Musta ritari

Murulla on piiiiitkästä aikaa viikonloppuvapaa. Ollaan jo kaksi viikkoa puhuttu leffaan menemisestä, ja vihdoin eilen se onnistui. Pitihän Heath Ledgerin suoritus Jokerina käydä katsomassa! Eikä tarvinnut pettyä, mieletön suoritus. Hienosti tehty leffa ja tosiaan hyvä roolisuoritus, mutta muuten leffa jätti vähän kylmäksi. Mustan kumiukkelin heilunta ja tekoäänellä möriseminen oli ehkä vähän liian naurettavaa…

Leffan jälkeen käytiin vielä vähän ostoksilla ja syömässä. En olekaan pitkään aikaan ollut Seef Mallissa perjantai-iltana. Paikalla näytti olevaan vain pelkästään saudeja. Länkkärit loistivat täysin poissaolollaan, muutama inkkari näkyi. Ravintolassa en sinnikkäästä yrityksestä huolimatta onnistunut bongaamaan ketään muuta länsimaalaista asiakasta kuin me kaksi. Kaikki muut tuntuivat olevan jostain näistä naapurimaista. Outo fiilis, sillä yleensä kansallisuuskirjo on aika laaja missä tahansa liikkuukin.

Eilinen päivä oli kaiken kaikkiaan tosi kiva. Naapurit järjestivät orientaalin aamupalan (kävivät hakemassa persialaisesta ravintolasta aamupalaa, hernehässäköitä, juustoleipää ja kaikkea kivaa) ja kutsuivat paljon ystäviä kylään. Oli oikein mukavaa. Hyvä tapa aloittaa viikonloppu!

Huomenna pitäisi sitten taas mennä töihin.

Advertisement

Ja sitten vielä se ramadan

Lääh! Kuuma!

Kävely ostoskeskuksen parkkipaikalta sisään shoppailemaan, muutama kymmenen metriä, ja olen jo melkein valmis kääntymään ja palaamaan kotiin. Kuumuus vie voimat. Heijastus näyteikkunasta näyttää läkähtyneen näköisen olemukseni. Punaiset posket ja hiukset hieman pörröllä. Janottaa. Hiki virtaa. Ahdistaa.

Viime aikoina on tuntunut siltä, että meni ostoksille sitten mihin vuorokaudenaikaan tai minä viikonpäivänä tahansa, aina riittää porukkaa. Tänään onneksi oli suht rauhallista. Saa nähdä miten naapuriin valmistuva, kuun eka päivä ovensa osittain avaava City Center Mall tyhjentää Seef Mallin. Osa seefin kaupoista ainakin siirtyy sinne. Tänään aivan hölmistyin, kun Debenhamns oli puolityhjä: Koko liikkeen takaosa oli autio, tyhjät seinät ja lattia. Tyhjyys selittyi sitten muutolla. Lopputavaroita myytiin reilulla alennuksella.

Huomenna alkaa sitten taas arki (lue: työt). Parhaillaan uunissa paistuu huominen lounas ja jääkaapissa on jo rasiassa naposteluporkkanoita välipalaksi. Aion ottaa mukaan pienen kylmälaukun, jossa eväät pysyvät viileinä, vaikka työmatka vähän venyisikin.

Koulut alkavat kuun ensimmäinen päivä, eli maanantaina, ja samaan aikaan myös Ramadan. Tiedossa kaaospäivä, siis. Inhottavaa yrittää sinnitellä juomatta julkisesti tänä kuumana aikana. Automatkoillakin vettä on tullut juotua nyt ahkerasti, ensi viikolla (ja kolme viikkoa sen jälkeen) ei sitten enää oikein voi. Ensi vuonna Ramadan on  elokuussa, kaikkein kuumimpana kuukautena (mentaalinen muistilappu: hoida itsesi lomalle, pois Bahrainista, ensi vuoden elokuussa!)!

Tänään compoundiimme kerääntyi aika iso suomalaisjoukko pitkästä aikaa, vähän niin kuin ex tempore. Siellä jo kovasti suunnitetiin suomalaisten vastahyökkäystä ramadanin ajan tylsyyteen (kun ei päivisin pääse mihinkään kahvittelemaan tai syömään ja kaikki alkoholianniskelu on ehdottomasti kielletty). Kuten moni muu, muru kävi olut- ja viinivarastoa vähän täydentämässä pari päivää sitten. Viime vuonnakin ostettiin kaksi isoa laatikkoa olutta, ihan vaan varmuuden vuoksi. Ramadanin jälkeen oluista oli jäljellä ainakin puolet. Eli suurta hätää ei missään vaiheessa ollut…

Toivottavasti töissä on edes jossain Ramadan-free zone, niin saa lounaan ja välipalat syötyä!

Huonekaluostoksia ja töihin

Muru toi just äsken pesulasta mun yhden mekon. Pesettäminen maksoi kokonaista kolme euroa! Ei kyllä kannata itse ruveta pesemään yhtään arkoja materiaaleja.

Mulla on vielä pari päivää vapaata, ennen kuin menen töihin. Samaan paikkaan kun ennenkin, papereita pyörittämään. Suoraan sanottuna ei huvittaisi, vaikka toisaalta on ihan kivakin mennä. Ristiriitainen olo.

Viime päivät olen kuluttanut kiertämällä huonekaluliikkeitä. Meillä lojuu nurkassa pino kirjoja (mitenkähän niitäkin on päässyt kertymään… kirja-addikti!), jotka olisi pakko saada johonkin säilöön. Iso talo, mutta silti säilytystila ei koskaan riitä! Tänään löysin peräti yhden lipaston, jonka laatikoihin mahtuu paljon pientä tavaraa. Mahtavaa! Vielä pitäisi mennä vaateostoksille töitä varten. Sinne on pakko pukeutua lämpimästi, sillä ilmastointi pauhaa siellä aina täysillä. HR:n kuumaveriset pojat hikoilee ja haluaa viilennystä :). Vaikka ulkona on siis lähemmäs +50, pitää etsiä kaapista pitkähihaista ja -lahkeista päälle.

Huomenna suunniteltiin murun kanssa leffailtaa, ja saatetaan jopa käydä jossain ulkona syömässä. Muru on tätä nykyä  niin paljon töissä, että on oikein ihme, että löytyy sellainen ilta, että ehditään lähteä jonnekin yhdessä. Saavutus sinänsä, ottaen huomioon, että mä en ole ollut nyt töissä, vaan menossa vasta!

Logiikka kateissa

Mä en ihan ymmärrä erään suomalaispankin logiikkaa. Pyysin taannoisten lääkärissäkäyntien johdosta pankista englanninkielistä, virallista kuittia eräästä päivystysmaksusta, jonka olen maksanut verkkopankin kautta. Ei kuulemma ole mahdollista muu kuin pankin tulostama automaattinen suomenkielinen kuitti pankin viralliselle paperille. Kääntäminen englanniksi olisi kuulemma tehnyt kuitista väärennöksen.

?????

Ihan minulle ei aukea, miten kielen vaihtaminen tekee sisällöstä väärän? Voisiko joku selittää? Kyllähän pankin pitää pystyä todentamaan, että joo, meidän asiakkaamme on maksanut tämän ja tämän summan tälle ja tälle tilille tällä päivämäärällä. Kansainvälisen pankin pitäisi jopa pystyä kuittaamaan tämä englanniksi.

Pankkitoiminta on vähän liian automaattista, jos se ei taivu edes tällaiseen.

Ei auta muu kuin yrittää taivutella vakuutusyhtiö hyväksymään kuitti kielellä, jota se ei ymmärrä. Oheen pistän oman käännökseni, enkä ymmärrä onko se sitten jotenkin vähemmän väärennös kuin pankin itse kirjoittama versio olisi ollut…

Übertehokasta

Kampaajalla käyminen jännittää aina vähän. Jostain syystä en ole onnistunut löytämään hyvää luottokampaajaa. Tai siis olen löytänyt, monta, mutta aina kun löydän yhden hyvän, hän lopettaa/ muuttaa maasta. Sitten joutuu taas vähän arvalla menemään jonkun muun käsittelyyn.

Nautin suunnattomasti Dessangella käymisestä, vaikka välillä vähän diivailevalta paikalta vaikuttaakin. Mutta ennen lomaa, pitkän työputken jälkeen, oli ihanaa lysähtää hierovaan tuoliin ja tuntea, miten päänahkaan siveltiin ihanalta tuntuvia voiteita ja annettiin samalla päähierontaa. Mutta valitettavasti en ole aina ollut hiustenleikkuutulokseen siellä aivan tyytyväinen.

Tänään kokeilin ystävän kehumaa paikkaa ihan tässä naapurustossa. Eilen käytiin siellä jalkahoidossa, ja samalla varasin itselleni täksi päiväksi hiustenleikkuuajan. Ja hups, vajaassa puolessa tunnissa minulla oli uusi look, johon olen kerrankin tyytyväinen. Ei mitään erikoista, perussimppeli leikkaus, mutta toimii. Hinta murto-osa huippusalongin kiskurihinnoista. Taisin juuri löytää itselleni uuden übertehokkaan luottokampaajan. Dessangessa voi sitten vaikka käydä kasvohoidoissa jos haluaa hemmottelua…

Adoptio on luultua helpompaa

Ainakin kissojen mielestä.

Meidät on nyt sitten adoptoinut laiha, likainen, raskaana oleva pikimusta kissa. Se on parkkeerannut itsensä meidän talon nurkille, siinä se kököttää päivän kuumimman ajan. Ajattelin ensin pysyä kovana, periaattella että meillä ei mitään kissaa hyysätä, muuten niistä ei pääse ikinä eroon. Mutta muru sai mun sydämen pehmitettyä vetoamalla mielettömään kuumuuteen ulkona, joten hellyin viemään sille kupissa vettä.  Ruokkimaan en kumminkaan sitä ala.

Kissa näyttää hyvin samanlaiselta kuin se pieni rääpäle, jonka kerran näin kotikadulla pää jumiutuneena tyhjään tonnikalapurkkiin. Tosin, samanlaisia rääpäleitä kaikki villikissat ovat, joten tuo saattaa olla joku muukin musta katti.

Tänään on ollut todella tukala päivä. Todella kosteaa, mikä sai kuumuuden tuntumaan järkyttävältä. Eilen kävin auringonlaskun aikaan erittäin lyhyellä kävelylenkillä, tänään en uskaltanut edes yrittää.

Vau! Tätä on odotettu!

Jennin vinkistä testasin Ylen nettiradiota ja kappas, niin vaan kuuluu täälläkin! Aikaisemmin Ylen nettiradiot eivät kuuluneet ulkomailla, mitä monesti harmittelin. Mutta nyt on näköjään politiikka muuttunut, niinpä kuuntelen parhaillaan YleX:ää tietokoneelta. Tuntuupa hyvältä!

Pulahdus altaaseen

Olemme onnekkaita, kun meillä on suomalaisia naapureita peräti kahden talollisen verran. Nyt hyödynsin toisen naapurimme seuraa altaalla. Aiemmin päivällä, kun uskalsin pistää nenäni ulos ensimmäistä kertaa sitten kotiin paluun jo hämmästyin: eihän täällä olekaan niin kuuma! Tai siis oli kuuma, mutta ei paistuvaa!

Auringon ollessa jo laskusuunnassa suunnattiin sitten naapurin kanssa altaalle. Naapuri on mittaillut ansiokkaasti altaan veden lämpötilaa. Kesän ennätys on elokuun alusta, +37 astetta. Nyt se on +34. Etukäteen hieman tuskailin, että se on aivan liian kuumaa, mutta nopeasti siihen tottui, ja se alkoi tuntua ihan kivan lämpimältä. Hieman viileämpää se saisi olla, mutta näinkin pärjää.

Altaassa sitten vierähti jokunen tovi, nyt pitäisi tallustaa suihkunraikkaana tuonne toiseen naapuriin seuraamaan vilkkaan lapsiperheen elämää ja tuijottamaan tellusta frendejä. Huomenna ehkä piipahdus rannikolle, Al Dar -saarelle, ja sitten illalla kavereita kylään. Muru haluaa kuulemma grillata. Yritin Pastanjauhantaa -blogista jo vakoilla hyviä grillausohjeita. Hampurilaisia hieman mietin, mutta suunnitelmat saattavat muuttua vielä moneen kertaan. Hodareita ja?

Kotona

Jossain Persianlahden yllä alkoi nenässä tuntua hiekan tuoksua. Perämies kuulutti, että Bahrainin yllä on hiekkamyrsky ja näkyvyys noin neljä kilometriä. Tiirailin ikkunasta Bahrainin siluettia ilmasta, ja vain pilvenpiirtäjien kärjet pilkistivät tomupilven seasta. Lomalle lähtiessä oli hiekkamyrsky, joten onhan se sopivaa, että kotiin tullessa on sama juttu!

Kone laskeutui ja rullasi kiinni putken päähän. Putkessa vastaan tulvahti kostean kuuma ilma. Täällä taas.

Muru oli vastassa valtavan kukkakimpun kanssa. Ei ollut kuulemma tehnyt mitään pahaa, oli vain ollut silläkin ikävä. Muru oli vaivautunut Adliyaan asti Singapore flowersiin, josta saa kieltämättä saaren parhaimmistoon kuuluvat kukat. Ilahduin.

Ei tietoakaan pääkaupunkiseudun aavekaupunki-ilmiöstä. Tiet olivat täynnä autoja. Vaikka kello ei ollut ihan seitsemääkään, oli jo ihan pimeää. Hyvästi Suomen valoisat illat…

Kotona kaikki ihan kuin ennenkin, lukuun ottamatta sijaistavan kotiapulaisen tekemiä mielenkiintoisia muutoksia. Kenkien alla oleva matto, ja kengät sen mukana, oli vaihtanut paikkaa viereiselle seinustalle, roskis eri puolella pöytää, kukkia siirrelty, pikkutavarat pois paikoiltaan, pyykkikoritkin olivat saaneet uuden kodin. Kiva, että joku tulee ja siivoaa, mutta minun mielestäni saisi kyllä jättää tavarat siihen, missä ne ovat…

Naapurin kuopus puhuu varmaan kohta sujuvasti, tapailee sanoja jo sen verran. Oli kuulemma tässä yks päivä ilmaantunut olohuoneesta makkariin sanoen äidilleen ”kaatuu”. Äidin kysymykseen mikä kaatuu, vastaus kuului ”tee”. Ja kun oli menty tsekkaamaan, niin teekuppi oli todella kaatunut sisältöineen pöydälle.

Naapurista on tullut paikallinen julkkis. Viikkolehdessä mainostettiin hänen puuhailemaansa lasten turvaistuinkampanjaa, ja lehtijutun tuloksena kampanjalle löytyi kolme sponsoria! Hieno juttu!

Muru lähti harmittavasti saman tien parin päivän työkeikalle, palaa sunnuntaina. Pitää vissiin sinä aikana saada tämä kodin kummallinen kaaos järjestykseen.

Outoa olla taas kotona puolentoista kuukauden jälkeen.

Päivä kerrallaan

Tämänkertaisesta Suomen-reissusta on enää pari päivää jäljellä. Ja vaikka ensin ennakoin vaikeaa kotiinpaluuta, on fiilis nyt kuitenkin kärsimätön. Olis kiva lähteä jo hetikohtapian, ei vasta parin yön päästä.

No, Bahrainissa ehtii kyllä sitten taas ”kypsyä”. Lämmintä kuulemma piisaa. Vaihdan siis pääkaupungin kolean sateiset ilmat tappohelteeseen. PItää ottaa viimeisistä kävelylenkeistä täällä kaikki irti, niitä ei hetkeen aikaan tule tehtyä, ainakaan kovin mukavia sellaisia. Viime kesänä murun kanssa kyllä aina välillä lenkkeiltiin iltaisin, vaikka tukalan kuumankosteaa olikin. 

Laukkua tuossa jo koepakkailin, testailin miten täyteen se tällä kertaa tulee. Ihan kohtuulliselta vaikuttaa, näyttää siltä, että saan muutaman ruisleivän sinne vielä ängettyä. Muru vei onneksi suurimman osan täällä ostetuista tavaroista, ja sain onnekkaasti naapurin kyytiin muutaman tavaran. 

Kävin eilen katsomassa ystävien pariviikkoisia pikkuprinsessoita. Ihanan suloiset pikkutuhisijat, jotka mahtuvat vielä samaan vaununkoppaan nenät vastakkain nukkumaan. Eivät vielä paljon muuta tee, kun nukkuvat ja syövät. Ja olemisellaan sulattavat kaikkien sydämet. 

Mulla on ikävä murua.