Archive for syyskuu 2008

Eid Mubarak!

syyskuu 30, 2008

Niin siis, nyt se vihdoin päättyi, ramadan, ja eid-al-fitr alkoi! Compoundimme iskuryhmä otti heti tilaisuudesta vaarin ja rynnisti ulos päivälliselle. Samalla käytiin leffassa. Päivällinen kuivahti sitten häthätää hotkituksi mäkkäriateriaksi, sillä nälkä yllätti juuri ennen leffan alkua ja alkoi olla jo kiirus. Leffakin oli ehkä hieman huonosti valittu, tästä taidan minä joutua ottamaan syyt niskoilleni.

Mutta jo pelkkä tietoisuus siitä, että nyt voi taas mennä asioille päiväsaikaan, pääsee kahville ystävien kanssa, ja voi muutenkin palata normaaliin elämään, sai mielen niin valoisaksi, että iskuryhmämme jokaisen jäsenen naamalla kareili leveä hymy. Miten tästä voikin nauttia näin paljon?

Mainokset

Hysteriaa ostoskeskuksessa

syyskuu 30, 2008

Edit: Lisäsin naapurin nappaaman kuvan

Vau, enpä ole hetkeen nähnyt yhtä onnistunutta mainoskampanjaa kuin tänään Krispy Kremen avajaisissa Seef Mallissa! Olivat lanseeranneet mainoskampanjan, jossa 25 ensimmäistä asiakasta saa syödä niin paljon donitseja kuin jaksaa. Koko food court oli täynnä ihmisiä, jotka osallistuivat yhteen ääneen lähtölaskentaan ja huusivat, kiljuivat ja vislasivat, kun ovi vihdoin avattiin. Jono ulottui kymmenien metrien päähän.

Me seurasimme tilannetta huvittuneina ja hieman ällistyneinä sivusta. Tietty niitä donitseja pitää päästä maistamaan, mutta ehkä joku toinen päivä, kun tilanne on hieman rauhoittunut…

Niin, ne 25 ensimmäistä aloittivat jonottamisen ainakin kolmea tuntia ennen avautumisaikaa. Me mietimme, että ei makeita donitseja OIKEASTI pysty syömään kovin montaa peräkanaa, ehkä kaksi tai kolme, joten jonottamisen tuntipalkka ainakin meikäläisellä jäisi aika heikoksi.

Ilmassa oli aidon urheilujuhlan tuntua. Markkinointivastaavat varmaan hieroivat käsiään tyytyväisinä yhteen. Hienosti onnistunut kampanja!

Pian se loppuu

syyskuu 28, 2008

Eilen käytiin porukalla Novotel-hotellin iftar-teltassa. Maanantaina menen sinne uudestaan, tällä kertaa työporukalla. Torstaina oltiin iftarilla Radisson SAS:ssa. Ehdin jo ajatella, että tuleeko tänä ramadanina käytyä iftarilla ollenkaan, mutta nythän näitä tuli ihan rysä!

Äh, odotan ihan hirrrrrrveästi ramadanin loppua! Ihan typerää, kun kaupat eivät ole päivisin auki. Olen lykännyt kaikkien hankintojen tekemistä ramadanin jälkeiseen aikaan. Nyt shoppailusormia syyhyttää! Oikeasti, on monta juttua mitä tarvitsen kipeästi, en vain jaksa lähteä iltakuuden jälkeen enää niitä ostamaan.

Bahrainiin on muuttanut uusia suomalaisia. Mistä tulikin mieleeni, että Suomi-kerho -aktiviteetitkin pitäisi tässä pikku hiljaa aloittaa. Saapa nähdä minkälainen porukka saadaan tänä vuonna kasaan! Jos tätä blogia lukee joku, joka asuu Bahrainissa ja jota kiinnostaa tulla mukaan, ota yhteyttä! Aina mahtuu!

Jumitusta

syyskuu 25, 2008

Tuntui aika hurjalta eilen katsella työmatkan varrella joka risteyksessä päivystäviä poliiseja, jotka seisoivat liikennettä tarkkaillen konekiväärit tanassa. Tänään sitten luin lehdestä, että kuningas oli käynyt Kuwaitissa, joten syy moiseen operaatioon selvisi. Varautuivat teiden sulkemiseen, jotta kuningas pääsee kulkemaan.

Ehdinkin tässä yksi päivä ajatella, että en ole pitkään aikaan osunut paikalle, kun tiet ja risteykset suljetaan mustien virka-autoletkojen vuoksi. Ovat tainneet silmäätekevät olla kesälomalla poissa Bahrainista, kun eivät ole paljon liikuskelleet. Onneksi, sillä pienen maan liikenteen saa äkkiä sekaisin, kun ”pari” solmukohtaristeystä suljetaan. Aina syynä ei ole edes maan päämiesten liikuskelu: Ystävä kirosi kerran, että Bahrainin eräs pääväylistä oli suljettu 15 minuutiksi, jotta kaksi nuortamiestä sai guthrat vinossa hurjastella rauhassa urheiluautoillaan tyhjiä teitä pitkin. Ystäväni oli tietysti keskellä siitä aiheutunutta kaaosta. 15 minuuttia kuulostaa lyhyeltä ajalta, mutta kun kyseessä on Bahrainin vilkkain väylä, sulkemisesta aiheutunut liikennekaaos on hetkessä ulottunut läpi koko Manaman. Ja sen purkamiseen menee vähän pidempi aika kuin vartti…

Tänään taas totesin, että murun kanssa on ihan turha lähteä autolla ajelemaan, ainakaan ruuhka-aikoina ja varsinkin Seefiin. Muru hiiltyy liikennekaaoksesta ihan älyttömästi, sitä on äärimmäisen rasittava katsella ja kuunnella. Okei, liikenne on ihan järkkyä: Seef on suhteellisen uusi, merestä ”nostettu” nyppylä Bahrainin pohjoisrannalla, täynnä korkeita toimistorakennuksia ilman parkkipaikkoja. Tuloksena on, että kadunvarsien molemmat reunat ja joka ikinen pienikin kolo on täynnä sikin sokin parkkeerattuja autoja. Kaksisuuntaisesta kadusta tulee äkkiä ei-minkään-suuntainen, kun mistään ei yksinkertaisesti mahdu ajamaan.

Kapeutuneilla kaduilla on rasittava pujotella. Tänään murulle viimeinen pisara oli inkkarikuski, joka ahtaassa kujassa väkisin ajoi vastaan, vaikka varmasti näki, että me ei ainakaan päästä yhtään taaksepäin, sillä takanamme oli jono autoja. Inkkariherran takana sitä vastoin oli runsaasti tilaa. Kiivas neuvottelu, käsien huitomista ja viimein intialainen luovutti ja peruutti muutaman metrin matkan, jotta meidän letkamme pääsi alta pois. Muru aivan hikosi kun oli niin raivoissaan.

Äh, kyllä meikäläistäkin ottaa päähän, kun liikenteessä liikkujat ovat niin käsittämättömän itsekkäitä, mutta näinkin pitkän täällä olon jälkeen, jolloin tuntuu, että on jo nähnyt melkein kaiken mahdollisen, ei vaan jaksa enää hermostua. Kun tietää, että mikään raivoamisen määrä ei auta, kun eivät nämä täällä vaan yksinkertaisesti piittaa. Kaaoksen perimmäinen syy kun on välinpitämättömyys muista ja huippuunsa kohonnut itsekkyys. Ja vaikka joku vetäisikin herneen nenään, so what. Sitä rasittaa vaan itseään (ja muita autossa istuvia), jos antaa itsensä liiaksi hermostua.

Minun ratkaisuni yleensä on se, että en edes lähde tiettyinä aikoina kapeille kujille pujottelemaan. Jään kotiin. Aina ei tietenkään voi, on vaan lähdettävä. Silloin tarvitaan lehmän hermot.

No sehän se oli

syyskuu 21, 2008

Pahoittelen, Kenian lomakuvan laittaminen kilpailurekvisiitaksi oli ehkä harhaanjohtava temppu, mutta oikea vastaus tuli silti heti.

Sehän se oli:

Lentäjä. Firmakin tuli jossain vastauksessa aivan oikein.

Afrikan tähden ammattilaispelaaja olis varmasti murun toiveammatti, ei pidä mainostaa sitä liiaksi, alkaa pian harkita alan vaihtoa!

Pistähän Miia-Rebekka sähköpostilla yhteystietoja, niin voin pistää palkinnon tulemaan!

Kilpailu

syyskuu 19, 2008

Vai että pitäisi raottaa murun salaperäistä ammattia? Näin pyydettiin kommenteissa. No, kyllähän se käy. Mutta en päästä teitä ihan helpolla, saatte luvan arvata! Lupaan lähettää nopeiten oikein vastanneelle jotain kivaa pientä Bahrainista.

Siis: Arvaa murun ammatti!

Huom! Tietenkään asian jo tietävät ystävät ja sukulaiset eivät saa osallistua…

Työkulttuurista

syyskuu 11, 2008

Nukkua puksutin tänä aamuna puoli kahteentoista… Olin aamuyöstä pari tuntia valveilla, nukahdin uudestaan ja kun heräsin, alkoi naurattaa. Aika harvoin tulee enää vapaapäivinä herättyä noin myöhään. Nytkin vielä tassuttelen täällä yöpaita päällä hiukset pystyssä. Hitaasti lähtee käyntiin tämä päivä.

Vaikka työviikko olikin lyhyt, oli se ilmeisen rasittava, sitä kai tässä nyt sitten podetaan kun niin nukutti. Loman jälkeinen alku tuntui rauhalliselta, ja ehdin jo ilahtua, että lomaa edeltävä hektinen hullunmylly on ohi. Mitä vielä, huijasivat. Kai ne taas hoksasivat, että olen palannut töihin, ja työmyyrälle voi alkaa taas nakittaa hommia. Työpöytä pursusi koko viikon papereita ja ehdin aloittaa monta asiaa, mutta monta niistä jäi valitettavan kesken. Kaiken lisäksi pitää yrittää perehdyttää kollegaa, joten moni juttu, jonka hoitaisin itse parissa minuutissa, vie nyt moninkertaisen ajan. Pitää vain yrittää ajatella, että tämä hyödyttää sitten jatkossa.

Tykkään kyllä työstäni todella paljon, varsinkin sen vuoksi, että minulla on suht vapaat kädet tehdä työt juuri niin kuin itse haluan ja minulla on mahdollisuus myös aloittaa omia projekteja. Työni pyörii rekrytoinnin ympärillä, ja sillä saralla on firmassa paljon kehitettävää. Työtä riittää. Tehtävässä on vuoden sisällä toiminut neljä eri henkilöä, ja se kyllä näkyy. Varsinkin, kun edeltäjäni teki hommaa monta kuukautta sillä asenteella, että ”mä olen täällä vaan töissä” ja kaikki oli todella rempallaan kun aloitin. Turhauttavaa on ollut se, että parin kuukauden lomani aikana moni aloittamani juttu on jäänyt silleen, ja nyt saan tehdä monta asiaa uudestaan.

Alussa, kun aloitin, minut pidettiin aika tiukassa lieassa: minun piti joka vaiheessa käydä hyväksyttämässä asiat lähimmällä pomolla. Pikku hiljaa liekaa on löysätty, kun tajusivat, että pohjoismaalainen työntekijä ajattelee omilla aivoillaan. Vieläkään en ole päässyt täysin byrokratiasta eroon.

Tuntuu, että monelta täällä puuttuu kokonaisuuksien hallintakyky ja vastuunotto. En tiedä sitten mistä se johtuu, kaipa se juontaa juurensa koulusta tai jostain, ihmisille ei yksinkertaisesti anneta missään vaiheessa mahdollisuutta tehdä itsenäisiä päätöksiä, vaan kaikki ohjataan ulkoapäin. Mikä johtaa sitten siihen, että ongelmanratkaisukyky ja soveltamistaito ovat heikkoja ja valvontaa tarvitaan.

Useimmat työtehtävät ovat erittäin kapea-alaisia, työprosessit on jaettu viipaleisiin, valvonta on tarkkaa ja vastuut kapeita. Vähän joka naksaukseen tarvitaan pomon nimmari. Työntekijöitä on todennäköisesti moninkertainen määrä länsimaissa toimiviin yrityksiin verrattuna. Käytetään halpaa työvoimaa, mutta vastaavasti heitä pitää sitten palkata useampi, jotta työt saadaan hoidettua. Mikä ei välttämättä johdu aina niinkään työvoiman osaamisesta, vaikka siitä edellä valitinkin, enemmänkin ehkä prosessien hallinnan tehottomuudesta ja valtavasta byrokratiasta.

Aluksi, siinä tiukassa lieassa, aloin turhautua, kun työ oli niin rutiinia eikä vastuuta annettu,  mutta tosiaan tilanne parani myöhemmin.

En tiedä millaiseksi homma muuttuu myöhemmin. Nyt jo Bahrainissa puhutaan paljon siitä, että Intian parantunut työtilanne houkuttaa monen intialaisen jäämään kotiin, eikä hyvin koulutettua halpaa työvoimaa enää ole niin helposti saatavilla. Perinteisesti Bahrainissa ei haluta palkata bahrainilaisia, monet pomot yrittävät välttää sitä. Lainsäädäntö kuitenkin pakottaa yritykset varmistamaan, että tietty prosentti työvoimasta on paikallisia. Tämä on tietysti karkea yleistys, mutta monesti pomot ja päälliköt ovat järjestään länsimaalaisia, toimistoväki inkkareita ja filippiinoja ja suorittavan tason työntekijät bahrainilaisia. Bahrainilaiset ovat huonon maineensa valitettavasti monesti ansainneet, mutta voi niitä, jotka oikeasti ovat osaavia. Saattaa olla kivinen taival saada jalkansa oven väliin ja päästä tekemään koulutusta vastaavaa työtä. Yksi meikäläisen työn suurista haasteista olisikin tehostaa rekrytointiprosessia niin, että pystyisi tunnistamaan hakijoiden joukosta paikallisia helmiä ja tukemaan heidän työllistymistään.

Äh, mutta nyt minulla on vapaapäivä eikä silloin ajatella töitä! Haen parin tunnin päästä murun töistä ja sitten päästään yhteisen viikonlopun viettoon, murullakin on peräti viikonloppuvapaa!

Tähän loppuun piristykseksi kuva viime viikonlopulta. Ramadanin aikaan kaikki alkoholitarjoilu on kielletty, poikkeuksena yksityiset klubit. Viime viikonloppuna vietettiin läheisellä klubilla eräiden ystäviemme läksiäisiä, eikä ramadanin ajan kieltäymyksistä ollut tietoakaan, kuten kuvasta näkyy…

Time goes by…

syyskuu 9, 2008

…SO SLOWLY!

Kuuntelin Madonnaa aamulla autossa, enka voinut kuin yhtya mielipiteeseen. En tosin odottanut puhelinsoittoa, vaan sita, etta edessani nakyva autojono vihdoin matelisi eteenpain ja paasisin maaranpaahani, eli toihin.

Tana aamuna seuranani autossa oli onnekkaasti muru, joka oli myos menossa toihin samaan aikaan. Erittain epasaannolliset tyoajat omaava muru on tuskin koskaan tyomatkalla siihen aikaan aamulla, joten tamanaamuinen oli todellakin ihme. Tosin, jotta poikkeus todellakin vahvistaisi saannon, sama tapahtuu myos huomenaamulla, eli voimme matkata yhdessa toistamiseen!!! Ainoa haittapuoli tassa on se, etta joudun tekemaan ylimaaraisen edestakaisen matkan, silla minun pitaa hakea muru toista.

Joka tapauksessa illalla pitaa kuitenkin lahtea liikenteeseen, joten on ihan sama ajanko Muharraqiin saakka vai vain Seefiin. Seef Mallin kaupat kun ovat harmittavasti ramadanin aikana auki vasta seitseman jalkeen, niin on pakko lahtea ostoksille vasta niin myohaan. Mieluiten olisin siihen aikaan kylla jo kotona! Kauhusta jo huokaisen kun ajattelenkin niita ruuhkia ja ihmismaaraa sitten illalla. Toivottavasti kaikki olisivat silloin seitseman aikaan viela kotona syomassa iftaria…

Eilen kaytiin iftarilla Lantern’sissa, todella sympaattisessa intialaisessa ravintolassa. Se on meidan yksi lempparipaikoista, mutta siella ei saa kayda liian usein, jotta ei kyllasty, silla buffet-menu on yleensa aina suht koht sama. Harmi vaan, etta ramadanin aikaan elavan musiikin esittaminen on kiellettya, eika aina ah niin pirtea intialaispariskunta ollut talla kertaa ilahduttamassa meita laulullaan ja soitollaan (pirtea pitaisi olla lainausmerkeissa, silla pari on aina aaritotinen, musiikki on naas otettava vakavasti!)

Tuntuu kuin…

syyskuu 4, 2008

…paahteen kuumin kärki olisi taittunut. Mittarin lukema ei kohoa enää joka päivä yli 40 asteen. Mikä ei kyllä sinänsä helpota tilannetta yhtään, sillä tilalle on tullut mieletön kosteus, joka on melkein tukalampaa kuin paahde. Tässä männä päivänä melkein pökerryin kun piti aamun kuumassa kosteudessa kävellä muutama askel parkkipaikalta sisälle ja takaisin. Toipumiseen meni puoli tuntia ja iso pullollinen vettä. Tuli kyllä todella huono olo, vaikka matkat eivät todellakaan olleet pitkiä, parisataa metriä.

Ramadan on nyt sitten alkanut. Työpaikan kanttiinissa on lounasaikaan kova säpinä,  kun porukka ei voi enää vedellä lounasta työpisteensä ääressä, vaan kaikki tulevat kanttiiniin. Mulla on sikäli hyvä tilanne, että työpöytäni on HR:n perimmäisessä nurkassa, ja siellä voi rauhassa sermin takana salaa ottaa huikan vettä tai haukata omenasta. Ja toimiston yhteydessä on arkistohuone, jossa voi myös käydä juomassa, jos oikein alkaa janottaa ja toimistossa ramppaa ihmisiä. (Työkaveri nimesi huoneen eilen niistämishuoneeksi, on flunssassa ja kävi raukka siellä niistämässä, kun se muuten olisi kuulemma ollut niin noloa.)

Muslimeilla on ramadanin ajan lyhennetty työpäivä, meillä muilla ei toki tietenkään. Koululaisiaan kuskaavat ystäväni kertovat, että koulujen alkamis- ja päättymisaikaan teillä on mieletön ruuhka, sillä muslimien työpäivien alkamis- ja päättymisajat osuvat täsmälleen koulujen kanssa samaan aikaan. Ja kun päälle lisätään kaikilla pääväylillä samaan aikaan käynnissä olevat tietyöt, on homma bueno. Tänään lehdessä luki, että avaavat huomenna jälleen uuden ison flyover-projektin yhdelle pääväylistä. Ei niitä olisi mitenkään voinut porrastaa, että edes yksi pääväylä toimisi esteettä?