Rottaraportti

Voin iloisena ilmoittaa, että rottatilanne on ohi. Ilmeisesti kävi juuri siten kuin epäilinkin, että otus poistui jo siinä vaiheessa, kun me tulimme takaisin kotiin. Kaikki mahdolliset kulkuaukot on nyt tukittu, eikä rapinoita eikä papanoita ole kuulunut/ näkynyt. Itse asiassa mehän siis emme kuulleet rapinoita ollenkaan missään vaiheessa, rapinoita todisti vain kotiapulainen sillä aikaa kun olimme poissa. Ja itse asiassa tajusin, että rotta on todennäköisesti kuljeskellut vain katossa, tuskin se on sisälle saakka edes tullut. Kylppärin lattialla olleet papanat ovat todennäköisesti pudonneet katossa olleesta putkien viereisestä reiästä. Niin että Sirkallekin tiedoksi, että ei kannata sen kummemmin sätkyillä, vaara ohi!

Advertisement

Tarpeellinen muistutus

Yritin eilen käydä maksamassa vuokran (kivikautisesti kiikuttamalla shekin compoundin omistajan toimistoon, mikä tosiaan jäi yritykseksi kun ketään ei ollut paikalla) ja parkkeerasin lähikaupan parkkipaikalle kävelläkseni muutamat metrit. Tarkoituksenani oli käydä vuokranmaksureissun jälkeen siinä kaupassa ostoksilla, siksi jätin auton vähän kauemmas. Vuokranmaksureissun ja ostospiipahduksen jälkeen, kun olin astumassa takaisin autoon, viereen tuli epätoivoisen näköinen, resuinen ja likainen mies, joka oli kietonut kaulaliinan pään ympärille lämmikkeeksi. Miehellä oli kädet pyytävästi ojossa ja silmissä anova ilme. Pakkohan käsiin oli muutama kolikko kilauttaa.

Tuli jotenkin paha mieli. Ja samalla ajattelin, että nää hetket on ihan terveellisiä muistutuksia siitä todellisuudesta, missä Bahrainissa edetään. Itse on viime aikoina tullut kuljettua ostoskeskuksissa ja paremmin toimeen tuleville tarkoitetuissa ruokakaupoissa, joten vähäosaisten asema on jäänyt mielessä vähän taka-alalle. Ihan tarpeellista siis välillä huomata, että kaikilla ei to-del-la-kaan mene täällä yhtä hyvin.

Ahdistaa.

Uutisia

Yritin kirjoittaa tästä jo kerran aikaisemminkin, mutta en tiedä mihin bittiavaruuteen viesti katosi. Uusi yritys siis:

Muutama päivä sitten muru toi postista kirjeen yliopistolta. Kirjeessä oli lausunto ja arvosana gradustani: magna cum laude. Olen oikein tyytyväinen ja iloinen! Tulostin jo tutkintotodistuspyyntölomakkeen ja pari asiaa tsekattuani pistän sen yliopistolle menemään. Maaliskuussa minusta tulee ihan aito, oikea maisteri! Juhuu!

Iiiiiikkk! *äärinaiselliseen tapaan kiljaistuna*

Soitin kotiapulaisellemme sopiakseni ajasta jolloin menen häntä hakemaan. Vaihdettiin siinä samalla muutama sana. Rupattelun lomassa apulaisemme kertoi, että hän oli löytänyt toisesta kylppäristämme rotanpapanoita joka kerran meillä käydessään. Siis mitääh! Kylmät väreet kulkivat pitkin selkäpiitä, ja samalla tajusin mikä se näkemäni pieni (valtava) musta möykky vessan lattialla oli… Jätöksien koosta päätellen kyseessä täytyy olla valtava otus, ei mikään pikku hiiri!

Tässä odottelen handymania, jotta pääsen hiillostamaan häntä tuhoamistoimenpiteistä! Arvatkaa vaan voinko nukkua ensi yöni rauhassa! Meillä on tosin tiedossa jo todennäköinen reitti mitä pitkin rotta on meille kulkenut, ja koska viime päivinä ei ole kuulunut rapinoita eikä papanoita ole ilmestynyt lisää, voimme olettaa, että meidän kotona ollessamme rotta ei ole täällä kuljeskellut. Onneksi tapanamme on pitää kylppärin ovet aina kiinni. Ensinnäkin sieltä tulee näin talvisaikaan kylmää ilmaa ja toisekseen olen aina ajatellut, että kylppärin kautta saattaa sisään kulkeutua kaiken maailman otuksia. En uskonutkaan miten oikeassa voin olla!

Olen nyt nuohonnut joka nurkan (paitsi sitä kyseistä kylppäriä, jonka oven olen pitänyt visusti suljettuna, luontoni ei yksinkertaisesti salli minun astua sinne jalallanikaan!), enkä ole löytänyt papanoita enkä reikiä mistä otukset voisivat päästä sisään. Todennäköisesti kylppärit ovat ainoita paikkoja, joihin kutsumattomat vieraat pääsevät.

Yyyyyh… vieläkin värisyttää kun ajattelenkin!

Tuskallinen urakka

Blogini haamupäivittelee todennäköisesti tänään, sillä olen ryhtynyt jälleen kopioimaan viestejä vanhasta blogistani tänne uuteen osoitteeseen. Nyt kiroan sitä, että olen ollut niin ahkera päivittäjä… Voi itku!

Ihan hölmöä touhuahan tämä on, mutta perustelen sitä sillä, että on turvallisinta kun viestit ovat yhdessä paikassa, eivät ainakaan häviä. Ja jos vielä joskus päätän muuttaa, wordpressissä on ominaisuus, jolla sekä viestit että kommentit saa siirrettyä ainakin yleisimpiin blogialustoihin. Edelleen suren kyllä sitä, että kommentteja ei voi siirtää.

Aika hauska aikamatka tulee tässä samalla tehtyä. Piparkakkutalon romahtaminen, luottokorttijupakka ynnä muuta. Arkinen elämä voi olla joskus aika värikästä!

Kotona

Takaisin kotona. Rankan rupeaman jälkeen väsyttää. Ollaan murun kanssa nukuttu kymmentuntisia öitä. Eilinen päivä kului silti ihan koomassa. Toivottavasti tänään helpottaa.

On tässä kuitenkin mielenkiintoista puuhaakin. Suomalaisystävien kanssa aloiteltiin Suomi-kerhoa viime vuoden lopulla, ja tällä Suomen-reissulla ostin Salainen maa -esiaapisen ja opettajan oppaan. Ajattelin, että niistä voisi saada hieman ryhtiä ja apua touhuun. Voi myös olla, että Kristiina Louhen ihanat kuvitukset ja rakkauteni lastenkirjoihin sai minut huijaamaan itseäni 🙂 . Toivon kuitenkin, että hankinnoistani on oikeasti apua.

Haastetta Suomi-kerhoon tuo lasten laidasta laitaan vaihtelevat iät ja eritasoinen kielitaito. Osa lapsista on ympäristössä, jossa he kuulevat Suomea molemmilta vanhemmiltaan koko ajan ja puhuvat jo suomea sujuvasti, osalla vain toinen vanhemmista on suomalainen, osa osaa suomea vain auttavasti ja osa ei ollenkaan. Lisäksi pienimmät lapset vasta opettelevat puhumaan, ja sanavarasto, oli kieli mikä tahansa, ei ole vielä suuren suuri.  Pitää jotenkin yrittää tasapainoilla välimaastossa, jotta jokainen lapsi viihtyy kerhossa ja saa tukea kielen kehitykseensä. Onneksi ei tarvitse kuitenkaan puurtaa yksin, vaan aktiiviset vanhemmat on todennäköisesti helppo houkutella mukaan. Eikä tavoitteita kannata asettaa muutenkaan liian korkealle, jo se, että suomenkieliset lapset saavat joka viikko yhteisen leikkihetken, on arvokas asia.

Nyt on muuten ashura, muslimien tärkeä uskonnollinen juhla, jolloin surraan muun muassa marttyyrikuolemaa. Suurin osa kaupoista, jopa ruokakaupat, ovat tänään kiinni. Onneksi pakkasesta löytyy ruokaa, emme nimittäin osanneet varautua tähän ennakkoon. Kukapa tällaisia muistaa, varsinkin kun on ollut vähän muuta ajateltavaa. Eilen, kun käytiin ystävien kanssa syömässä päivällä, oli kaduilla todella rauhallista.  Oikeastaan ihan kiva, on ainakin rauhallinen paluu arkeen.

Helppoa kokkaamista

Turhaan vilkuinen pastanjauhajien kaltaisia sivuja. Olen loppujen lopuksi aika laiska kokki.

Tänään kokkaaminen hoitui sillä, että otin luurin kouraan ja soitin Yum Yum Treehen ja tilasin sieltä kiinalaista. Muutakin valinnanvaraa olisi ollut, Bahrain pursuaa erilaisia ruokapaikkoja, joista suurin osa toimittaa ruuan ilmaiseksi kotiin. Asuinalueellammekin on valtavasti vaihtoehtoja! Jopa Mäkkäri toimittaa ruuat kotiin asti.

Olen varmaan maininnutkin joskus, että annokset ovat yleensä valtavia. Nytkin tilasimme vain yhden Chowmein-annoksen, siitä söimme molemmat itsemme kylläiseksi ja siltikin kippoon jäi melkein puolet jäljelle!

T:kin on tänään saanut ruokaa kurkusta alas, vaikka kuume päivällä nousikin taas.

Kohta kotiin

Niin se vaan lähenee loppuaan tämäkin reisu. Huominen päivä vielä, sitten seuraavana aamuna aikainen lähtö taas takaisin kohti Bahrainia.

Nämä pari viikkoa ovat kuluneet tosi nopeasti, ja tuntuu, ettei oikein mitään ehtinyt tekemään. Vaikka vuori asioitahan tässä hoidettiin. Onneksi sentään ehdittiin nähdä muutama ihanista ystävistämme! Tosin jäähyväiset ovat aina haikeita. Pitää vain ajatella, että pian sitä taas nähdään, kesä tulee nopeasti.

Olen jo kerännyt listaa siitä, mitä tällä kertaa haluan viedä matkalaukussa Bahrainiin. Ainakin näkkileipää, hapankorppuja ja Eloveenaa, ja jotain muutakin pientä. Tädiltäni jo sain muutaman pokkarin luettavaksi. Pari sivua oli jo pakko ystävää odotellessa vilkaista.

Tämä blogi elää eräänlaista etsikkoaikaa. Kotiin palattua pitää mietiskellä sitä, minkämuotoisena tämä blogi jatkaa eloaan. Antakaahan inspiraatiota etsivälle hieman vinkkejä siitä, millaisella merellä haluaisitte jatkossa seilata!

p.s. ai niin, pakko kuriositeettina mainita, että ainakin jossain päin Turkkia meikäläisen blogi on blokattu. Mikähän tässä mahtaa sensoreita ärsyttää?

Talvi

Bahrainissakin on talvi, vaikka suomalaismittapuiden mukaan sitä on vaikea uskoa. Muutos säässä on kuitenkin huomattava, jos verrataan vaikkapa marraskuuhun. Eilen sataa ripautti oikein kunnolla, tosin aika paikallisesti. Monena päivänä on tasaisen harmaa pilvikatto taivaalla. Mutta näkyvin merkki talven tulosta on tuuli. Eilen piti oikein tosissaan pitää auton ratista kiinni, kun ajelin saaren rannikkoa myötäilevällä highwayllä. Tuuli tarttui autoon niin, että jos ei olisi keskittynyt, olisi saattanut vahingossa ajautua väärälle kaistalle. Lipputangoissa liput läpättivät aivan vaakatasossa ja palmujenlatvat taipuivat.

Kaupoissa myydään lämpimiä vaatteita, ja monella vastaantulevalla on neulepaita päällä tai kaulahuivi kaulassa. Osalla jopa pipo, ja olen nähnyt toppatakkejakin. Täällä kauemmin asuneet naureskelevat meille, kun pukeudumme edelleen kevyesti. Heidän mielestään vaatetuksestamme huomaa, että asumme täällä ensimmäistä vuotta. Lämmönsäätelymme ei vielä tajua että täällä on oikeasti talvi ja kylmä! Jaa, tuulettomana päivänä, jos ei ole kovin pilvistä, lämpötila on sellaiset rapiat 20. Joten hyvin tarkenee! Tuulisena päivänä itsekin kyllä kaivan pitkähihaista ja -lahkeista päälle. En sentään pipoa kuitenkaan.

Pari päivää sitten täällä satoi illan ja yön aikana oikein kunnolla. Ja uutiset aamulla kuin Suomessa ensimmäisen lumimyräkän jälkeen. Yhteensä 45 autoa kolaroi sateen aikana, pahin suma oli Sauditien ylikulkusillalla, jossa oli 35 autoa samassa läjässä. Kuten Suomessa, ihmiset eivät ymmärrä sopeuttaa ajotyyliään kelin mukaiseksi. Täällä tiet ovat lisäksi sateella tosi liukkaita kuulemma, sillä tiellä on paljon öljyä ja kesällä siihen sulanutta kumia.

Minä nautin täysin siemauksin näistä talvikeleistä, kyllä sitä hellettä täällä sitten piisaa kesällä. Ihanaa kun ulkona voi tehdä kaikenlaista, käydä kävelyllä ja piknikillä ym. Tosin pikku hiljaa tästä siirrytään kesää kohti, ja säät alkavat taas lämmetä. Kuukauden päästä luulen, että on jo ihan eri tilanne.

Tervetuloa maailmaan, nöpönenä! (hihkuu eräs pölyinen)

OI! Katselin juuri äsken kuvaa ystävästäni juuri syntynyt vauva kainalossa! Vauvat ovat sulattavan ihania! Varsinkin, kun ne ovat rakkaiden ihmisten omia. Loppuilta kuluu varmasti typerä hymy naamalla. Rakkaalla ystävällä on nyt oma tuhiseva pikkunyytti. Sydäntä särkee jo nyt, kun tiedän, että parhaimmassakin tapauksessa ehdin nähdä hänestä vain vilauksen ennen kuin pitää taas matkata takaisin Bahrainiin.

Hyviä uutisia tarvitaan. Olemme murun kanssa ihan poikki, viimeiset kaksi viikkoa on kulunut sellaisessa huiskeessa, että viime viikonlopun lepo tuli todella tarpeeseen. Sen voimin on jaksanut tämänkin viikon. Sen kummemmin selittämättä kerron, että tänään ollaan huhkittu pakettiauton avustuksella kierrätyskeskuksessa ja kaatopaikalla, ja viime päivien aikana ollaan käyty läpi sellainen määrä roinaa ja roskaa, että en kuvitellut sitä mahdolliseksi. No, tärkeintä on, että ollaan saatu paljon aikaan. Nyt odotellaan vain saunan lämpiämistä, jotta saadaan kaikki nämä pölyt huuhdeltua pois iholta ja hiuksista. En viitsinyt aamulla mennä edes suihkuun, kun arvasin, että olen saman tien likainen kumminkin. Osoittautui viisaaksi päätökseksi.

Tajusin muuten juuri, että poikataika on nyt kai sitten rikottu. Ystävälleni Bahrainiin syntyi ihan hiljattain tyttövauva, ja täälläkin syntyi tyttö. Pitkä poikavauvojen putki on nyt katkaistu.

Hihkunta täytyy nyt lopettaa, on pakko palata töiden ääreen. Niitä riittää täällä vielä…