Viime päivät ovat kuluneet voittopuolisesti tietokoneen ääressä naputellen, ja tulostakin on syntynyt. Kalkkiviivoilla ollaan, ohjaajaani lainatakseni (by the way, onni on hyvä gradunohjaaja!). Elämä ei kuitenkaan suinkaan ole ollut pelkkää gradun tekemistä.
Ensin maanantaina tapasin potentiaalisen lisän Bahrainin suomalaisyhdyskuntaan. Työhaastattelukeikalla ollut suomalaisnainen käväisi luonamme kyselemässä yksityiskohtia elämästä tällä pikkusaarella. Tehokkaasti kulutetut kaksi tuntia, palkkana puoli kiloa pantterikarkkeja. Aika hyvä kauppa, etten sanoisi! Tiistaina sitten vietettiin ilta souqissa naapurin vieraan ja Bahrainissa lomailevan suomalaisnaisen kanssa, tällä kertaa Elovena-palkalla. Olen viime aikoina siis saanut pari uutta kontaktia blogin kautta. Niitä aina tippuu silloin tällöin, yhteydenottoja sähköpostiin ihmisiltä, jotka ovat törmänneet blogiin etsiessään tietoja Bahrainista.
Eilen käytiin pitkästä aikaa mattokaupoilla. Muru on vihdoin suostunut edes harkitsemaan maton ostoa, tietty pitää antaa minulle periksi kun itse potee armotonta autokuumetta ja suunnittelee pistävänsä aimo kasan rahaa haisemaan sinne suuntaan. Minunkin pitää saada jotain kivaa! Paitsi itse asiassa uusi auto tulee todennäköisesti minun käyttööni, autolehdessäkin piiliä oli kuvattu sanoin ”kotirouvan unelma”. Minä kysyin, että mitäs sitten tehdään, jos minä satun saamaan töitä. Enkö sitten voikaan enää ajaa sillä?
Niin siis autokauppojahan ei ole vielä tehty, yksi koekaniini on kiikarissa, mutta ei ole varmaa syntyykö siitä kauppoja. Muruni tuntien tässä prosessissa edetään vakaasti ja harkiten, oli kuume miten paha tahansa. Mikä on oikein hyvä. Ja vaikka asiasta murulle marmatankin, auton osto on loppujen lopuksi erittäin positiivinen asia, sillä se merkitsee että Accordimme siirtyy pääasiassa murun käyttöön, ja siitä pikkuruisesta muoviautosta Echosta päästään eroon. Minua oikeasti vähän hirvittää kun muru ajelee sillä töihin ja takaisin kaikkiin vuorokauden aikoihin, sillä varsinkin pimeän tullen koloistaan hiipivät kaikki hörhöt, joilla on painavat kaasujalat ja tonnien painoiset autot, joilla saa hirmuista jälkeä aikaan. Pienet Toyotat niillä ainakin saa ihan littanaksi. Enkä haluaisi murusta rusinaa.
Koti on ollut viime ajat melko kaaoksessa, jota yritän aina silloin tällöin vähän järjestellä. Loman jäljiltä pestiin kolme päivää tauotta pyykkiä, siispä silitettävääkin oli aimo kasa. Chandra on ollut painonsa arvoinen kultaa hyökätessään silityspinon kimppuun, minulla ei olisi siihen nyt yhtään energiaa. Vieläkin jäi, parin kerran jälkeen, muutama vaate silittämättä. Yksi parhaita asioita Bahrainissa on kyllä ehdottomasti se, että apua saa palkattua suht edullisesti. Ahkerat miehet kävivät toissapäivänä pesemässä ikkunamme ulkoa, ei tarvinnut itse siihenkään ryhtyä.
Odotan kuin kuuta nousevaa sitä, että saan taas alkaa viettää normaalia sosiaalista elämää, eikä tarvitse jatkuvasti kieltäytyä ystävien kutsuista. Pian se aika koittaa, ihan pian. Onneksi, sanoisi tähän myös muru.
kaksi merta 