Huh, kyllä on onnistunut kotirouva pitämään itsensä kiireisenä. En ole juurikaan ehtinyt koneen äärellä istua, ja niinäkin hetkinä kun olen koneella piipahtanut, ei ole ollut energiaa kirjoittaa blogia. Kerrottavaa olisi toki riittänyt. Johonkin into kirjoittamiseen on kadonnut, ennen oli päästävä tulenpalavalla kiireellä koneen ääreen aina, kun vain vähänkin kertomisen arvoista sattui. Ja sitähän sattui. Nyt kyllä vieläkin käväisee mielessä, että tästä olisi hauska kirjoittaa blogiin, mutta sitten kun se hetki tulee, ei vain jaksa.
Mutta eiköhän tämä taas tästä. Olkaa kärsivällisiä.
Viime aikoina minut on pitänyt kiireisenä pieni työkeikka, sama koristeluhomma kuin joulun allakin. Valentine’s Day nääs. Sydämiä ja härpäkettä. Ei innostanut ei sitten yhtään. En ole vuosiin viettänyt ystävänpäivää, ja muutenkin, ei se liikkeiden ikkunoissa kiipeily ole kovin innostavaa. Varsinkin kun valmista pitää syntyä heti, mieluiten eilen, eikä aikaa miettiä ja hioa ideoita ole yhtään. Ensimmäinen mieleen juolahtava idea hyväksytään ja toteutetaan, ja sitten lopuksi kuitenkin valitetaan. Myönnän, ehkä minulla ei ollut sydän tarpeeksi mukana hommassa… 😉
Koristeluhomman lisäksi autoin uusiseelantilaista ystävääni sisustamaan yhden huoneen. Haasteena nollabudjetti. Eilinen aamupäivä ja muutama päivä sitä ennen vierähti siinä. Muutenkin on ollut paljon kaikenlaista sosiaalista tapahtumaa, niin paljon, että murukin alkoi jo valittaa, että kotihommat ovat rempallaan.
Murusta puheen ollen, sillä on joku tulehdus, ainakin minulle jäi arvoitukseksi mikä, antibioottikuuri joka tapauksessa päällä. Kun neljättä päivää on kuumetta, joka nousee jatkuvasti yli 39 asteen, arvasimme molemmat, että nyt ei taida olla kyseessä normiflunssa. Asiaa ei yhtään auttanut se, että kuume alkoi töissä ollessa, joten kolme ensimmäistä päivää ei edes voinut levätä tarpeeksi. Sisukkaasti mies kuitenkin hoiti työkeikan sairaanakin loppuun, muuten olisi pitänyt jäädä Frankfurtiin potemaan. Nyt alkaa vissiin kuuri purra, ukko on sentään tänään pystyssä ja puhuu! Olin siitä eilen kyllä vähän huolissani, hehkui tulikuumana ja huokaili. Ja minun piti koko eilinen päivä juosta koristelupuuhissa ja sisustamassa. Onneksi naapurilta saatiin apua lääkärireissulle. Kuumetta ei tänään ole enää paljon, lähinnä pientä lämpöä.
Säästäkin pitää vähän puhua. Siinä on tapahtunut pieni käänne parempaan, muutaman päivän on ollut suloisen lämmintä, t-paidalla tarkenee hyvin. Iltaisin on vähän koleahkoa vielä, mutta päivällä lämpötila pyörii parinkymmenen kieppeissä. Vähän kuin suomalainen loppukevään keli. Kotiapulaisen terassin nurkalle istuttamat kukkakaalit kasvavat kohisten. Jos yhtään olisin puutarhaihminen, ja jos ymmärtäisin paikallisesta puutarhanhoidosta ja ajoituksesta mitään, istuttaisin pienen hyötypuutarhan. Salaattia ja yrttejä. Ehkä joskus.
Ööö, nyt pitää varmaan lähteä suihkuun, tulin just salilta. Ystävä houkuttelee liittymään klubiin, jossa on kuntosali. Sali ja squash-kenttä kiinnostavat kyllä, mutta muuten käyttö voi jäädä vähän vähälle kun omassa compoundissa on uima-allas ja tenniskenttä. Vuosijäsenyys on sen verran kallis, että saattaa jäädä edelleen liittymättä. Pähkäillään murun kanssa asiaa.
kaksi merta 