Archive for tammikuu 7th, 2006

Vuosi 2005

tammikuu 7, 2006

Tammikuu
Vuosi alkaa romanttisissa tunnelmissa Ateenassa, missä muru on työkeikalla. Muuten vuosi jatkuu kuten edellinen vuosi: minä Suomessa, muru maailmalla. Töissä fiilikset sekavat, siinä sivussa gradun aloittelua toiveikkaana.

Helmikuu
Muru melkein koko kuukauden kotona. Sairastelua. Murulle työhaastattelupyyntö Bahrainista

Maaliskuu
Muru viikon Bahrainissa työhaastattelussa ja maahan tutustumassa. Viikon päästä haastattelusta tulee työtarjous, ja vaikka ensin oltiinkin skeptisiä, tarjouksen hyvät puolet voittavat. Hyväksymme tarjouksen.

Taustatyötä gradua varten.

Huhtikuu
Mieli askartelee jo Bahrainiin muuton kanssa ja ollaan jo käytännön järjestelyjen kimpussa. Käyn murua tapaamassa, tällä kertaa Englannissa, Leedsissä. Gradun tutkimussuunnitelman kimpussa. Muru lopettaa edellisessä työpaikassa ja tulee kotiin hetkeksi ennen Bahrainiin lähtöä, viettämään vappua.

Toukokuu
Käydään maistraatissa vihittävänä. Kaksi minuuttia ja hups, minusta tuli rouva! Hyvä että tuli Bahrainiin muutto eteen, muuten ei varmaan olis saatu aikaiseksi järjestää häitä vielä pitkään aikaan. Laiskimukset. Tuore rouva tosin joutui edelleen olemaan yksin, muru lähti Bahrainiin kuun lopussa. Jännittävää!

Kesäkuu
Puhelinlinjat kuumana Bahrainin suuntaan. Muru opiskelee töissä tiiviisti ja oleskelee välillä Qatarissa. Minä viimeistä kuukautta töissä, ajatukset jo toisella puolella maailmaa. Gradu kuivahti kokoon, ei saanut ilmaa siipiensä alle. Ehkä myöhemmin, nyt just ei pysty. Liikaa kaikkea muuta.

Heinäkuu
Loma! Sukulais- ja ystäväkierros Suomessa, sitten pariksi viikoksi Bahrainiin. Kuuma! Hiekkaa! Upeita autoja! Huntupäisiä ihmisiä ja mikä parasta -yhteinen koti murun kanssa! Blogi.

Elokuu
Muuton valmistelua: pakkaamista, muuttofirman kanssa neuvottelemista, asunnon vuokraamisen järjestämistä. Kirkkohäiden järjestämistä: puku, kukat, kirkko, juhlapaikka, pitopalvelu, kampaus, meikki,…jne. Minä kuun lopussa ihan poikki. Ystävän tohtorinväitös. Kuun lopussa taas Bahrainiin.

Syyskuu
Hektisen elokuun jälkeen loikoilu uima-altaan äärellä kuumassa auringossa tuntuu jumalaiselta. Ystävä tulee henkiseksi tueksi Bahrainiin reiluksi viikoksi. Turistina Bahrainissa. Mielettömän kuuma, päivälämpötila järjestään yli +40 astetta. Luojalle kiitos ilmastoinnista!

Lokakuu
Suomeen. Pahvilaatikoita ja pakkaamista. Asunnon vuokraustohinoita. Loppusilaus hääjärjestelyille. Ja viimein: kirkon käytävällä ja papin aamen. Aivan ihana syyspäivä ystävien ja sukulaisten keskellä! Siitä parin päivän päästä virallisesti muutto Bahrainiin.

Marraskuu
Bahrainiin totuttelua, uusiin ystäviin tutustumista, vaimeita yrityksiä tarttua taas opintoihin.

Joulukuu
Kotirouvan arkea. Ystävät Suomesta kylässä. Joulu Bahrainissa, kärpäset kinkun kimpussa. Ruuhkainen uusi vuosi. Bahrain tuntuu jo kodilta.

Vuosi 2006
Täytyy ryhdistäytyä opintojen suhteen, ehkä jossain vaiheessa etsiä jotain töitä. Matkustella, maistella maailmaa, kerätä kokemuksia ja nauttia auringosta! Ja nauttia yhteiselosta murun kanssa, vihdoin saman katon alla!

Mainokset

Lasten kokoontumisajot

tammikuu 7, 2006
Asuntomme täytti eilen iloinen suomenkielinen puheensorina. Paikalla olleista yhdeksästä henkilöstä kolme oli lapsia. Vaikka aikuiset olivatkin yliedustettuja, lapset veivät kaiken huomion. Yksi, reilu puolivuotias hellyytti iloisella kikatuksellaan ja peruutusyrityksillään, toinen, reilun vuoden vanha, käsittämättömällä höpötyksellään ja flirttailevalla hymyllään ja kolmas, kolmevee, epätoivoisilla yrityksellään suojella pikkuautokokoelmaansa pikapesulta ja kuumavahalta (lue: kahden muun innolta tunkea kaikki kiinnostava suuhun).

Oli kivaa!

Tyhmät, itsenäiset suomalaiset

tammikuu 7, 2006

En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.

Olemme nyt reilun kuukauden, melkein kaksi, takunneet nettiyhteytemme kanssa. Hankimme hienon uuden tietokoneen, mutta meillä on ollut ongelmia saada siihen toimiva nettiyhteys. Meillä on langaton reititin olohuoneessa, ja hienosti toimiva nettiyhteys siellä. Mutta johtuen paksuista seinistä, yhteys pätkii makuuhuoneeseen, jossa uusi tietokoneemme sijaitsee.

Olemme ostaneet näiden melkein kahden kuukauden aikana lähistöllä sijaitsevasta tietokoneliikkeestä läjän laitteita, jotka kaikki ovat sanoneet yhteistyösopimuksensa irti aina kun niitä on yritetty asentaa tänne. Joten olemme aina joutuneet kiikuttamaan laitteet takaisin liikkeeseen. Liikkeessä ja sen teknisessä tuessa on oltu ihanan kärsivällisiä ja avuliaita, aina valmiita auttamaan. Mutta ongelma on tainnut koko ajan piillä siinä, että kukaan siellä ei koskaan ole pysähtynyt miettimään, mikä ratkaisu oikeasti on tilanteessa paras. Meistä on kai aina vain haluttu päästä nopeasti eroon, ja tarjottu äkkiä joku ratkaisu jotta siten saisivat meidät katoamaan ovesta mahdollisimman äkkiä laitteinemme ja ongelminemme. Ja kaiken lisäksi meillä käynyt teknikko on koko ajan luullut tekevänsä aivan jotain muuta kuin mitä me olisimme halunneet hänen tekevän.

Olemme itse olleet älyttömän tyhmiä. Emme ole hoksanneet jatkuvasti tarkistaa ja vaatia, että liikkeessä ja teknisessä tuessa ollaan ajan tasalla, että kaikki tietävät mistä on kyse ja ennen kaikkea, että siellä pysähdyttäisiin miettimään sellaista ratkaisua joka oikeasti toimii. Olemme liian kiltisti vain juosseet toteuttamassa heidän nopeita mutta toimimattomia ratkaisujaan. Ja odottaneet.

Mutta, nyt tulee se suurin tyhmyys, jonka olemme tehneet:

Olemme toimineet kuten suomalaiset.

Suomalaisethan ovat tottuneet tekemään kaiken itse ja usein vielä maksamaankin siitä. Joten tottakai me automaattisesti oletimme, että tämäkin asia on sellainen, joka meidän pitää itse hoitaa ja huolehtia. Mutta eieiei, niin ei toimita Bahrainissa.

Täällä pitkään asuneen suomalaisen neuvosta hoksasimme vihdoin tarttua puhelimeen ja soittaa vuokranantajallemme, eli tämän talon omistajan toimistoon. Kerroin ongelmamme, ja sieltä ystävällinen täti sanoi melkein ennen kuin ehdin lopettaa lauseeni, että kyllä, viikon kuluttua tulemme asentamaan ylimääräisen nettipistokkeen makuuhuoneeseenne.

Ilman mitään kustannuksia, viikossa.

Vitsi, tämän kun olisimme tajunneet kaksi kuukautta sitten, meillä olisi ollut toimiva netti uudessa koneessamme jo aikapäiviä sitten! Mutta ei, me kun olemme Suomesta, meidän pitää tehdä kaikki vaikeasti, eli itse.

Tosin sen verran olen jo kolhiintunut tässä matkan varrella, että en usko että kaikki on näin helposti hoidettu. Uskon, että tässäkin tulee vielä mutkia matkan varrella ja saamme ruveta tappelemaan vuokranantajamme kanssa ja odottamaan asentajaa viikkokaupalla.

Mutta toivotaan että kyynisyyteni on turhaa ja olen viikon päästä onnellinen nettisurffailija ja ennen kaikkea Skypeilijä.

Pidän teidät ajan tasalla.