Archive for marraskuu 2007

Suomi-kerho

marraskuu 30, 2007

Eilen kokoontui toista kertaa Bahrainissa asuvien lasten Suomi-kerho. Täällä kielten sekamelskassa lasten  suomenkielen kehittyminen on asia, jota kannattaa vaalia. Kerhon varsinainen toteutusmuoto hakee vasta muotoaan, mutta alku on jo hyvä, kokoonnutaan yhdessä ja puhutaan suomea.

Eilen tapasin suomalaisen naisen, joka on asunut Bahrainissa jo useita vuosia, mutta en ole aikaisemmin häntä nähnyt. Suomalaisten kokonaismäärä saarella on jossain neljänkymmenen tietämissä, mutta tunnen/ tiedän heistä noin parikymmentä. Hassua sinänsä, että näinkin pienellä saarella onnistuu vuosia asumaan ilman että törmätään.

Nyt on näköjään taas kaupoissa alennusmyyntiaika. Puhelin piippaa jatkuvasti tekstiviestimainoksia. Bahrainissa tuntuu olevan aina jossain alennusmyynti. Myydäänköhän tuotteita koskaan alkuperäisellä hinnalla? Yhdessäkin ”antiikki”liikkeessä tuntuu aina olevan 70% alennusmyynti…

Mainokset

Muru kuumeilee -lääkekin löytyi

marraskuu 28, 2007
Murulla on ollut koko syksyn pahimmanlaatuinen autokuume, eikä siihen sitten loppujen lopuksi muuta lääkettä löytynyt kuin autokaupoille meno. Eilen muru soitti innoissaan reissultaan ja ilmoitti, että on lupautunut ostamaan auton. Yllättävän nopeasti siis teki päätöksen, olin varautunut pitkään prosessiin. Voi olla, että saadaan auto jo huomenna, mutta todennäköisesti menee ensi viikkoon ennen kuin paperiasiat on kunnossa.

Kuulin tänään järkyttävän uutisen. Compoundin uima-altaan veden lämpötila on kuulemma enää 22 astetta. Kolmessa viikossa lämpötila on tipahtanut kahdeksan astetta, mikä on minusta aika paljon! En varmaan enää tarkene edes testata onnistuisiko uiminen. Säätila on muutenkin ottanut käännöksen talvea kohti, nyt nimittäin puhaltaa aikamoinen tuuli, ja aamuisin herään tunteeseen, että nenänpäässä on vilu. Eilen aamulla kaivoin ensi töikseni kaapista collegetakin päälle. Lämmittimet saa näköjään kaivaa varastosta, kohta niitä taas tarvitaan. Höh!

Historiallinen päivä

marraskuu 27, 2007

Vihdoin on se hetki, jolloin voin julistaa, että gradu on valmis ja toimitettu yliopistolle!

Sanainen arkkuni on tällä hetkellä melko tyhjä.

Elämää, ei sen enempää

marraskuu 22, 2007

Viime päivät ovat kuluneet voittopuolisesti tietokoneen ääressä naputellen, ja tulostakin on syntynyt. Kalkkiviivoilla ollaan, ohjaajaani lainatakseni (by the way, onni on hyvä gradunohjaaja!). Elämä ei kuitenkaan suinkaan ole ollut pelkkää gradun tekemistä.

Ensin maanantaina tapasin potentiaalisen lisän Bahrainin suomalaisyhdyskuntaan. Työhaastattelukeikalla ollut suomalaisnainen käväisi luonamme kyselemässä yksityiskohtia elämästä tällä pikkusaarella. Tehokkaasti kulutetut kaksi tuntia, palkkana puoli kiloa pantterikarkkeja. Aika hyvä kauppa, etten sanoisi! Tiistaina sitten vietettiin ilta souqissa naapurin vieraan ja Bahrainissa lomailevan suomalaisnaisen kanssa, tällä kertaa Elovena-palkalla. Olen viime aikoina siis saanut pari uutta kontaktia blogin kautta. Niitä aina tippuu silloin tällöin, yhteydenottoja sähköpostiin ihmisiltä, jotka ovat törmänneet blogiin etsiessään tietoja Bahrainista.

Eilen käytiin pitkästä aikaa mattokaupoilla. Muru on vihdoin suostunut edes harkitsemaan maton ostoa, tietty pitää antaa minulle periksi kun itse potee armotonta autokuumetta ja suunnittelee pistävänsä aimo kasan rahaa haisemaan sinne suuntaan. Minunkin pitää saada jotain kivaa! Paitsi itse asiassa uusi auto tulee todennäköisesti minun käyttööni, autolehdessäkin piiliä oli kuvattu sanoin ”kotirouvan unelma”. Minä kysyin, että mitäs sitten tehdään, jos minä satun saamaan töitä. Enkö sitten voikaan enää ajaa sillä?

Niin siis autokauppojahan ei ole vielä tehty, yksi koekaniini on kiikarissa, mutta ei ole varmaa syntyykö siitä kauppoja. Muruni tuntien tässä prosessissa edetään vakaasti ja harkiten, oli kuume miten paha tahansa. Mikä on oikein hyvä. Ja vaikka asiasta murulle marmatankin, auton osto on loppujen lopuksi erittäin positiivinen asia, sillä se merkitsee että Accordimme siirtyy pääasiassa murun käyttöön, ja siitä pikkuruisesta muoviautosta Echosta päästään eroon. Minua oikeasti vähän hirvittää kun muru ajelee sillä töihin ja takaisin kaikkiin vuorokauden aikoihin, sillä varsinkin pimeän tullen koloistaan hiipivät kaikki hörhöt, joilla on painavat kaasujalat ja tonnien painoiset autot, joilla saa hirmuista jälkeä aikaan. Pienet Toyotat niillä ainakin saa ihan littanaksi. Enkä haluaisi murusta rusinaa.

Koti on ollut viime ajat melko kaaoksessa, jota yritän aina silloin tällöin vähän järjestellä. Loman jäljiltä pestiin kolme päivää tauotta pyykkiä, siispä silitettävääkin oli aimo kasa. Chandra on ollut painonsa arvoinen kultaa hyökätessään silityspinon kimppuun, minulla ei olisi siihen nyt yhtään energiaa. Vieläkin jäi, parin kerran jälkeen, muutama vaate silittämättä. Yksi parhaita asioita Bahrainissa on kyllä ehdottomasti se, että apua saa palkattua suht edullisesti. Ahkerat miehet kävivät toissapäivänä pesemässä ikkunamme ulkoa, ei tarvinnut itse siihenkään ryhtyä.

Odotan kuin kuuta nousevaa sitä, että saan taas alkaa viettää normaalia sosiaalista elämää, eikä tarvitse jatkuvasti kieltäytyä ystävien kutsuista. Pian se aika koittaa, ihan pian. Onneksi, sanoisi tähän myös muru.