Archive for lokakuu 9th, 2008

Mikä ei ole rikki…

lokakuu 9, 2008

Pitäisi aina muistaa, että ei parane ryhtyä korjaamaan mitään, mikä ei ole rikki. Toinen asia, mikä pitäisi muistaa on se, että Bahrainissa ei pidä sotkeentua mihinkään, mikä vaatisi asiakaspalvelua. Teimme sen virheen, että unohdimme nämä molemmat.

Muru on pidemmän aikaa harkinnut nettioperaattorin vaihtoa. Pitkään olemassa ei ollut kuin yksi vaihtoehto, jota kaikki pitävät rosvona, joka ylläpitää kalliita kännykkämaksuja sekä kallista ja hidasta nettiä. Nyt markkinoille on päästetty kilpailijoita, joiden tuotteet alkavat olla kilpailukykyisiä. Ihan periaatteestakin muru oli sitä mieltä, että kun nyt on mahdollisuus päästä rosvoajasta eroon, niin tehdään se!

Siitä periaatteesta olen kyllä murun kanssa täysin samaa mieltä: Jos on vaihtoehto, siihen on hyvä tarttua. Mutta olisi silti kai pitänyt pitää mielessä nuo kaksi alun sääntöä. Netissä kun ei sinänsä ole ollut mitään vikaa, mitä nyt silloin tällöin vähän hidastelee ja kallis hinta.

Alku sujui hyvin. Muru kävi tekemässä sopimuksen uuden operaattorin kanssa. Sieltä luvattiin soittaa päivämäärästä, jolloin netti tullaan asentamaan. Soitettiinkin. Siitä eteenpäin osasinkin jo odottaa hankaluuksia… Maaginen päivä oli viime sunnuntai, aamulla kello kymmenen luvattiin olla paikalla. En kyllä edes odottanut, että olisivat. Mutta sitten yllätyin, murulle soitettiin sunnuntaina reilua puolta tuntia aikaisemmin varmistussoitto, että niin, tulossa ollaan kymmeneltä. Ehdin jo siis hetken luulla, että todella tulevat lupaamaansa aikaan.

No, kello kymmenen tuli ja meni, sitten ohi vilahti seuraava tasatunti ja seuraava. Minä ajattelin mielessäni, että arvasin! Juuri näin aina käy!!! Siinä vaiheessa muru ryhtyi soittelurumbaan. Minä olin pari tuntia poissa kotoa, joten en päässyt seuraamaan kaikkia vaiheita, mutta sen tiedän, että muru soitti asiakaspalvelut ja managerit moneen kertaan läpi, aina kovasti pahoiteltiin ja luvattiin soittaa takaisin, mutta ei soitettu. Eikä asentajia kuulunut.

Viimein vähän ennen neljää minun puhelimeni soi. Eivät varmaan uskaltaneet enää soittaa murulle, joka oli jo erittäin kypsä koko tilanteeseen. Asentajat. Kertoivat olevansa nurkilla ja pyysivät ajo-ohjeita, jotka annoin. Viiden minuutin päästä puhelin soi uudestaan, pyysivät tarkennusta ohjeisiin, ja minulle selvisi, että ovat ihan nurkan takana. No kiva, ovat siis parin minuutin päästä meillä.

Sitten ehtikin vierähtää tunti ilman, että ketään ilmaantuu, eikä puhelimeenkaan vastata.

Sitten puhelin soi viideltä. Uusi ääni kertoo: madam, valitettavasti nettiä ei voi asentaa teille, koska teidän kattonne on epävakaa. Ehdottomasti mitä mahtavin loppuhuipennus surkuhupaisalle ja hermoja koettelevalle päivälle!!! ”Kattomme on epävakaa”, päivän paras! Kysyin epäuskoisella ja erittäin kyllästyneellä äänellä soittajalta, että miten ihmeessä asentajat voivat tietää kattomme tilanteen, kun he eivät ole edes paikalla. Nyt he kyllä valitettavasti valehtelevat (tiesin vallan hyvin, että katolta löytyy hyvä paikka, johon voi asentaa nettiä varten tarvittavan lautasantennin). ”Ai, eivätkö he ole siellä?” No eivät ole…

Tunnin päästä ovikello soi. Avaan oven ja oven takana norkoilee kaksi huonoryhtistä, kyllästyneen näköistä paikallista pojankloppia. Niin, kun me ollaan sieltä firmasta. Ei pahoitteluja, ei selityksiä, ei mitään. Ja kun tuo teidän katto, ei sinne voi mitään laittaa. Minä johdatan heidät autokatoksen taakse, siellä on hyvä tasainen alusta asennukselle, samalla ripitän heidät siitä, että teidänhän piti olla täällä jo aamulla, nyt meille on tulossa illallisvieraita tunnin päästä, että koittakaahan joutua. Muru ei ollut onneksi kotona, olisi varmaan käynyt kiinni kraiveleihin. Olivat kaverit varmaan silloin tuntia aikaisemmin ajaneet talomme ohi, todenneet, että paska talo, ei jakseta vaivautua, ajella köröttäneet saman tien pois soittamatta ovikelloa ja pistäneet jonkun asiakaspalvelusta soittamaan huonot uutiset. Johan tässä onkin työpäivä lopuillaan, hyvin ollaan vältelty työntekoa taas tämäkin päivä.

Suht joutuisasti itse asennustyö sujui, pojat luikkivat pakoon niin nopeasti kuin pääsivät. Ovenraosta huikkasivat, että toimii 24 tunnin päästä. Öööö… jaa että automaattisestiko? Minulla on sen verran kokemuksia langattomien verkkoyhteyksien kytkemisestä, että tiedän, että eivät todellakaan toimi automaattisesti, vaan niiden kanssa takutaan ja takutaan. Kuulemma yhteyden pitäisi syntyä automaattisesti, jos ei toimi niin sitten soittakaa heille.

Arvaatte varmaan, ei todellakaan toiminut. En edes ryhdy aloittamaan selostusta siitä, mikä soittorumba tästä syntyi ja kuinka monesti tällä kertaa ei ole vastattu soittopyyntöihin. Tarina ei ole vielä lähelläkään loppua…

Onneksi ei vielä katkaistu sitä edellistä nettiyhteyttä. Muuten oltaisiin vähintään viikko ilman nettiä! Ja sitähän ei nettiaddikti kestäisi!

Mainokset