Viimeinen tyopaiva!

Jeeeee!!!!!!!!!

Loma alkaa!!!!!!!!!!!!!!!!

Kohta on loma!

Hiekkamyrsky on vihdoin ohi. Juhannus jo vietettiin suht kirkkaassa saassa. Niinhan siina sitten kavi, etta lampotilat nousivat samantien: tiistaina auto seisoi tunnin auringossa ja kun astuin autoon, ulkomittari naytti 47! Pienen ajelun jalkeen se oli laskenut 43:en. Kuuma on.

Asken toihin ajellessa joku tuli vastaan liikenneympyrassa vaaraan suuntaan… Onneksi oli eri kaistalla. Aamuiset tyomatkat ovat onneksi vahan helpottaneet, koerumba on kouluissa ohi, ja niinpa monet vanhemmat ovat ottaneet lapsensa jo koulusta ja matkanneet lomalle. Liikenteessa on siis jo vahemman autoja, vaikka virallisesti koulut loppuvat vasta taman kuun lopussa.

Mina odotan edelleen kovasti lomaa. Tama paiva mukaan laskettuna jaljella on viela kolme paivaa toita. Vievat minusta kylla viimeisetkin mehut sina aikana, pari viime viikkoa ovat olleet todella hektisia. Sahkoposti pukkaa koko ajan lisaa toita ja aina valilla pomot kayvat nakittamassa ekstraa. Onneksi nyt minulla on kaveri jakamassa toita, olen taman viikon perehdyttanyt seuraajaani, ja vaikka sekin on tietty yksi lisatyo muutenkin kiireisiin paiviin, nyt alkaa olla tilanne, etta seuraaja on niin ajan tasalla etta pystyy tekemaan toita itsenaisesti. Ollaan siis jaettu toita. Helpotus.

Muru on vuorostaan aloittanut opinnot. Tyopaikkansa jarjesti mahdollisuuden opiskella tyon ohessa paaaineopinnot Lontoolaisessa yliopistossa, ja mies tarttui tilaisuuteen. Nyt on menossa ensimmainen lahiopetusjakso, ja muru on viimeiset kaksi iltaa lukenut innoissaan ja samalla vahan huolissaan materiaalia tamanpaivaista tenttia varten. Jannaa etta paaseeko lapi. Mina olen luottavainen, muru tekee yleensa kaiken aloittamansa huolellisesti ja kunnolla paneutuen, eikohan tamakin suju. Murun toihin kun muutenkin liittyy jatkuvaa opiskelua ja tietojen paivittamista, niin pikkuasioiden panttaaminen ei ole edes kauhean vierasta. Tietty esseevastauksien tuottaminen on vahan vieraampaa. Ennakkotehtavan perusteella on kylla sana hallussa. Annoin tana aamuna perinteisen onnenpotkun takamukselle, niilla on yleensa ollut positiivinen vaikutus tuloksiin 🙂

Nyt pitaisi varmaan oikeasti aloitella toita. Aamun ensimmaiset minuutit ovat kuluneet ihan johonkin muuhun… Siina meni hyoty siita, etta tuli melkein puoli tuntia normaalia aikaisemmin toihin…

Advertisement

Juhannuspostaus

Näyttää siltä, että tätä juhannusta voidaan juhlia suht kirkkaassa säässä. Melkein pari viikkoa ilmassa on pöllynnyt sankka hiekkamyrsky, joka on pimentänyt taivaan ja viilentänyt ilmat (mikä sinänsä ei ole mikään huono juttu). Tämä aamu valkeni hieman kirkkaampana. Varmaan se lämpötilakin tästä heti nousee…

Tänään juhlitaan porukalla perisuomalaista keskikesän juhlaa. Makkarat valitettavasti päätyivät makaamaan ylimääräiseksi vuorokaudeksi Istanbulin kentälle… Minä nukuin viime yönä kaksitoista tuntia, josko nyt jaksaisi valvoa ”yöttömän yön”?

Paikalliset osaavat näköjään juhannuksen juhlimisen niksit. Paljon rähinää ja ääntä. Työpaikan security varoitti mellakoista tällä meidän asuinalueella ja siksipä tiesin ajaa kotiin toista kautta. Jonoja oli silti päässyt kertymään, mutta onneksi en jäänyt pahimpiin ruuhkiin.

Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, täällä sattuu aina silloin tällöin rähinöitä, mutta ne rajautuvat aina erittäin pienelle alueelle ja samaan aikaan muu maa jatkaa normaalieloaan. Poliisi on lisäksi tehokas hillitsemään pahimman riehunnan. Täällä on muutama ”aktiivinen” shiiakylä, jotka purkavat turhautumistaan riehumalla.

Heidän ongelmansa ovat todellisia, mutta en ole ihan varma onko valittu keino oikea korjaamaan epäkohtia. Ja toisaalta olen sitä mieltä, että todennäköisesti heidän pitäisi katsoa myös vähän omaa napaa, vastuu omasta elämästä on jokaisella loppujen lopuksi itsellä. Taitaa täällä olla välillä vähän sellainen asenne, että rikkaan maan pitäisi antaa asukkailleen kaikki kuin manulle illallinen, ilman että itse tarvitsee yrittää.

Silti, kouluttautumisesta ja yrittämisestä huolimatta eteen päin pääsy voi olla hankalaakin, kun ovista ja ikkunoista tunkee halpaa ja osaavaa työvoimaa kaukoidästä. Paikalliset ovat onnistuneet saamaan itselleen monella työpaikalla negatiivisen maineen, ja monet työnantajat palkkaavat mieluummin expatin kuin paikallisen.

Meidän juhannusjuhla tulee sujumaan joka tapauksessa todennäköisesti rauhallisesti ilman rähinöitä. Odotan jo nyt, että tapaan illalla kaikki kaverit!

Maailman rennoin verikoe

Kävin tässä taannoin verikokeessa. Labrasta poistuessani suuni oli leveässä virneessä, sillä enpä ole ennen moista verikokeen ottotilannetta kokenut!

Kävin viemässä lääkärin lähetteen oikealle luukulle, ja paperin vastaanottanut keski-ikäinen, karvainen bahrainilainen mieshenkilö vinkkasi minut sivuovesta sisään. Istahdin tuoliin ja mies alkoi rennon rauhallisesti kaivamaan esiin verikokeen otossa tarvittavia välineitä samalla suupielestään työkaverilleen rupattaen. Paidankaulus repsotti auki, leuassa parransänki, hihat oli kääritty ylös ja otteet olivat rennon ronskit. Enpä olisi paljon ihmetellyt jos suupielessä olisi roikkunut tupakansätkä.

Verikoe oli hetkessä ohi, ja vaikka elonestettä valutettiinkin muutama tuubillinen se ei sattunut pätkääkään. Koko toimitus hoidettiin samalla puolihuolimattomalta vaikuttavalla asenteella. Mies teki minuun kyllä vaikutuksen. On vaikea jännittää (mitä yleensä vastaavissa toimenpiteissä teen), kun toinen oli niin überrelaxed.

Vieläkin naurattaa.

Hoh

(Hassua kirjoittaa ilman aakkosia….)

Kirjoitin tassa manna paivana pitkan sepustuksen paikallisesta rekrytoinnista, mutta jonnekin bittiavaruuteen se havisi. Harmi. En jaksa enaa muistella mita kirjoitin, mutta kirjoitusinnon laukaisi havainto siita, etta kovapintaiset nuorukaiset nayttavat taalla jarjestaan harrastavan runojen kirjoittamista, maalaamista ja laulamista. Herkkia poikia.

Bahrainissa on ollut jo monta paivaa kova hiekkamyrsky, eilen varsinkin toista ajellessa oli tosi myllakka. Nakyvyys oli todella huono normaaliin verrattuna ja ilma oli todella tunkkainen. Tanaan nayttaa jo paremmalta, mutta jos saatiedotuksiin on uskominen, ei tama viela ole ohi.

Suomalaisyhdyskuntamme suunnittelee juhannusjuhlia uima-altaan reunalla. Talla kertaa kokoonnumme ystavan pieneen ja sympaattiseen compoundiin jossa on todella hieno allastalo. Kun vaan joku toisi suomalaista grillimakkaraa! En yleensa makkaraa juuri syo, mutta jotenkin se juhlistaisi tata juhannusta taalla hiekan ja polyn keskella. Suunnitelmia taman toteuttamiseksi on jo kovasti.

Mina olen toissa kuun loppuun saakka (lasken jo paivia) ja sitten lahdetaan lomalle murun kanssa. Ruotsin kautta Suomeen. Oi, tuskin maltan odottaa!

Persoonia

Meilla on toissa hauskoja persoonallisuuksia. Mysteerisen lasikopissa asuvan kiharapaan lisaksi on muitakin.

Herra X on herttainen ilopilleri, joka tykkaa hauskuuttaa tyopaikan naisia ja puheidensa mukaan hyppaa jatkuvasti bileissa. Siita merkkina joinain aamuina ”hieman” vasyneet silmat. Hanella on tapana napata ihmisten lausahduksista tai omista puheistaan sana tai kaksi, joita han hokee vasymykseen saakka kovalla aanella ikaan kuin mantraa. Lempparilausahduksia ovat ”soriiiii” ja ”weiiiissshhh” (jalkimmainen on arabiaa ja tarkoittaa miten menee). Vaihtoehtoisesti han lurittelee arabiankielisia lauluja tietokoneensa aaressa vinkuvalla aanella. Jatkuvasti aanessa ja liikkeessa, siis. Omituisuuksistaan huolimatta mukava mies.