Archive for tammikuu 2006

Yötyöläiset

tammikuu 4, 2006
Kyllä säälitti kun piti eilen puolenyön aikaan heittää muru töihin. T nukkui parin tunnin nokoset ennen sitä, ja sängyn pohjalta vääntäytyi todella väsynyt mies, kun kävin herättämässä. Ja pitkä yötyörupeama edessä. Voi mun murua!

Sääli heräsi uudestaan, kun palasin autolla kotiin lentokentältä. Tällä kertaa säälin kohteena oli alakerran vartija, jonka näin ikkunan läpi nukkumassa aulan sohvalla istualtaan. Harmitti kun piti avata ovi ja häiritä hänen uniaan, sillä tiesin, että hän on hämillään siitä että yllätän hänet nukkumasta, ja ponnahtaa pystyyn saman tien. Niinhän siinä sitten kävi. Harmitti sen takia, sillä arvelin, että hänellä on pitkä yö edessä, ja varmaan tarvitsee torkkunsa. Eikä minua ainakaan haittaa, että hän nukkuu, talo pysyy pystyssä ilmankin, että joku koko ajan päivystää tikkana alakerrassa.

Nyt sentään vartijoita on ilmaantunut alakertaan enemmänkin. Monta kuukautta näin vuorotellen töissä vain kaksi miestä, ja mietin että koska heillä oikein on vapaata! Monesti näin saman miehen aikaisin aamulla ja myöhään illalla, ja toinen mies astui remmiin yöksi. Nyt alhaalla näkyy myös kaksi muuta naamaa.

Ilmeisesti täällä päin ei ole mitenkään harvinaista, että ”vapaapäivä” voi olla täysin vieras käsite. Eikä puhettakaan kahdeksan tunnin työpäivistä!

Suomi on jees

tammikuu 3, 2006
Bahrain on vajaa viikko sitten saanut lisää suomalaisvahvistuksia. Suomalaispopulaatio täällä kasvaa! Jee!

Suomalaisena on kyllä helppo olla maailmalla. Suomeen kun ei yleensä liity missään mitään antipatioita, ja kysyttäessä voi huoletta kertoa kotimaansa. Harvoin kukaan tietää Suomesta mitään, tuskin edes missä se on, mutta poikkeuksiakin löytyy. Kimi Räikkönen tunnistetaan formulamaassa tietenkin. Uskon, että se oli apuna kun näköni tarkastettiin kun hain paikallista ajokorttia: sain näöntarkastajalta hieman apuja…

Jotkut tietävät Suomesta, että siellä on kylmä, lunta ja pimeää. Toki mainostamme silloin, että kesällä pohjoisessa on pitkä ajanjakso, jolloin aurinko ei laske koskaan. Ja kerromme metsistä ja järvistä, jotka luultavasti olisivat paikallisille suuri elämys.

Dubaissa käydessämme The Rasmuksen ja Himin levyjä oli siellä ovensuun promohyllyssä heti monta metriä. Oli kyllä aika hienoa, että suomalaiset olivat niin hyvin edustettuna täällä kaukomailla. Sitä, kuinka moni tiesi heidän tulevan Suomesta, en tiedä.

T on jopa törmännyt muutamaan ihmiseen, jotka ovat tienneet sodistamme Venäjän kanssa. Ja Nokiankin suomalaisuuden tietää moni. Joten kyllä, Suomikin on löytänyt tiensä maailmankartalle, ainakin joidenkin silmissä.

Tosiaan niitä, jotka eivät tiedä Suomesta mitään, on paljon enemmän. Siksi T:llä onkin menossa mainoskampanja. Hänellä on työsalkussaan aina mukana karttakirja, josta hän näyttää kiinnostuneille Suomen sijainnin ja markkinoi maatamme matkailukohteena. Matkareitinkin hän usein antaa valmiina: esimerkiksi ensin Helsinkiin, sieltä Lappiin, Järvi-Suomikin on hieno kokemus, ja Turusta sitten ruotsinlaivalla Ruotsiin (laiva, johon mennään pääasiassa ryyppäämään, on herättänyt ilmeisesti monenkin mielenkiinnon…).

Saa nähdä, kuinka moni markkinointikampanjan kohteista todella joskus päätyy Suomeen. Markkinoijan innokkuudesta ei ainakaan ole puutetta!

Suomi on jees

tammikuu 3, 2006

Bahrain on vajaa viikko sitten saanut lisää suomalaisvahvistuksia. Suomalaispopulaatio täällä kasvaa! Jee!

Suomalaisena on kyllä helppo olla maailmalla. Suomeen kun ei yleensä liity missään mitään antipatioita, ja kysyttäessä voi huoletta kertoa kotimaansa. Harvoin kukaan tietää Suomesta mitään, tuskin edes missä se on, mutta poikkeuksiakin löytyy. Kimi Räikkönen tunnistetaan formulamaassa tietenkin. Uskon, että se oli apuna kun näköni tarkastettiin kun hain paikallista ajokorttia: sain näöntarkastajalta hieman apuja…

Jotkut tietävät Suomesta, että siellä on kylmä, lunta ja pimeää. Toki mainostamme silloin, että kesällä pohjoisessa on pitkä ajanjakso, jolloin aurinko ei laske koskaan. Ja kerromme metsistä ja järvistä, jotka luultavasti olisivat paikallisille suuri elämys.

Dubaissa käydessämme The Rasmuksen ja Himin levyjä oli siellä ovensuun promohyllyssä heti monta metriä. Oli kyllä aika hienoa, että suomalaiset olivat niin hyvin edustettuna täällä kaukomailla. Sitä, kuinka moni tiesi heidän tulevan Suomesta, en tiedä.

T on jopa törmännyt muutamaan ihmiseen, jotka ovat tienneet sodistamme Venäjän kanssa. Ja Nokiankin suomalaisuuden tietää moni. Joten kyllä, Suomikin on löytänyt tiensä maailmankartalle, ainakin joidenkin silmissä.

Tosiaan niitä, jotka eivät tiedä Suomesta mitään, on paljon enemmän. Siksi T:llä onkin menossa mainoskampanja. Hänellä on työsalkussaan aina mukana karttakirja, josta hän näyttää kiinnostuneille Suomen sijainnin ja markkinoi maatamme matkailukohteena. Matkareitinkin hän usein antaa valmiina: esimerkiksi ensin Helsinkiin, sieltä Lappiin, Järvi-Suomikin on hieno kokemus, ja Turusta sitten ruotsinlaivalla Ruotsiin (laiva, johon mennään pääasiassa ryyppäämään, on herättänyt ilmeisesti monenkin mielenkiinnon…).

Saa nähdä, kuinka moni markkinointikampanjan kohteista todella joskus päätyy Suomeen. Markkinoijan innokkuudesta ei ainakaan ole puutetta!

Liikenteestä jälleen

tammikuu 2, 2006

Olipahan muuten kokemus yrittää päästä uudenvuodenaattona kotiin. Tämä on pitkä ja monipolvinen tarina, joten koittakaa jaksaa:

Vietin päivän aavikolla, ja kun olin heittänyt ystäväperheen kotiin, käänsin auton nokan kotia kohti. Huristelin hyvää vauhtia highwayllä huudattaen joululahjaksi saamaani Madonnan levyä, kunnes kaikki stoppasi. Yllätys.

Kun yritin kääntyä kotikatumme risteyksestä, vastassani oli mieletön liikennekaaos. Syy: olivat sitten päättäneet sulkea kadun. Mieletön sekasotkuhan siitä tuli, ja bahrainilaiseen tapaan tyytymättömyys ilmaistiin autontorvikuorolla. Jumituksesta tuli hetkessä valtava, sillä kadunpätkä ei siinä kohtaa ole kovin pitkä, ja highwayltä kääntyi tielle koko ajan paljon autoja.

Odotin ruuhkan keskellä kymmenisen minuuttia, kunnes vihdoin pääsin luikertelemaan pois.

Kävin heittämässä uukkarin hetken matkan päässä ja yritin Exhibition Roadille toisesta liittymästä. Samassa kun olin kääntynyt ryhmittymiskaistalle tajusin, että sekin väylä oli tukittu.

Tällä kertaa edessä oli edellistä vielä suurempi kaaos. Liittymä oli highwayllä, ja taas tie oli hetkessä aivan tukossa. Täällä kun ei ole tapana kiltisti jäädä odottamaan jonon hännille, vaan kiilaten yritetään päästä jonon ohi etummaiseksi. Tuloksena oli tulppa, joka esti koko kolmikaistaisen highwayn liikenteen lähes täydellisesti. Vain yksi kaista veti jotenkuten.

Nyt odotin ruuhkassa reilut kaksikymmentä minuuttia. Aloin jo huolestua, sillä alun perinkin minulla oli vain  reilu tunti aikaa ennen kuin minun piti hakea T töistä. Olin suunnitellut käyväni suihkussa ja laittautuvani valmiiksi, sillä tiesin, että T halusi lähteä baanalle. Aikataulu kusi tässä vaiheessa pahasti.

Viimein pääsin taas luikertelemaan pois ruuhkasta, ja satuin pääsemään tien sulkeneiden poliisien viereen. Huikkasin heille ikkunasta, onko mikään väylä Exhibition Roadille auki. Poliisi katsoi minua vähän hölmistyneen näköisenä, osoitti liittymää ja sanoi, että tie on nyt auki.

Paska! Just kun olin lähtenyt siitä pois! Enkä tietenkään päässyt enää takaisin…

Ei muuta kuin takaisin siihen ensimmäiseen risteykseen rukoillen, että sekin olisi jo avattu. Onneksi oli, ja pääsin kotiin. En juuri muuta ehtinyt kun pestä naamani kun piti taas astua auton rattiin hakemaan murua. Matkalla näin, että jaahas, olivat sitten taas sulkeneet Exhibition Roadin. Siinä vaiheessa oli enää pari tuntia vuoden vaihtumiseen, ja aloin epäillä, että vuosi taitaa osaltamme vaihtua ruuhkassa istuessa.

T oli tietysti reilu puoli tuntia myöhässä. Vuoden vaihtumiseen oli vajaa tunti siinä vaiheessa kun lähdimme lentokentältä kotia kohti. Kotinurkilla totesimme, että tie oli edelleen suljettu ja jumitus highwayllä entistäkin pahempi. Saimme vartin matkaan kulumaan melkein kolme varttia.

Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin parkkeerata auto vastapäisen puiston parkkipaikalle ja kävellä kotiin. Ehdimme kotiin paria minuuttia ennen puoltayötä, korkkasimme shamppanjapullon ja skoolasimme kun vuosi vaihtui, katsellen olohuoneen ikkunasta highwayn toisella puolella kököttävää autoamme.

Turha kai sanoakaan, että mihinkään baariin emme sitten enää lähteneet…

p.s. tien sulkemisen syy oli kai se, että aikaisempina vuosina Hooran alueella oli ollut paljon järjestyshäiriöitä. Alueella on paljon baareja, jotka vetävät vähän epämääräistä porukkaa. Kun kävelimme kotiin huomasimme, että kaikkien (paitsi meidän) alueelle kävellen pyrkivien paperit tarkastettiin. Jokaisessa sisääntulokohdassa seisoi poliisi vahtimassa.

Hassua sinänsä, sillä mielestäni asuinpaikkana Hoora ei ole sen kummempi kuin muukaan paikka Bahrainissa. Talomme lähistöllä kun ei onneksi ole pahemmin baareja. Raivostutti kyllä niin saamaristi, kun ei omaan kotiinsa meinannut päästä kun toiset eivät osaa käyttäytyä!

Jihuu!

tammikuu 2, 2006
Netti toimii jälleen talossamme! Tosin huomenna vasta saapuu oma teknikkomme takkuamaan langattoman laitteen kanssa. Joten piina ei ole vielä täysin ohi. Jotain talon yhteydessä tehdyt korjaukset ovat kuitenkin vaikuttaneet, sillä langaton signaali ulottuu nyt työhuoneeseemme saakka sen verran hyvin, että olen pystynyt käyttämään nettiä pöytäkoneellamme nyt vartin verran pätkimättä. Signaali on edelleen kovin heikko, mutta toivottavasti huomenna kaikki pelittää ja signaali vahvistuu. Ehkä sitten pystymme käyttämään skypeäkin työhuoneesta käsin!

Toivossa on hyvä elää!

Vuosi alkaa ostoksilla

tammikuu 2, 2006
Netti ei toimi vieläkään. Pakenimme T:n kanssa Costa Coffee -kahvilaan, jossa on ilmainen nettiyhteys. Saa edes sähköpostin tsekattua.

Kierreltiin aamulla Muharraqin Souqissa ja Adliyassa. Varsinkin Muharraqissa näkee aitoa, oikeaa, vanhaa Bahrainilaista elämänmenoa. Kadut ovat kapeita ja sokkeloisia, talot rähjäisiä (vaikka sisältä saattavatkin olla ihan luksustasoa), miehet istuskelevat kahviloissa rupattelemassa. Törmättiin kivaan käsityöliikkeeseen, ostin sieltä kolme laukkua. Siellä oli aivan ihana käsin kirjailtu sängynpeitto! Hinta oli noin 130 euroa, joten en raskinut ostaa, vaikka ei se niin hienosta peitosta ollut mikään ihan hirveä hinta, varsinkin kun settiin kuului kasa tyynynliinoja. Ehkä joskus palaan sinne uudestaan.

Ostimme myös pari kukkaa kotiin, ettei ole niin askeettista. Mattokauppaan pitäisi vielä päästä, tekisi mieli hienoa persialaista mattoa. T on niin paljon töissä, että ei olla oikein ehditty hoitaa kaikkia asioita joita ollaan suunniteltu tekevämme. Matto-ostoksille kun haluamme varmaan yhdessä, niin pitää odottaa että molemmilla on aikaa.

Eilen käytiin muuten katsomassa King Kong. Onneksi leffassa oli väliaika, että pääsi välillä käymään vessassa, oli niin pitkä leffa. Ihan hyvä uusintaversioksi, mutta on siinä alkuperäisessä oma hohtonsa.