. Muru oli käynyt tarkistamassa grillin kunnon, todennut, että kaasu on loppu ja käynyt sanomassa siitä vartijalle. Vartija tulee siis kertomaan mikä on grillin tilanne. Hänen englannin kielensä on kuitenkin niin epäselvää, että jään epätietoiseksi asiasta.

Varmistan vielä, onko kaasua vai ei.

”kyllä kyllä, on kaasua”

”ai no sen on hyvä, sillä aikaisemmin siellä ei ollut kaasua.”

”niin, kaasua ei ole”

”siis miten se nyt meni, äsken juuri sanoit että siellä on kaasua”

”kyllä kyllä, on kaasua”

”nyt menin sekaisin, onko kaasua vai ei”

”ei kaasua”

”kun välillä sanot että ei ole kaasua ja sitten taas sanot, että sitä on?”

”kylläkyllä, on kaasua”…

AAAARGH! Kaikki tämä sanotaan onnellinen hymy naamalla, täydellisen epäjohdonmukaisesti, aina myötäillen sitä mitä minä ensin sanon. En muista enää kumpi oli lopputulos, joka tapauksessa grillaamaan me päästiin, mutta en muista oliko se sinä iltana vai vasta seuraavana.

Naimakauppoja ruokakaupassa?

Kävin äsken ruokakaupassa.

Olen ennenkin ihastellut kaupan laajaa valikoimaa ja mitä ihmeellisempiä tuotteita, joita kaupan hyllyillä on myynnissä. Mutta sitä en tiennyt, että siellä käydään kauppaa muustakin kuin päivittäistavaroista.

Ellen sitten laske itseänikin sellaiseksi.

Kierrellessäni kärryineni hyllyjen välissä, minua lähestyi pieni mies, tervehti ja yritti selkeästi aloittaa keskustelua. Minä käännyin taktisesti päinvastaiseen suuntaan vastattuani tervehdykseen ja aloin kasvattaa välimatkaa moiseen tunkeilijaan. Siitä ei kylläkään ollut apua, sillä pian näin silmäkulmastani pienen miehen lähestyvän jälleen, tällä kertaa vähän suoraviivaisemmalla lähestymistavalla, lyöden kaikki kortit kerralla pöytään:

”Are you married?”

Vastattuani myöntävästi hän hämmästyi, ”already?”, ja jatkoi, että hän ei vielä ole naimisissa ja on etsimässä vaimoa.

Heheeheheee! Mies ei tosin ollut se haaveilemani öljymiljonääri, ei todellakaan resuisista vaatteista päätellen, mutta aloin silti miettiä pidinkö liian kovaa kiirettä muruni naidessani. Kun näköjään naimatarjouksia täällä satelee jo ruokakaupassakin :)!

Varsinkin kun tämä on jo toinen kerta!

Vuosi 2005

Tammikuu
Vuosi alkaa romanttisissa tunnelmissa Ateenassa, missä muru on työkeikalla. Muuten vuosi jatkuu kuten edellinen vuosi: minä Suomessa, muru maailmalla. Töissä fiilikset sekavat, siinä sivussa gradun aloittelua toiveikkaana.

Helmikuu
Muru melkein koko kuukauden kotona. Sairastelua. Murulle työhaastattelupyyntö Bahrainista

Maaliskuu
Muru viikon Bahrainissa työhaastattelussa ja maahan tutustumassa. Viikon päästä haastattelusta tulee työtarjous, ja vaikka ensin oltiinkin skeptisiä, tarjouksen hyvät puolet voittavat. Hyväksymme tarjouksen.

Taustatyötä gradua varten.

Huhtikuu
Mieli askartelee jo Bahrainiin muuton kanssa ja ollaan jo käytännön järjestelyjen kimpussa. Käyn murua tapaamassa, tällä kertaa Englannissa, Leedsissä. Gradun tutkimussuunnitelman kimpussa. Muru lopettaa edellisessä työpaikassa ja tulee kotiin hetkeksi ennen Bahrainiin lähtöä, viettämään vappua.

Toukokuu
Käydään maistraatissa vihittävänä. Kaksi minuuttia ja hups, minusta tuli rouva! Hyvä että tuli Bahrainiin muutto eteen, muuten ei varmaan olis saatu aikaiseksi järjestää häitä vielä pitkään aikaan. Laiskimukset. Tuore rouva tosin joutui edelleen olemaan yksin, muru lähti Bahrainiin kuun lopussa. Jännittävää!

Kesäkuu
Puhelinlinjat kuumana Bahrainin suuntaan. Muru opiskelee töissä tiiviisti ja oleskelee välillä Qatarissa. Minä viimeistä kuukautta töissä, ajatukset jo toisella puolella maailmaa. Gradu kuivahti kokoon, ei saanut ilmaa siipiensä alle. Ehkä myöhemmin, nyt just ei pysty. Liikaa kaikkea muuta.

Heinäkuu
Loma! Sukulais- ja ystäväkierros Suomessa, sitten pariksi viikoksi Bahrainiin. Kuuma! Hiekkaa! Upeita autoja! Huntupäisiä ihmisiä ja mikä parasta -yhteinen koti murun kanssa! Blogi.

Elokuu
Muuton valmistelua: pakkaamista, muuttofirman kanssa neuvottelemista, asunnon vuokraamisen järjestämistä. Kirkkohäiden järjestämistä: puku, kukat, kirkko, juhlapaikka, pitopalvelu, kampaus, meikki,…jne. Minä kuun lopussa ihan poikki. Ystävän tohtorinväitös. Kuun lopussa taas Bahrainiin.

Syyskuu
Hektisen elokuun jälkeen loikoilu uima-altaan äärellä kuumassa auringossa tuntuu jumalaiselta. Ystävä tulee henkiseksi tueksi Bahrainiin reiluksi viikoksi. Turistina Bahrainissa. Mielettömän kuuma, päivälämpötila järjestään yli +40 astetta. Luojalle kiitos ilmastoinnista!

Lokakuu
Suomeen. Pahvilaatikoita ja pakkaamista. Asunnon vuokraustohinoita. Loppusilaus hääjärjestelyille. Ja viimein: kirkon käytävällä ja papin aamen. Aivan ihana syyspäivä ystävien ja sukulaisten keskellä! Siitä parin päivän päästä virallisesti muutto Bahrainiin.

Marraskuu
Bahrainiin totuttelua, uusiin ystäviin tutustumista, vaimeita yrityksiä tarttua taas opintoihin.

Joulukuu
Kotirouvan arkea. Ystävät Suomesta kylässä. Joulu Bahrainissa, kärpäset kinkun kimpussa. Ruuhkainen uusi vuosi. Bahrain tuntuu jo kodilta.

Vuosi 2006
Täytyy ryhdistäytyä opintojen suhteen, ehkä jossain vaiheessa etsiä jotain töitä. Matkustella, maistella maailmaa, kerätä kokemuksia ja nauttia auringosta! Ja nauttia yhteiselosta murun kanssa, vihdoin saman katon alla!

Lasten kokoontumisajot

Asuntomme täytti eilen iloinen suomenkielinen puheensorina. Paikalla olleista yhdeksästä henkilöstä kolme oli lapsia. Vaikka aikuiset olivatkin yliedustettuja, lapset veivät kaiken huomion. Yksi, reilu puolivuotias hellyytti iloisella kikatuksellaan ja peruutusyrityksillään, toinen, reilun vuoden vanha, käsittämättömällä höpötyksellään ja flirttailevalla hymyllään ja kolmas, kolmevee, epätoivoisilla yrityksellään suojella pikkuautokokoelmaansa pikapesulta ja kuumavahalta (lue: kahden muun innolta tunkea kaikki kiinnostava suuhun).

Oli kivaa!

Tyhmät, itsenäiset suomalaiset

En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.

Olemme nyt reilun kuukauden, melkein kaksi, takunneet nettiyhteytemme kanssa. Hankimme hienon uuden tietokoneen, mutta meillä on ollut ongelmia saada siihen toimiva nettiyhteys. Meillä on langaton reititin olohuoneessa, ja hienosti toimiva nettiyhteys siellä. Mutta johtuen paksuista seinistä, yhteys pätkii makuuhuoneeseen, jossa uusi tietokoneemme sijaitsee.

Olemme ostaneet näiden melkein kahden kuukauden aikana lähistöllä sijaitsevasta tietokoneliikkeestä läjän laitteita, jotka kaikki ovat sanoneet yhteistyösopimuksensa irti aina kun niitä on yritetty asentaa tänne. Joten olemme aina joutuneet kiikuttamaan laitteet takaisin liikkeeseen. Liikkeessä ja sen teknisessä tuessa on oltu ihanan kärsivällisiä ja avuliaita, aina valmiita auttamaan. Mutta ongelma on tainnut koko ajan piillä siinä, että kukaan siellä ei koskaan ole pysähtynyt miettimään, mikä ratkaisu oikeasti on tilanteessa paras. Meistä on kai aina vain haluttu päästä nopeasti eroon, ja tarjottu äkkiä joku ratkaisu jotta siten saisivat meidät katoamaan ovesta mahdollisimman äkkiä laitteinemme ja ongelminemme. Ja kaiken lisäksi meillä käynyt teknikko on koko ajan luullut tekevänsä aivan jotain muuta kuin mitä me olisimme halunneet hänen tekevän.

Olemme itse olleet älyttömän tyhmiä. Emme ole hoksanneet jatkuvasti tarkistaa ja vaatia, että liikkeessä ja teknisessä tuessa ollaan ajan tasalla, että kaikki tietävät mistä on kyse ja ennen kaikkea, että siellä pysähdyttäisiin miettimään sellaista ratkaisua joka oikeasti toimii. Olemme liian kiltisti vain juosseet toteuttamassa heidän nopeita mutta toimimattomia ratkaisujaan. Ja odottaneet.

Mutta, nyt tulee se suurin tyhmyys, jonka olemme tehneet:

Olemme toimineet kuten suomalaiset.

Suomalaisethan ovat tottuneet tekemään kaiken itse ja usein vielä maksamaankin siitä. Joten tottakai me automaattisesti oletimme, että tämäkin asia on sellainen, joka meidän pitää itse hoitaa ja huolehtia. Mutta eieiei, niin ei toimita Bahrainissa.

Täällä pitkään asuneen suomalaisen neuvosta hoksasimme vihdoin tarttua puhelimeen ja soittaa vuokranantajallemme, eli tämän talon omistajan toimistoon. Kerroin ongelmamme, ja sieltä ystävällinen täti sanoi melkein ennen kuin ehdin lopettaa lauseeni, että kyllä, viikon kuluttua tulemme asentamaan ylimääräisen nettipistokkeen makuuhuoneeseenne.

Ilman mitään kustannuksia, viikossa.

Vitsi, tämän kun olisimme tajunneet kaksi kuukautta sitten, meillä olisi ollut toimiva netti uudessa koneessamme jo aikapäiviä sitten! Mutta ei, me kun olemme Suomesta, meidän pitää tehdä kaikki vaikeasti, eli itse.

Tosin sen verran olen jo kolhiintunut tässä matkan varrella, että en usko että kaikki on näin helposti hoidettu. Uskon, että tässäkin tulee vielä mutkia matkan varrella ja saamme ruveta tappelemaan vuokranantajamme kanssa ja odottamaan asentajaa viikkokaupalla.

Mutta toivotaan että kyynisyyteni on turhaa ja olen viikon päästä onnellinen nettisurffailija ja ennen kaikkea Skypeilijä.

Pidän teidät ajan tasalla.

Loistavia lukaaleita tarjolla!

Kiertelin tuossa pari päivää sitten makutuomarina asuntomarkkinoilla. Uunituoreet bahrainilaistuneet suomalaiset etsivät asuntoa. Meitä kierrätti puhelias kiiwi, elikkäs uusi-seelantilainen kiinteistövälittäjä. Ja kun sanon kierrätti, tarkoitan että pyöritti, elikkäs sekoitti päämme. Mentiin meinaan niin monen mutkan kautta pikkuteitä, että meikäläinen tipahti kartalta heti kättelyssä.

Sijainnista viis, tärkeintä oli että päästiin nuuskimaan saaren asuntotarjontaa. Minä en silloin aikoinaan kierrosta päässyt tekemään, T hoiti kaiken puolestani ja minä sain vain astua sisään ja nauttia toisen työn hedelmistä. Joten oli kivaa päästä kiertelemään! Osa asunnoista oli valtavia taloja, luksustasoa, osa, varsinkin vanhemmat talot, olivat vähemmän kivoja. Aika nopeasti joukosta erottuivat jyvät akanoista. Voiton vei vissiin viimeksi se, jossa oli suht iso ja vihreä puutarha ja talokin näytti mukavan kodikkaalta.

Meilläkin on suunnitelmissa jossain vaiheessa muuttaa tästä asunnosta compoundiin, eli jollekin rivitalo/omakotitaloalueelle. Compoundit ovat erillisiä, aidattuja alueita, joissa on siis oma talo, pieni puutarha ja niiden lisäksi käytössä yhteistilat. Yhteistiloissa on yleensä aina uima-allas, ehkä pieni allastalo, jossa voi pitää vaikka pieniä pirskeitä, ja joitain näistä: tenniskenttä, kuntosali, höyrysauna, lasten leikkipuisto. Vanhat compoundit ovat siitä kivoja, että niissä on yleensä isot, vihreät pihat. Uusissa compundeissa on hienot, uutuuttaan kiiltävät lukaalit, mutta pihaa tuskin nimeksi. Suomalaisena sitä osaa arvostaa vihreää, isoa puutarhaa! Joten asumismukavuudestakin voi olla jopa valmis siinä tapauksessa tinkimään, jos piha on kiva.

Compundit ovat yleensä kalustamattomia, ja niihin pitää erikseen tehdä sähkö- ja nettisopimukset. Siivoojastakin pitää erikseen maksaa, ja varsinkin moni lapsiperheistä palkkaa kokopäiväisen taloudenhoitajan, joka siivoaa, kokkaa ja hoitaa lapsia. Me tuskin sellaista palkkaamme, sen sijaan yritämme saada jonkun käymään meillä parina päivänä viikossa tekemässä perussiivon. Ihan niinkuin nytkin.