Työmyyrä ilmoittautuu

Pahoittelut pitkästä hiljaisuudesta. Syy on tässä: minusta on tullut raskaan työn raataja, elikäs olen saanut työpaikan. Tosin määräaikaisen sellaisen, luultavasti vain kuukauden mittaisen, mutta työtä yhtä kaikki. Olen paperinpyörittäjä, rekrytointiprosessin koordinoija eräässä kansainvälisessä firmassa.

Koska pesti on niin lyhyt en alkanut kauheasti vääntämään kättä työehdoista. Työpäivät ovat pitkiä, yhdeksäntuntisia, päälle yhteensä reilu tunti, melkein puolitoista työmatkaa. Ymmärrätte varmaan, että työpäivän jälkeen ei ole huvittanut tietokonetta avata.

Ihan hauskaa on silti ollut töissä. Työkulttuuri on aika erilainen kuin mitä on Suomessa tottunut. Vaikka porukka on onneksi suhteellisen rentoa, helposti lähestyttävää ja avuliasta, tuntuu siltä, että jokainen puuhailee omia hommiaan, eikä työyhteisön yhtenäisen hengen kohottamiseen juuri panosteta. Jokainen pitää kahvitauon omia aikojaan oman pöytänsä ääressä, moni syö jopa lounaansakin työpöytänsä ääressä. Minä olen vienyt joka päivä omat eväät lounaaksi, ja olen syönyt pienessä intialaisten naisten porukassa työpaikan kanttiinissa. Pääsee ainakin näkemään ja maistamaan autenttista intialaista ruokaa, sillä heillä on tapana jakaa kaikki tuomansa ruoka keskenään. Minun lautaselleni eivät kyllä ole vielä uskaltaneet tulla kauheasti ronkkimaan, mikä on ihan hyvä.

Edeltäjäni jätti kaiken lievästi sanottuna sekaisin, joten ensimmäinen viikko on kulunut kooten palapeliä, josta puuttuu melkein puolet paloista, eikä ole edes oikein tiedossa minkälainen kuva palapelistä pitäisi syntyä. HR-osasto on ollut kovin kiireinen palkkauudistuksen kanssa, joten perehdytysprosessini on vielä pahasti kesken. Toivottavasti ensi viikolla pomo ehtii vähän istua kanssani etsimään niitä puuttuvia paloja, niin pääsen niin sanotusti paremmin ajan tasalle.

Elämä pääsee aina välillä yllättämään.

Advertisement

Arki rullaa…

…entiseen tahtiin. Muru menee taas tänä iltana töihin, takana on kolmen päivän vapaa, joka kulutettiin asioita hoitaen, uiden ja retkiä tehden. Käytiin pitkästä aikaa ulkona aamiaisella, tuossa lähellä on suht mukava kahvila, josta saa pientä aamupalaa. Aika makeita moni, tai sitten rasvaisia, joten valittiin listalta ne ainoat, jotka vaikuttivat järkeviltä: hedelmäsalaatti jugurtin ja hunajan kera, paahtoleipää ja hedelmäsmoothie. Olivat vaan perhana unohtaneet siitä smoothiesta sen kookosmaidon! Olin pettynyt, mutta en jaksanut valittaa. Olis varmaan pitänyt ottaa pekonia ja munia (not!).

Eilen käytiin ystävien luona iltaa istumassa. Oli mukavaa. Kerrankin saatiin aikaiseksi, yleensä menee aikataulut ihan liian pahasti ristiin. Tänään pitäisi muistaa/jaksaa/viitsiä porata pari reikää seinään ruuveja varten, jotta saataisiin ripustettua pari peiliä seinään. Ovat meinaan nojanneet seinää vasten jo ihan liian kauan.

Aamulla naapuri soitti ja komensi katsomaan ulos ikkunasta. Sanoi, että taivas on ihan oudon värinen. Hiekkamyrsky. Tänään syötiin siis aamiainen sisällä, ulos terassille ei voinut mennä, muuten olisi hiekka narskunut hampaissa. Ajattelinkin, että pesetettiin talon ikkunat himpun verran liian aikaisin, toivottavasti eivät ole ihan hiekan peitossa tämän päivän jälkeen. Autotkin seisovat molemmat pihalla suojatta, ovat varmaan pölyssä nekin. Käytettiin ne ruostesuojauksessa ja vahattavana just pari päivää sitten. Eilen vielä kiilsivät komeasti, tuskin enää.

Tämmöistä tämä, arkea.

Puuseppä, vol. 2

Vähän on sellainen olo, että tulossa on sutta ja sekundaa. Muru on kaihonnut uuden cd-säilytyslipaston perään jo pitkään, suree sitä kun levynkannet rikkoutuvat nykyisessä kaaoksessa. Tänään vihdoin vietiin piirustukset erääseen puusepänliikkeeseen ja pistettiin tilaus vetämään. Saa nähdä mitä tuleman pitää…

Täällä kun on tapana aina tietäväisesti nyökytellä, vaikka oikeasti ei ymmärrä höykäsen pölähdystä mistään. Mulla oli toooosi tarkat piirustukset  ja mitat antaa herroille, mutta oikeasti tuloksen näkee vasta sitten kun mööpeli on valmis.

Jännittää.

P.S. Mehän siis ollaan teetetty jo aimo kasa huonekaluja puusepällä, mutta sen edellisen kanssa meni niin hermot, että päätettiin kokeilla uutta. Voi olla kyllä, että vanha on parempi kuin pussillinen uusia…

F1-meininkiä

Hoi, formulakisat valtasivat jälleen Bahrainin. N. 100 000 katsoi kisaa paikan päällä kolmen päivän aikana. Formulaturistien määrä näkyi Bahrainissa täpötäysinä hotelleina ja ravintoloina ja ajoittain tuskallisina liikenneruuhkina.

Minä seuraan kisatunnelmaa tällä kertaa avustajajoukoissa. Hyysään formulaturisteja eräässä hotellissa, tänään on vielä yksi työpäivä. Ihan hauska duuni, ympärillä iloisia ja rentoutuneita ihmisiä. Mikäs heillä on ollessa, vip-vierailla. Patsastelevat Paddock-klubilla ja tapaavat kuuluisuuksia. Bahrain ja Gulf Air ovat saaneet kovasti kiitoksia ensiluokkaisista järjestelyistä.

Muru oli radalla katsomassa kisoja. Oli tietty pettynyt kun Kimi jäi kakkoseksi, mutta muuten oli kuulemma ollut hyvä kisa.

Mulle ei oikein iltavalvominen meinaa sopia. Puoleen yöhön venyvät työpäivät pistävät kropan koetukselle. Äsken yritin ottaa pienet nokoset, mutta oli liian levoton olo, ei tullut uni. Pitää varmaan yrittää uudestaan hetken päästä, vaikka en enää pitkiä unia ehdi ottaakaan.

Mattokaupat tehtiin, muru tuo kohta maton kotiin. Olisi sen saanut jo paljon aikaisemminkin, mutta kun on ollut vähän näitä kiireitä ja aamuisin väsy, ei ole ehditty hakea.