Archive for syyskuu 11th, 2008

Työkulttuurista

syyskuu 11, 2008

Nukkua puksutin tänä aamuna puoli kahteentoista… Olin aamuyöstä pari tuntia valveilla, nukahdin uudestaan ja kun heräsin, alkoi naurattaa. Aika harvoin tulee enää vapaapäivinä herättyä noin myöhään. Nytkin vielä tassuttelen täällä yöpaita päällä hiukset pystyssä. Hitaasti lähtee käyntiin tämä päivä.

Vaikka työviikko olikin lyhyt, oli se ilmeisen rasittava, sitä kai tässä nyt sitten podetaan kun niin nukutti. Loman jälkeinen alku tuntui rauhalliselta, ja ehdin jo ilahtua, että lomaa edeltävä hektinen hullunmylly on ohi. Mitä vielä, huijasivat. Kai ne taas hoksasivat, että olen palannut töihin, ja työmyyrälle voi alkaa taas nakittaa hommia. Työpöytä pursusi koko viikon papereita ja ehdin aloittaa monta asiaa, mutta monta niistä jäi valitettavan kesken. Kaiken lisäksi pitää yrittää perehdyttää kollegaa, joten moni juttu, jonka hoitaisin itse parissa minuutissa, vie nyt moninkertaisen ajan. Pitää vain yrittää ajatella, että tämä hyödyttää sitten jatkossa.

Tykkään kyllä työstäni todella paljon, varsinkin sen vuoksi, että minulla on suht vapaat kädet tehdä työt juuri niin kuin itse haluan ja minulla on mahdollisuus myös aloittaa omia projekteja. Työni pyörii rekrytoinnin ympärillä, ja sillä saralla on firmassa paljon kehitettävää. Työtä riittää. Tehtävässä on vuoden sisällä toiminut neljä eri henkilöä, ja se kyllä näkyy. Varsinkin, kun edeltäjäni teki hommaa monta kuukautta sillä asenteella, että ”mä olen täällä vaan töissä” ja kaikki oli todella rempallaan kun aloitin. Turhauttavaa on ollut se, että parin kuukauden lomani aikana moni aloittamani juttu on jäänyt silleen, ja nyt saan tehdä monta asiaa uudestaan.

Alussa, kun aloitin, minut pidettiin aika tiukassa lieassa: minun piti joka vaiheessa käydä hyväksyttämässä asiat lähimmällä pomolla. Pikku hiljaa liekaa on löysätty, kun tajusivat, että pohjoismaalainen työntekijä ajattelee omilla aivoillaan. Vieläkään en ole päässyt täysin byrokratiasta eroon.

Tuntuu, että monelta täällä puuttuu kokonaisuuksien hallintakyky ja vastuunotto. En tiedä sitten mistä se johtuu, kaipa se juontaa juurensa koulusta tai jostain, ihmisille ei yksinkertaisesti anneta missään vaiheessa mahdollisuutta tehdä itsenäisiä päätöksiä, vaan kaikki ohjataan ulkoapäin. Mikä johtaa sitten siihen, että ongelmanratkaisukyky ja soveltamistaito ovat heikkoja ja valvontaa tarvitaan.

Useimmat työtehtävät ovat erittäin kapea-alaisia, työprosessit on jaettu viipaleisiin, valvonta on tarkkaa ja vastuut kapeita. Vähän joka naksaukseen tarvitaan pomon nimmari. Työntekijöitä on todennäköisesti moninkertainen määrä länsimaissa toimiviin yrityksiin verrattuna. Käytetään halpaa työvoimaa, mutta vastaavasti heitä pitää sitten palkata useampi, jotta työt saadaan hoidettua. Mikä ei välttämättä johdu aina niinkään työvoiman osaamisesta, vaikka siitä edellä valitinkin, enemmänkin ehkä prosessien hallinnan tehottomuudesta ja valtavasta byrokratiasta.

Aluksi, siinä tiukassa lieassa, aloin turhautua, kun työ oli niin rutiinia eikä vastuuta annettu,  mutta tosiaan tilanne parani myöhemmin.

En tiedä millaiseksi homma muuttuu myöhemmin. Nyt jo Bahrainissa puhutaan paljon siitä, että Intian parantunut työtilanne houkuttaa monen intialaisen jäämään kotiin, eikä hyvin koulutettua halpaa työvoimaa enää ole niin helposti saatavilla. Perinteisesti Bahrainissa ei haluta palkata bahrainilaisia, monet pomot yrittävät välttää sitä. Lainsäädäntö kuitenkin pakottaa yritykset varmistamaan, että tietty prosentti työvoimasta on paikallisia. Tämä on tietysti karkea yleistys, mutta monesti pomot ja päälliköt ovat järjestään länsimaalaisia, toimistoväki inkkareita ja filippiinoja ja suorittavan tason työntekijät bahrainilaisia. Bahrainilaiset ovat huonon maineensa valitettavasti monesti ansainneet, mutta voi niitä, jotka oikeasti ovat osaavia. Saattaa olla kivinen taival saada jalkansa oven väliin ja päästä tekemään koulutusta vastaavaa työtä. Yksi meikäläisen työn suurista haasteista olisikin tehostaa rekrytointiprosessia niin, että pystyisi tunnistamaan hakijoiden joukosta paikallisia helmiä ja tukemaan heidän työllistymistään.

Äh, mutta nyt minulla on vapaapäivä eikä silloin ajatella töitä! Haen parin tunnin päästä murun töistä ja sitten päästään yhteisen viikonlopun viettoon, murullakin on peräti viikonloppuvapaa!

Tähän loppuun piristykseksi kuva viime viikonlopulta. Ramadanin aikaan kaikki alkoholitarjoilu on kielletty, poikkeuksena yksityiset klubit. Viime viikonloppuna vietettiin läheisellä klubilla eräiden ystäviemme läksiäisiä, eikä ramadanin ajan kieltäymyksistä ollut tietoakaan, kuten kuvasta näkyy…

Mainokset