Archive for marraskuu 2008

City Centre Mall

29 marraskuun, 2008

Bahrainissa avautunut City Centre Mall on ollut  jo hyvän aikaa toiminnassa, mutta tänään vasta oikeastaan pääsin katsastamaan sitä kunnolla. Tarvitsen kipeästi  uusia vaatteita, joten tänään suunnattiin kulku kohti valtavaa ostoskeskusta. Tai siis, olenhan kyseisessä paikassa piipahtanut jo useasti, mutta silloin on tullut lähinnä katsastettua lastenvaatteita ja -tarvikkeita. Nyt pääsin kiertämään vaatekaupoissa, kun olen vihdoin kutistunut omiin uusiin mittoihini. Raskaana ollessa ei paljon huvittanut vaatteita katsella, kun ei tankkerina olisi mahtunut vaatteista mihinkään, korkeintaan kaftaaneihin (nekin perhana ovat usein aika slimmisti leikattuja!)…

Pikkumuru nukkui kiltisti koko rupeaman ajan. Mallissa on muuten upeat ”lastenvaihtohuoneet” (baby changing rooms), joilla varmistetaan, että myös pienten vauvojen äidit voivat kuluttaa ostoskeskuksessa tuntikausia ja kuluttaa rahojaan.

Ostoskeskukset ovat kivoja ja Bahrainin tapaisessa maassa, jossa yleensä asioiden hoitaminen kestää ikuisuuksia kun pitää kulkea pitkin poikin saarta ja jossa kävellen ei pääse yhtään minnekään infrastruktuurin ja helteisen sään vuoksi. Olen City Centren suuri ystävä jo nyt, ei vähiten siksi, että siellä on paljon uusia liikkeitä, joiden valikoimat houkuttavat tuoreudellaan (Seef Mallin liikkeisiin olen kurkkuani myöten kyllästynyt). Mutta:

Bahrainiin nousee tätä nykyä ostoskeskuksia kuin sieniä sateella. On jo ennestään erittäin lähellä toisiaan Bahrain Mall, Dana Mall, Seef Mall ja A’Ali Mall. Lisäksi löytyy Sitra Mall, Country Mall, Marina Mall, Lulu Center, Yateem Center ja Sheraton-hotellin ostoskeskus, jonka nimeä en nyt muista. Uusille keinotekoisille saarille Financial Harbouriin on vissiin jo avattukin Harbour Mall. Sitten ovat vielä rakentamassa ainakin yhtä uutta ostoskeskusta jonnekin Manaman eteläpuolelle ja Muharraqin hienon, mutta kieltämättä erittäin rähjäisen souqin ovat kovaa kyytiä lanaamassa maan tasalle, jotta saavat rakentaa sinnekin ostoskeskuksen. Ai niin, lentokentällekin suunnittelevat ostoskeskusta. Muutaman ostoskeskuksen todennäköisesti unohdin. Ai niin, Isa Townissa ja Riffassa on molemmissa ainakin yksi.

Kaikki tämä pikkuruiselle saarelle, jota asuttaa miljoona asukasta (joista miljoonasta iso osa on sellaista väkeä, joka aika vähän luksusostoskeskuksia käyttää). Tylsyytenä niissä on vielä se, että aika usein ostoskeskusten liikevalikoima on toistensa kopioita. Siksi olen erityisen surullinen siitä, jos Muharraqin souqin tuhoamissuunnitelmat menevät läpi, sillä siinä menetetään tärkeä palanen aitoa Bahrainia. Olen aina pitänyt Muharraqista juuri siksi, että jotenkin siellä voi vielä nähdä millainen Bahrain on joskus ollut, ennen.

Mutta enivei, löysin tänään farkut, jakun ja t-paidan, ihan hyvä alku garderoobin uusimiselle!

(p.s. raskaus ja imetys ovat yllättävän tehokkaita laihdutuskeinoja, uskokaa tai älkää!)

Advertisement

ETD

25 marraskuun, 2008

Menee hermo.

Saa nähdä, millä ilveellä saadaan pikkumies pois maasta. Uusi passilaki tuottaa tuoreille vanhemmille harmaita hiuksia, nykyään kun passia hakiessa tulee kandidaatin olla itse hakemuksenjättötilaisuudessa paikalla. Mitäs sitten tehdään, kun asuu maassa, jossa ei ole Suomen lähetystöä? Nurinkurista: saadakseen passin on matkustettava maahan, jossa on lähetystö, tai sitten Suomeen. Mutta maasta ei pääse ulos ilman passia…

Periaatteessa asia on yksinkertainen, tarvitaan Emergency Travel Document, jolla pääsee matkustamaan Suomeen. EU-maiden välillä on sopimus, että jos maassa ei ole jonkun maan lähetystöä, toisen EU-maan on autettava sen maan kansalaisia. Saksan lähetystö hoitaa esimerkiksi viisumiasioita. Meitä neuvottiin etukäteen sekä lähetystöstä Abu Dhabista että Suomen ulkoasiainministeriöstä, että saamme matkustusasiakirjan Saksan lähetystöstä. Mutta ylläri-ylläri: ennakkotiedoista poiketen Saksan lähetystö kieltäytyy auttamasta tässä asiassa, toteaa vaan tylysti, että he hoitavat vaan niitä viisumeita.

No, soitto Ranskan lähetystöön. Se oli erittäin lyhyt puhelu: ”Sorry,  not our embassy”. Ei nyt ihan luuria korvaan, mutta melkein.

Neuvokkaat eivät kuitenkaan jää sormi suussa seisomaan. Italian lähetystössä kuulostettiin erittäin paljon avuliaammalta, lupasivat selvittää asiaa. Myös Tanskan konsuli lupasi selvittää, miten asia saataisiin ratkaistua.

Minusta on erittäin kummallista, että Suomen ulkoasiainministeriö ei ole varmistanut, että sen kansalaisten asiat hoituvat maailmalla.

To be continued…

kasi

Myöhäisherännäinen

21 marraskuun, 2008

Johtuen viime aikojen kiireestä, olen tänä syksynä ollut vähän myöhäisherännäinen ulkoilun suhteen. Loppuraskauden aikana olin liian väsynyt ja vaivainen tehdäkseni kävelyretkiä ja nyt on mennyt kolme viikkoa vauvan kanssa arjen opettelussa. Yhtäkkiä sen sitten huomasin: ulkona on aivan mielettömän mahtava ilma!

Tuulee kai pohjoisesta, joten tuulahtelu on mukavan vilpoisaa. Silti aurinko paistaa, joten on lämmintä. Illalla tosin tekee mieli jo kaivella pitkähihaista, jos istuskelee terassilla (mitä en ole kyllä ehtinyt yhtään tekemään, siitä pitää pikkumuru huolen). Mutta päivät ovat aivan mahtavia.

Kunhan muru saa aamutoimensa tehtyä otetaan rattaat (upouudet, jotka saapuivat Saksasta pari päivää sitten, ovat muuten loistavan hyvät) ja hurautetaan autolla johonkin kivaan paikkaan kävelylenkille. On tässä kävelymaastoa lähiympäristössäkin, mutta vällä on kiva vaihtaa maisemaa! Varsinkin kun on kököttänyt kotona ja sairaalassa viimeiset viikot…

Vielä kun pikkumuru heräisi niin saisi sen syötettyä ja pääsisi lähtemään.

BTW, on siinä paperisotaa että saa pienen miehen liitettyä kaiken maailman rekistereihin, kirjoihin ja kansiin. Birth Certificateen tuli yllätys yllätys väärin kirjoitettu sukunimi ja nyt odotellaan sen uusimista. Sitten paperi pitää käydä vielä leimaamassa, sitten se pitää lähettää lähetystöön Abu Dhabiin, sieltä tulee paluupostissa henkilötunnus. Sitten pitää toimittaa paperit Saksan lähetystöön täällä, jotta saamme pikkumurulle matkustusasiakirjan, joka pitää käydä immigrationissa leimauttamassa. Sillä pääsemme sitten vauvan kanssa ulos maasta joululomalle Suomeen, missä sitten haetaan passia.

Pikkumurulla on muuten jo hommattuna elämän ensimmäinen lentolippu!

Roskaa!

14 marraskuun, 2008

Bahrainissa on koko syksy käyty kiivasta debattia jätteistä. Ensin roskat lojuivat viikkokausia kadunvarsilla, kun roskafirman kanssa oli takkua. Sitten saatiin uusi firma ja uusi systeemi käyntiin, esiteltiin uudenlaiset roska-astiat, kaiken piti olla hyvin.

Eihän roskaongelma mihinkään kadonnut… Minua on aina ällöttänyt suunnattomasti ympäri Bahrainia kadunvarsilla (ja välillä keskellä tietä) lojuvat roskikset. Ne nimittäin pursuavat roskia. Olisivat edes roskiksissa, mutta ei, roskiksien vierustat ovat täynnä roskapusseja ja irrallisia roskia.

Ongelmana ovat bahrainilaiset, jotka eivät jaksa kävellä ylimääräisiä metrejä, tai vaikka ylimääräisiä askeleita ei tarvittaisi, eivät jaksa nostaa roska-astioiden kansia. Niinpä astiat ovat joko kannettomia tai sitten kannellisten vieressä lojuu läjä roskapusseja ja irrallisia roskia. Näissä sitten kulkukissat ja rotat parveilevat, joten terveysriski on melkoinen. Lisäksi näyttävät rumalta ja HAISEVAT.

garbage_bin_cutout

Tilannetta yritettiin tosiaan parantaa hankkimalla uudenlaisia roska-astioita, joissa on jalalla painettava poljin, jolla kannen saa avattua. Näin ei tarvitse käsillä koskea likaiseen kanteen ollenkaan. Mutta eihän se mitään auttanut. Tänä aamuna leukani loksahti, kun luin lehden. Nyt tilanteeseen yritetään nääs uutta ratkaisua: otetaan roska-astiat kokonaan pois! Roskat voi nyt nostaa tiettyinä aikoina ulos tienvarteen, ja roska-autot käyvät ne sitten aikataulun mukaisesti keräämässä pois.

Näen jo sieluni silmillä tarinan jatkon. Nyt roskia on pitkin poikin joka paikassa, ei pelkästään roskiksien vierustoilla. Ihmiset eivät enää piittää yhtään,  mihin roskansa heittävät ja milloin, kyllähän ne sieltä joku kerää pois. Samoin kun ne roskat, jotka heitetään ulos autonikkunasta…

Auringonottaja

12 marraskuun, 2008

Ollaan oltu pikkumurun kanssa ”ottamassa aurinkoa” pariin otteeseen, siitä johtuu edelleen jatkunut hiljaisuus. Bilirubiiliarvot koholla, valohoitoon mars, sanoi lääkäri! Nyt ollaan takaisin kotona, toivottavasti ei enää tarvitse mennä uudestaan, kaksi reissua saa luvan riittää!

Painiskelin pitkään, kirjoitanko tulevasta vauvasta blogiin vai en. Päädyin sitten hiljaisuuteen. Vaikka kaikenlaista kirjoitettavaa olisi matkan varrella ollutkin paikallisesta terveydenhuollosta ja jännittävästä uutisesta, halusin kuitenkin rajoittaa oman elämäni julkisuutta. Vauvan tulo oli  jotenkin niin iso juttu, että sen halusin pitää ihan vain meidän, murun ja minun, sekä meidän lähipiirin tietona. Nyt sitä on enää vaikea salata, joten astuttiin ulos ”kaapista”.

Minulta kysyttiin useasti eri tahoilta, aionko synnyttää Bahrainissa. Mikään muu vaihtoehto ei oikeastaan olisi tullut edes kysymykseen, sillä se olisi tarkoittanut usean kuukauden poissaoloa Bahrainista ja pois murun luota. Eikä murulla olisi ollut mitään mahdollisuutta päästä mukaan synnytykseen. Meillä on täällä läheisiä ystäviä, jotka ovat synnyttäneet täällä, joten saimme kaiken mahdollisen taustatiedon ja hyvät vinkit lääkärivalinnoista yms yms. Minua ei yhtään epäilyttänyt ajatus synnyttää täällä. Bahrainin elintaso on kuitenkin ihan länsimaista tasoa, sairaalat laadukkaita ja hoito hyvää. Kun vain on vakuutus  joka korvaa, kaikki hoituu varmasti ihan Suomen tasoisesti yksityissairaalassa. Myös julkisen sairaanhoidon vauvojen teho-osasto on huipputasoa. 

Toki minulla valitettavaakin on,  mutta suomalaisia raskaus- ja synnytysaiheisia keskustelupalstoja lukemalla minulle on selvinnyt, että ei suomalainen neuvolasysteemikään ihan aukoton ole.

Minua hoiti alusta asti sama lääkäri, ystävällinen, asiantunteva ja helposti lähestyttävä, jolle saattoi aina vuodattaa huolensa. Raskausaikana tehtiin suurinpiirtein samat tutkimukset kuin Suomessakin ja lisäksi usea ultratutkimus, oliskohan niitä ollut viisi. Tarvittaessa konsultoitiin erikoislääkäreitä. Itse synnytys sujui hyvin, ainut harmitukseni oli se, että suhtautuminen kipulääkitykseen oli aika lailla nihkeä, eikä mitään helpotusta tarjottu aktiivisesti, vaan  niitä piti itse pyytää. Synnytysvalmennuksessa kipulääkitysvaihtoehdot kuitenkin esiteltiin auliisti, joten olin todella yllättynyt, että itse asiaan päästessä niistä ei puhuttu mitään. Onneksi olin itse ollut asiassa aktiivinen etukäteen, joten sain epiduraalin pyytäessäni ilman ongelmia.

Ei sen enempää synnytysjuttuja, en aio tehdä tästä vauvablogia. Nyt on hyödynnettävä pienen  miehen unihetki tehokkaasti ja käydä illallisen teon kimppuun!

Kiitokset kaikille onnitteluista!

Halloween-ylläri

7 marraskuun, 2008

Kaksi merta on elänyt hiljaiseloa viime päivät, syynä on pieni halloween-ylläri:

halloweenyllari4

Voi tätä onnea!