Myöhäisherännäinen

Johtuen viime aikojen kiireestä, olen tänä syksynä ollut vähän myöhäisherännäinen ulkoilun suhteen. Loppuraskauden aikana olin liian väsynyt ja vaivainen tehdäkseni kävelyretkiä ja nyt on mennyt kolme viikkoa vauvan kanssa arjen opettelussa. Yhtäkkiä sen sitten huomasin: ulkona on aivan mielettömän mahtava ilma!

Tuulee kai pohjoisesta, joten tuulahtelu on mukavan vilpoisaa. Silti aurinko paistaa, joten on lämmintä. Illalla tosin tekee mieli jo kaivella pitkähihaista, jos istuskelee terassilla (mitä en ole kyllä ehtinyt yhtään tekemään, siitä pitää pikkumuru huolen). Mutta päivät ovat aivan mahtavia.

Kunhan muru saa aamutoimensa tehtyä otetaan rattaat (upouudet, jotka saapuivat Saksasta pari päivää sitten, ovat muuten loistavan hyvät) ja hurautetaan autolla johonkin kivaan paikkaan kävelylenkille. On tässä kävelymaastoa lähiympäristössäkin, mutta vällä on kiva vaihtaa maisemaa! Varsinkin kun on kököttänyt kotona ja sairaalassa viimeiset viikot…

Vielä kun pikkumuru heräisi niin saisi sen syötettyä ja pääsisi lähtemään.

BTW, on siinä paperisotaa että saa pienen miehen liitettyä kaiken maailman rekistereihin, kirjoihin ja kansiin. Birth Certificateen tuli yllätys yllätys väärin kirjoitettu sukunimi ja nyt odotellaan sen uusimista. Sitten paperi pitää käydä vielä leimaamassa, sitten se pitää lähettää lähetystöön Abu Dhabiin, sieltä tulee paluupostissa henkilötunnus. Sitten pitää toimittaa paperit Saksan lähetystöön täällä, jotta saamme pikkumurulle matkustusasiakirjan, joka pitää käydä immigrationissa leimauttamassa. Sillä pääsemme sitten vauvan kanssa ulos maasta joululomalle Suomeen, missä sitten haetaan passia.

Pikkumurulla on muuten jo hommattuna elämän ensimmäinen lentolippu!