Archive for maaliskuu 2008

38 and counting…

maaliskuu 30, 2008

Kesä on täällä. Ollut jo jonkin aikaa. Päivän korkein lämpötila on joka päivä siinä 40 asteen tienoilla, asteen pari alle, mikä tarkoittaa sitä, että keskipäivällä ulkoilu rajoittuu pikkupyrähdyksiin. Onneksi aamu- ja iltapäivällä on vielä ihan ok keli.

Epävirallisena turistioppaana oleskelu on tuonut sivutuotoksena kevyen rusketuksen ihan kuin vahingossa. Kenian rantaresortin rusketuksesta oli kumma kyllä vielä vähän jäljellä ennen tätäkin, joten oli vähän pohjaa. Ihan kauheasti en halua ruskettua, se on vähän liian suuri rasitus iholle. Yritän siis suojata ihoani enkä varta vasten ota aurinkoa. On muuten varmaan merkki siitä, että on asunut täällä tarpeeksi kauan, sillä aluksi oli tosi kivaa kun vähän ruskettui. Into on ehtinyt siis jo laantua.

Veljeltä tuli juuri tekstiviesti, että on saapunut kotiin. Viikko vierähti aivan liian nopeasti ja olisin pitänyt hänet mieluusti ainakin tuplaten saman ajan. Mutta työt kutsuvat maanantaina, pöh!

Muru soitteli juuri, on palannut työkeikalta Bahrainiin. Sovittiin treffit mattokauppaan, käydään hieromassa kauppaa yhdestä isfahanista. Yllättävän helposti se itseä miellyttävä matto sitten löytyi. Meillä on kaksi mattoa ”kotisovituksessa”, toinen niistä luultavasti on nyt sitten löytänyt uuden kodin. Ei kyllä yhtään huvittaisi lähteä ruuhkiin ajelemaan toiselle puolelle saarta, mutta ehkä se on sen vaivan väärti.

Ristiriitainen turismikokemus

maaliskuu 25, 2008

Muharraqin vanhakaupunki inspiroi taannoin sen verran, että pakkohan sinne oli mennä uudestaan. Veli on nyt vuorostaan täällä käymässä, hänen kanssaan uhmasimme hellettä (eilisen päivän korkein lämpötila oli kuulemma 38 astetta…) ja tallustelimme pitkin kujia ja katuja. Kamerakin kaivettiin esiin ja suunniteltiin sympaattisen ympäristön muistikortille tallentamista, kun kujalle ilmestyi kaksi miestä, jotka tuijottivat meitä intensiivisesti. Veljeni hieman hämääntyi, eikä hänen tehnyt mieli ottaa kuvaa ventovieraista ihmisistä jotka seuraavat tekemisiämme niin tarkkaan.

Pian kuitenkin miehet alkoivat huitomaan, kutsuen meitä lähemmäksi. Kävi ilmi, että kadun varrella oli lasten kirjasto ja kulttuurisali, ja meidät kutsuttiin niitä katsomaan. Aivan mielettömän kauniita paikkoja. Vanhoja taloja, hienosti kunnostettuja, valkoiset seinät hohtivat ja kauniit puukoristeet olivat piste i:n päälle.

kirjasto

Hienoa koko jutussa oli se, että miehet näkivät vaivan kutsuakseen meidät sisälle. Liian usein täällä törmää ”hälläväliä”-asenteeseen, ja itse pitää olla aika aktiivinen, että hommat sujuu. Kovin syväluotaavaa esittelyä emme kuitenkaan saaneet, taisi olla aika ”little English”.

Kirjastosta ja kulttuurisalista meidät ohjattiin korttelin toiseen reunaan, paikkaan jossa ryhmä naisia ylläpitää perinteistä kultalankakirjontataitoa. Harmi vaan naiset eivät olleet paikalla (kuulemma vain kolmesti viikossa aamupäivisin), mutta paikka itsessään oli todella kaunis. Voi kun saisi itse asua tuollaisessa talossa! Aivan upea!

kirjontatalo

Tämän jälkeen meidät komennettiin vielä Sanomalehtimuseoon, joka sekin oli hyvällä maulla ja tarkasti entisöity. Tutkijalle varmaan aivan mieletön paikka, sillä siellä näytti olevan arkistoituna bahrainilaiset sanomalehdet aivan alusta asti. Englanninkieliselle vähän tyhjä käynti, sillä opas ei tämäkään osannut englantia.

Jollain tavalla eilinen oli erittäin virkistävä kokemus, sillä kaikesta näki, että oli nähty paljon vaivaa. Mutta samalla tuli hieman ristiriitainen fiilis. Hieno lasten kirjasto, joo-o, mutta kirjoja oli aika vähän, eikä lapsia näkynyt missään. Ilmeisesti paikka on auki vain tiettyinä rajattuina aikoina, ikään kuin kerhomaisesti. Miksei se voisi olla auki aamusta iltaan? Iso osa lapsista on toki koulussa aamupäivisin, mutta ei suinkaan kaikki. Voi tietty olla, että kirjasto on ahkerassa käytössä, mutta meille ei vain oikein osattu kertoa kieliongelmien takia.

Muittenkin paikkojen kohdalla tuli vähän sellainen olo, että hienoa, tämmöiset paikat on nyt pykätty pystyyn, mutta kuka näistä tietää? Vähän kuin olisivat piilosta. Ovetkin olivat kaikki kiinni, niin ettei kukaan vahingossakaan eksy sisälle. Jollain tavalla oli taas aika tyypillistä bahrainilaista touhua, yritystä kyllä on, mutta sitten ei kuitenkaan päästä ihan perille asti…

Joka tapauksessa, suosittelen käymään!

Tapahtumarikas (ja välillä toivoton) päivä

maaliskuu 19, 2008

Nyt on sitten taas oma rauha hetken aikaa, sillä aamulla kävin heittämässä turistit lentokentälle.

Aamupäivällä käytiin murun kanssa metsästämässä puuseppää, mutta jäi vielä yritykseksi. Yksi potentiaalinen löytyi, mutta pari muuta oli aivan toivottomia. Pyörittelivät piirustuksiani sen näköisenä, että eivät tiedä missä päässä on pää ja missä häntä. Ehkä on parasta jättää nämä hommat ammattilaisten käsiin… Katselemme siis vielä. Tarvitsemme kyllä kipeästi lipastoa jossa voisi säilyttää cd-levyt ja dvd:t, sillä pinoissa säilytys on rikkonut jo monta koteloa ja levyjen metsästys kuunneltavaksi on yhtä helvettiä. Kun se minkä haluaa on aina tietysti pinon alimmaisena.

Juuri kun pääsimme kotiin, soi puhelin. Naapuri soitti hädissään, olivat jääneet keskelle aavikkoa kun auto oli sanonut sopimuksensa irti (tietty just puolenpäivän aikaan, kun on kaikkein kuuminta). Minä lastasin auton täyteen juotavaa ja kaahasin tuhatta ja sataa elämänpuulle. Niin monta kertaa kun olen naureskellut, että on paras ottaa juotavaa mukaan kun lähtee ajelemaan, ettei jano yllätä kesken kaiken. Kuinka oikeassa voikaan olla… Onneksi sentään kännykkä toimii siellä hiekkaerämaan keskelläkin, olisi pitkä kävelymatka apua hälyttämään.

Siinä ajellessa muistin, että minun piti jo aamulla soittaa Bahrainiin viime viikonloppuna saapuineille ”uusille” suomalaisille. Soitinkin sitten heti, ja meinasi totaalisesti palaa käämit, kun hotellin operaattori yhdisti minut välillä respaan, välillä ravintolaan ja välillä keittiöön. Lopulta luovutin, kun näytti olevan niin mahdotonta yhdistää hotellihuoneeseen. Uskomatonta! Hieman kiehutti…

Lentävä matto, mutta minkävärinen viini?

maaliskuu 15, 2008

Juuri palattiin mattokaupoilta. Tämänkertaiset turistit ostivat pari pientä kashmirmattoa. Kuulemma lentävätkin, varsinkin yöllä parin viinipullollisen jälkeen, ja komeasti. Se jäi vain matkalaisia mietityttämään, että onko sillä väliä onko viini punaista tai valkoista?

Mattokaupat ovat kyllä ihan oma taiteenlajinsa. Meiltä on murun kanssa vieläkin oma matto ostamatta. Tai siis, ostettiin mekin tässä äskettäin pari pientä kashmirsellaista, mutta vielä tekisi mieli ostaa joku hieno vähän isompi. Ehkä sitten joskus vähän myöhemmin.

Matkatoimisto reppuli&muru tiedottaa, vol. 2

maaliskuu 10, 2008

Uusi turistiryhmä on hoivissamme. Säät ovat piirun verran lämpimämmät kuin edellisen ryhmän aikana, altaan vesi on tällä hetkellä 22-asteista. Nämä vieraat ovat helppoja, riittää kun lyö allaspyyhkeen käteen ja kouraan kylmää juomaa, ja jo viihtyvät (altaalle käy askel). Vielä kun on langaton nettiyhteys, jotta pääsee toteuttamaan harrastustaan eli työntekoa, on homma bueno.

Illalla kalaravintolaan syömään. Tiskistä saa valita minkä tahansa eksoottisen näköisistä kaloista, tai vaikka monta, ja kokkaavat sen sitten siten kuin haluat. Minä en niin kalasta perusta, mutta seurueen kolme muuta jäsentä taitavat olla aika innoissaan…

Uusia kuvia

maaliskuu 6, 2008

Latasin Flickriin uusia kuvia, lähinnä Bahrainin nähtävyyksistä. Joukossa on kuvia ainakin Muharraqin kujilta, Gudaibiyan tienoilta ja vanhasta talosta, Beit Isa Bin Alista Muharraqissa. On sekaan eksynyt yksi yksittäinen kuva jälleen kerran loistavasta tavasta lastata lava-auto!

Muharraqin pikkukujiin tutustuin vieraidemme kanssa, ja ihastuin kerrassaan näkymiin! Pakko mennä tuonne kyllä vielä uudestaankin!

Kuulumisia

maaliskuu 4, 2008

Pahimmanlaatuinen blogiblokki päällä. Nyt yritän ryhdistäytyä.

Bahrain valmistautuu taas formulakisoihin, jotka pidetään huhtikuun alussa. Risteykset ja tienvarret ovat saaneet formula-aiheiset koristukset, jotka ohjaavat kisaturisteja kisapaikalle. Muru odottaa kisoja jo innolla, mutta minä en tänä vuonna osallistu. Tiedossa on muuta ohjelmaa.

Eilen oli ensimmäinen merkki kesän tulosta. Mieletön hellepäivä, allekirjoittaneen mielestä jo liian kuumaa: varjossa +30. Hieman tuskastuneena muistelin kesien tukalaa auringonpaahdetta. Onneksi tässä on vielä pari kuukautta kohtalaista säätä. Tänään oli onneksi taas helpompaa, tuuli yltyi vaihteeksi ja koko taivas pysyi hiekasta harmaana koko päivän.

Ensimmäiset vieraat lähtivät toissayönä, seuraavat saapuvat lauantaina. Turismikoneisto on meikäläisten huushollissa niin hyvin rasvattu ja testattu, että tämä sujuu jo rutiinilla. Muru lähti viime yönä Suomeen muutamaksi päiväksi, tulee takaisin perjantaina. Puolipakollinen pikavisiitti asioiden hoitamiseksi. Minä jäin kotiin valmistautumaan seuraaviin vieraisiin.

Siinä mielessä vieraiden tulo on tosi kiva juttu, että tulee itsekin tutustuttua uusiin paikkoihin Bahrainissa. Vaikka pikkusaari onkin, aina uusia paikkoja löytyy. Viimeisin oli Beit Isa Bin Alin naapurusto, todella kaunis kylämiljöö, josta tuli ihan Kreikka mieleen. Sinne pitää kyllä mennä kameran kanssa heilumaan uudestaankin!