Archive for helmikuu 2008

”Mihin tahansa käännän pääni, punanahkoja nään”

helmikuu 28, 2008

Kunnon turistimeininkiä! Vieraamme viettivät tänään tovin uima-altaalla, ja kappas vaan, takaisin kotiin kömpi kaksi punanahkaa. Vain otsat vilkkuvat valkoisina (päät oli viksusti peitettyinä).

Tänään oli yhdistetty lepo- ja hemmottelupäivä. Aamu alkoi nääs kynsihoidolla übertehokkaiden filippiininaisten käsittelyssä (se siitä hemmottelusta). Siinä välissä sitten lekottelua ja nyt iltasella supisuomalaisten lihapullien paistamista ja pullien pyörittelyä. Huomenna matkatoimiston väki starttaa taas autoajelulle ympäri saarta, saa nähdä mitä kaikkea käteen tarttuu matkalla…

Pienenä kuriositeettina tässä kaiken turismin keskellä mainittakoon, että Bahrainissa on ollut paljon puhetta viime aikoina kampanjasta, jolla pyritään estämään homoseksuaalien tulo maahan. Kyseinen suuntaushan on nimenomaan ulkomailta tuleva ikävä sairaus, joka viruksen lailla uhkaa pyyhkäistä normibahrainien siveellisen elämäntyylin unholaan. Estäkäämme se siis!

Matkatoimisto reppuli&muru tiedottaa

helmikuu 26, 2008

Delfiinejä, moskeija, vaatekauppoja, käsityöläispajoja, basaarimeininkiä, autossa istumista, ruokaa, ruokaa, ruokaa,… Siinä matkatoimisto reppuli&murun tarjoama puuhapaketti ensimmäisille vieraille tällä turistikaudella. Niin on kiirusta pitänyt, että ei edes kuvia ole ehtinyt blogiin siirtää, kun ne pitäisi ensin pienentää. Kuvia siis vasta myöhemmin.

Vauva voi hyvin, onnistuttiin istuttamaan vauvaan pieni shoppailijan siemen, niin että vanhemmat varokaa! Vanhempi matkalainen on ehtinyt polttaa naamansa. Kaikki on juuri niin kuin lomamatkalla kuuluu ollakin!

Vierastulvaan valmistautumista

helmikuu 20, 2008

Hotellimme vieraskirja on melko täyteen buukattu seuraavat puolitoista kuukautta. Perjantaina saapuvat ensimmäiset sukulaiset, muutama päivä heidän lähtönsä jälkeen seuraavat, ja taas heidän lähtönsä jälkeen parin päivän päästä veli saapuu. Mukavaa!

Hassua sinänsä, olen aina kokenut, että sää Bahrainissa pysyy aina melko muuttumattomana (toki ero kesän ja talven välillä on aika iso), mutta nyt kuitenkin jännään säätä. Eilen oli jo tosi lämmintä, lämpömittari näytti +30, mutta tänään on vilpoisampaa, sillä saarelle saapui taas hiekkamyrsky. Ikkunat kolisevat, kun tuuli riehuu (onneksi maltillisesti) ja ilma on sumppurainen pöllyävän hiekan takia. Tätä pitäisi kestää perjantaihin saakka, lauantaina pitäisi olla taas parempi keli.

Hankittiin muuten äskettäin murun kanssa pari uutta huonekalua. Astioita on ehtinyt kertyä jo sen verran, että niitä varten ostettiin pieni vitriinikaappi. Joka kylläkin osoittautui liian pieneksi heti kättelyssä, mutta onpahan ainakin ensiapua.  Vielä pitää tasoon hommata korit koloihin, niin saa lisää säilytystilaa. Isossa talossakaan sitä ei ole nääs koskaan tarpeeksi…

kaappi ja hylly

Kanaa lounaaksi

helmikuu 19, 2008

Ensin nauroin vedet silmissä, sitten päästyäni kommentteihin asti, veti vähän vakavaksi.

Tuonne saaren eteläkärkeen rakennetaan keinotekoisia saaria ja luksusasuntoja. Äskettäin rakennusmiehet lakkoilivat, vaatien palkankorotusta ja olojen kohentamista. Saivat 15BD:n korotuksen, mikä on pieni lisä alkuperäiseen 57BD:n kuukausipalkkaan, mutta ei lähelläkään miesten vaatimusta, lailla säädettyä minimipalkkaa, joka on sadan dinaarin tuntumassa muistaakseni, olisikohan 120BD.

Lukekaa Mahmoodin juttu ja siitä virinnyt keskustelu. Täyttä asiaa, joka valaisee aika paljon bahrainilaisesta yhteiskunnasta. Sama sovellettavissa varmaan joka ikiseen Persianlahden maahan, joka elää tätä hurjaa talousbuumia.

Ratikalla ykkösluokassa!

helmikuu 19, 2008

Voi elämä! Joskus sitä miettii, että milläköhän vuosituhannella nämä täällä elävät. Eilisessä lehdessä oli juttu siitä, miten Bahrainiin tulevaisuudessa rakennetaan ratikkalinjoja ja Light Rail Transit -linjoja. Aivan mahtava juttu sinänsä, ja tulee varmaan tarpeeseen sitten siinä vaiheessa, kun vihdoin valmistuu. Minun puolestani saisi olla valmis vaikka heti eilen, sillä ruuhkat Bahrainissa ovat selvästi lisääntyneet. Ja pahenemaan päin. Käyttäisi äärettömän mielelläni julkista liikennettä (nimimerkillä: juuri viikko sitten istuin ruuhkissa 45min. matkalla Seefistä Adliyaan, oikeasti viidentoista minuutin matka).

Mutta mikä älynväläys on rakentaa ratikoihin oma ykkösluokka? Eiköhän täällä elintasoerot lyö päin naamaa muutenkin, onko sitä pakko sormella osoittaa? Ehkä se on epätoivoinen yritys nostaa ratikalla matkustamisen profiilia… Jotenkin taas niin tyypillistä!

Tapahtumarikas ystävänpäivä

helmikuu 16, 2008

Takuuvarmasti sattuu ja tapahtuu aina, kun ystävät kokoontuvat yhteen. Talo meinasi palaa ja eräs ystäväseurueen jäsenistä jäi loukkuun vessaan, kun juhlimme ystävänpäivää ystävien luona.

Ensin vessan oven lukko jäi jumiin ja ovi piti watchmanin avustuksella rikkoa, jotta jumiin jäänyt pääsi sieltä pois. Me muut olimme tikahtua naurusta oven ulkopuolella. Episodin jälkeen jatkoimme iloisina lihafonduen syömistä, kunnes taas tapahtui. Fonduen öljy leimahti tuleen! Onneksi vain pöytäliinaan ehti palaa reikä ja saimme palonalun sammutettua nopeasti. Palohälytin kyllä varoitti hieman ennen leimahdusta, mutta me fiksuina veimme sen ulos, pois häiritsemästä! Tsih!

Oli todella mukava ilta. Kotiin päästiin vasta puoli kolmen tienoissa (muru ehti jo nukahtaa ystävien sohvalle).

Kiireistä arkea

helmikuu 12, 2008

Huh, kyllä on onnistunut kotirouva pitämään itsensä kiireisenä. En ole juurikaan ehtinyt koneen äärellä istua, ja niinäkin hetkinä kun olen koneella piipahtanut, ei ole ollut energiaa kirjoittaa blogia. Kerrottavaa olisi toki riittänyt. Johonkin into kirjoittamiseen on kadonnut, ennen oli päästävä tulenpalavalla kiireellä koneen ääreen aina, kun vain vähänkin kertomisen arvoista sattui. Ja sitähän sattui. Nyt kyllä vieläkin käväisee mielessä, että tästä olisi hauska kirjoittaa blogiin, mutta sitten kun se hetki tulee, ei vain jaksa.

Mutta eiköhän tämä taas tästä. Olkaa kärsivällisiä.

Viime aikoina minut on pitänyt kiireisenä pieni työkeikka, sama koristeluhomma kuin joulun allakin. Valentine’s Day nääs. Sydämiä ja härpäkettä. Ei innostanut ei sitten yhtään. En ole vuosiin viettänyt ystävänpäivää, ja muutenkin, ei se liikkeiden ikkunoissa kiipeily ole kovin innostavaa. Varsinkin kun valmista pitää syntyä heti, mieluiten eilen, eikä aikaa miettiä ja hioa ideoita ole yhtään. Ensimmäinen mieleen juolahtava idea hyväksytään ja toteutetaan, ja sitten lopuksi kuitenkin valitetaan. Myönnän, ehkä minulla ei ollut sydän tarpeeksi mukana hommassa… 😉

Koristeluhomman lisäksi autoin uusiseelantilaista ystävääni sisustamaan yhden huoneen. Haasteena nollabudjetti.  Eilinen aamupäivä ja muutama päivä sitä ennen vierähti siinä. Muutenkin on ollut paljon kaikenlaista sosiaalista tapahtumaa, niin paljon, että murukin alkoi jo valittaa, että kotihommat ovat rempallaan.

Murusta puheen ollen, sillä on joku tulehdus, ainakin minulle jäi arvoitukseksi mikä, antibioottikuuri joka tapauksessa päällä. Kun neljättä päivää on kuumetta, joka nousee jatkuvasti yli 39 asteen, arvasimme molemmat, että nyt ei taida olla kyseessä normiflunssa. Asiaa ei yhtään auttanut se, että kuume alkoi töissä ollessa, joten kolme ensimmäistä päivää ei edes voinut levätä tarpeeksi. Sisukkaasti mies kuitenkin hoiti työkeikan sairaanakin loppuun, muuten olisi pitänyt jäädä Frankfurtiin potemaan. Nyt alkaa vissiin kuuri purra, ukko on sentään tänään pystyssä ja puhuu! Olin siitä eilen kyllä vähän huolissani, hehkui tulikuumana ja huokaili. Ja minun piti koko eilinen päivä juosta koristelupuuhissa ja sisustamassa. Onneksi naapurilta saatiin apua lääkärireissulle.  Kuumetta ei tänään ole enää paljon, lähinnä pientä lämpöä.

Säästäkin pitää vähän puhua. Siinä on tapahtunut pieni käänne parempaan, muutaman päivän on ollut suloisen lämmintä, t-paidalla tarkenee hyvin. Iltaisin on vähän koleahkoa vielä, mutta päivällä lämpötila pyörii parinkymmenen kieppeissä. Vähän kuin suomalainen loppukevään keli. Kotiapulaisen terassin nurkalle istuttamat kukkakaalit kasvavat kohisten.  Jos yhtään olisin puutarhaihminen, ja jos ymmärtäisin paikallisesta puutarhanhoidosta ja ajoituksesta mitään, istuttaisin pienen hyötypuutarhan. Salaattia ja yrttejä. Ehkä joskus.

Ööö, nyt pitää varmaan lähteä suihkuun, tulin just salilta. Ystävä houkuttelee liittymään klubiin, jossa on kuntosali. Sali ja squash-kenttä kiinnostavat kyllä, mutta muuten käyttö voi jäädä vähän vähälle kun omassa compoundissa on uima-allas ja tenniskenttä. Vuosijäsenyys on sen verran kallis, että saattaa jäädä edelleen liittymättä. Pähkäillään murun kanssa asiaa.

Läheltä piti

helmikuu 6, 2008

Voi että taas nauratti eilen Bahrain Mallin parkkihallissa. Onneksi olin vain huvittunut sivustakatsoja, jos olisin ollut osallisena, olisin ensin säikähtänyt julmetusti ja sitten suuttunut. Parkkihallin halki porhalsi auto mieletöntä vauhtia. Auton eteen tuli risteävältä väylältä toinen auto, jonka hurjasteleva auto ohitti vain hiuksenhienosti. Molemmat autot pysähtyivät, ja kuskit jäivät tuijottamaan toisiaan.  Hurjasteleva auto peruutti, ja kuskilla oli todella vihaisen ja loukkaantuneen näköinen ilme. Tyyliin, että miten kehtasitkin tulla sieltä eteen! Omassa käyttäytymisessä ei tietenkään nähty mitään vikaa…  Siihen jäivät ”keskustelemaan”, minä en jäänyt sitä enää katsomaan.

Vieläkin naurattaa se hurjastelijan loukattu, itsetietoinen ilme!

Tuulee

helmikuu 1, 2008

Bahrainissa saatiin nauttia muutama päivä jo suht lämpimistä ilmoista. Ulkoillessa oli ihanaa, kun lämmin tuuli hyväili kasvoja. Lämppäritkin pidettiin pari päivää pois päältä. Mutta höh, eilen illalla tuuli alkoi taas nousta, ja mukana tuli viileä sää takaisin. Tuskastuneesti huokaisten napsautettiin lämmittimet taas päälle. En ole vielä kurkannut puutarhaan, onko navakka tuuli kaatanut ulkoa jälleen yhden puun. Toivottavasti ei sentään.

Pari iltaa sitten pidettiin ex-tempore -bileet, kutsuttiin muutama ystävä kylään korkkaamaan meidän upouutta kaasugrilliä. Hupaisaa kaikessa oli se, että grillaus suoritettiin meidän ikivanhalla, kavereilta perityllä hiiligrillillä, sillä kaasugrilli tuotiin kotiin vasta seuraavana päivänä. Bileistä tuli sitten hiiligrillin hautajaiset. Joka tapauksessa illasta tuli ihana. Toivottavasti lämpimät säät taas palaavat, olenkin odottanut innolla yhteisiä grillibileitä. Mukavaa saada ystäviä ympärille!

Eilen oli Suomi-kerhon tapaaminen. Alettiin lukea Kisu Pikkukuun seikkailuista salaisessa maassa, ja lopuksi maalattiin salaisen maan tunnuslippu lasten kanssa. Siitä tuli aika hieno! Ja mikä tärkeintä, sitä jaksoivat kaikki, iästä ja kielitasosta huolimatta tehdä. Hannele Huovin sadut ovat kyllä ihania, itseäkin jo kiinnostaa miten satu tästä jatkuu. Seuraavaa pätkää olen tietty ehtinyt jo etukäteen kurkkia 🙂