Archive for tammikuu 2009

Aurinko, aurinko

tammikuu 29, 2009

Jestas, että päivisin on jo lämmintä! Lämpötilat ovat jossain +24 tienoilla. Pikkumurun kanssa on hankala mennä päivällä kävelylle, kun rattaissa tulee hirmu kuuma. Aurinko porottaa täällä niin korkealta ja paahteisesti. Rattailut on parasta suorittaa vasta auringon laskettua tai just sitä ennen.

Odotan kovasti sitä, että uima-altaan vesi lämpiäisi. Vielä siihen menee varmaan kuukausi, että tarkenee. Toisaalta, naapuri mittasi lämpötilan tänään, on kuulemma 20 astetta. Joten ei välttämättä tarvitse odottaa niin kauaa?

Multa meni tänä vuonna shoppailufestivaali ohi suun. En viitsinyt pikkumurun kanssa lähteä tungokseen. Populaa siellä meinaan riittää, messukeskuksessa. Mistä tulikin mieleeni, että rinnakkaisblogini viimeinen kuva taitaa olla viime vuoden vastaavista kemuista. On jäänyt vähän vähäiselle päivittämiselle tuo kuvablogi, vielä vähäisemmälle kuin tämä varsinainen. Ei ole paljon tullut kuvailtua muuta kuin tuota pikkumuru-ihmettä…

Kävin eilen työpaikalla näyttämässä pikkumurua. Kovasti olivat ihastuksissaan, poika kiersi sylistä syliin. Poju itse ei ollut moksiskaan, väsytti niin kovasti, että tuijotteli vaan outoja kasvoja raukeana ja viimein sitten nukahti yhteen syliin. Kovasti kyselivät töissä, että koska meinaan palata takaisin, vaikka eihän minulla siis sinne mitään työsopimusta ole kun tein töitä vain määräaikaisella sopimuksella. Vielä ei ole mitään kiirettä, vastahan poika on kolme kuukautta vanha! Kollegoiden naamat näyttivät kyllä aika stressaantuneilta. Pomo piteli pikkumurua sylissään ja totesi, että ”nyt en yhtään muista mihin olin äsken niin kovaa kyytiä säntäämässä. Meillä pitäisi ehdottomasti olla joka päivä pari vauvanpitelysessiota, jotta stressi vähenisi!”

En kyllä lupautunut pientä miestä joka päivä sinne viemään 😉

Mainokset

Pettynyt

tammikuu 25, 2009

Olin tosi iloinen, kun puolisen vuotta sitten ilmoitettiin, että laki, jolla kielletään ihmisten kuljettaminen avolavarekoilla, tulee voimaan vuodenvaihteessa. Minusta on niin ihmisarvoa alentavaa kökötyttää ihmisiä autonlavalla tuulessa ja tuiskussa, auringonpaahteessa ja kylmillä viimoilla. Ja kaiken lisäksi vaarallista, pelkästään se, että istutaan ilman turvavöitä suojattomassa paikassa ja lisäksi vielä se, että kuskit ajavat yleensä kuin mielipuolet.

Nyt olen tooooosi pettynyt, vaikka olisihan minun pitänyt tämä arvata: Kuulin viime viikolla, että lain voimaantuloa on lykätty toukokuuhun, jotta työnantajilla on aikaa valmistautua lain täytäntöönpanoon. Niinkuin ei puoli vuotta riittäisi! Tietenkään kukaan ei koskaan tee mitään ajallaan, koska aina voidaan luottaa siihen, että lakia lykätään kumminkin. Niin tässä kuin monessa muussakin asiassa!

Joskus aikaisemmin, olisikohan pari vuotta sitten, kun lakia puitiin enemmän lehtien palstoilla, työnantajíen edustajat keksivät mitä ihmeellisempiä tekosyitä siihen, miksi eivät voi järjestää bussikuljetuksia (paras oli tämä: työntekijät vilustuvat kun matkaavat ilmastoiduissa busseissa oltuaan koko päivän auringossa, itse kumminkin matkustavat ilmastoiduissa luksusautoissa…). Silloin laki lakaistiin maton alle, mutta nyt tosissaan luulin, että päätös pitää. Katsotaan vaan, niin toukokuunkin jälkeen ihmisiä voi kuljettaa kuin eläimiä…

Karata jo piti

tammikuu 14, 2009

Tavattiin tänään uudessa ostoskeskuksessa ystävän kanssa myöhäisen aamupalan merkeissä. Siinä rupatellessa vierähti useampi tunti ja sen jälkeen jatkoin vielä ostoskierroksella. Pikkumuru nukkui ensin sikeästi, sitten ruokailutuokion jälkeen killitteli silmät pyöreänä valoja ja ympäristön vilinää nukahtaen välillä. Vielä toinen tankkaus ja pieni mies jaksoi vielä vähän lisää… Minä onnellisena kiertelin kaupoissa ja törsäsin! Piti tosiaan jo karata pois, ettei mene ihan mahdottomaksi!

En tosin tehnyt heräteostoksia (ainakaan kovin montaa). Ostin esimerkiksi pari punottua koria lelukoreiksi. Pikkumiehellä on jo, uskomatonta kyllä ikä huomioon ottaen, niin paljon leluja, että oli pakko ostaa niille joku säilytyspaikka. Sovin kahvittelupaikaksi ostoskeskuksen juuri sen vuoksi, että pääsen koreja shoppailemaan. Siitä pysyn sitten ihan hiljaa, että yhden korin sijaan ostin kolme…

Lisäksi ostin köllöttelyalustan pikkumiehelle leikkihetkiä varten. Ja itselle neuletakin ja vähän askartelumaalia ja muovieläimiä ja…

Sponsorisopimus

tammikuu 13, 2009

Tiedossa on jälleen byrokratiaa ja paperihelvettiä. Meillä osa-aikaisesti auttelemassa käynyt kotiapulainen muuttaa meidän autokatoksemme taakse, keittiön viereiseen pikkuruiseen kotiapulaiselle tarkoitettuun kopperoon ja me (tai siis murun työnantaja) sponsoroimme hänet. Ei ihanneratkaisu juuri sen vuoksi, että tila on todella pikkuinen eikä siinä ole keittiötä, mutta apulainen on siihen itse halukas. Hänen nykyinen sponsorinsa on brittiläinen lakinainen ja tuntuu siltä, että heillä menee koko ajan sukset ristiin. Meidän kemiamme ovat menneet paremmin yksiin, tiedä sitten mitä tapahtuu, kun näemme joka päivä.

Oikeasti, tuntuu ihan hirveältä olla vastuussa aikuisesta ihmisestä, joka ei kuulu omaan perheeseen. Luulen tuntevamme apulaisemme kahden ja puolen vuoden jälkeen niin hyvin, että häneen pitäisi voida luottaa, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Tää systeemi kun on sellainen, että jos sponsoroimasi henkilö syyllistyy johonkin laittomaan, sponsorikin on siitä vastuussa. Eli jollain tavalla pitää ”vahtia”, vaikka lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että aikuinen ihminen on vastuussa itse itsestään ja itsenäinen, ei kenenkään omaisuutta tai jonkun vallan alla. Inhottavaa. Minun pitää vain luottaa siihen, että jos itse kohtelen apulaistamme inhimillisesti hän maksaa sen takaisin olemalla luottamuksen arvoinen.

Muru kävi eilen viemässä työnantajalleen tarvittavat paperit työlupahakemusta varten. Sitten kun työlupa on saatu, haetaan apulaiselle viisumi ja oleskelulupa, ja viralliseksi sponsoriksi tulee ymmärtääkseni murun työnantaja. En ole ihan varma miten tämä menee, mutta eiköhän se selviä matkan varrella. Onneksi ei tarvitse hoitaa asiaa yksityishenkilönä, vaan se hoituu välikäden, elikä työnantajan kautta. Iso firma, jolla on oma passi/immigrationosasto. Luojan kiitos.

Muru kävi samalla viemässä pikkumurun oleskelulupa- ja viisumihakemuksen. Saa nähdä kauanko siinä menee. Nyt pikkumuru on maassa turistiviisumilla 🙂

Huoh.

Viimeinen etappi ennen kotimatkaa

tammikuu 8, 2009

Nyt ollaan onnellisesti Helsingissä, mistä matka jatkuu huomenna kohti Bahrainia. VR kuljetti meidät tällä kertaa perille ilman kommelluksia. Oli hienoa katsella lumisia maisemia, mukavaa, että lunta satoi edes hieman tämän reissun aikana. Aika mustaa oli maa tähän asti.

Nyt odotellaan sukulais- ja ystäväryntäystä. Me kun tosiaan vietämme Helsingissä vain tämän yhden illan, täytyy kaikki tutut tältä suunnalta nähdä erittäin pikaisesti ja kaikki melko lailla yhtä aikaa. Onneksi pikkumuru nukkuu parhaillaan ja kerää voimia tulevaan koitokseen! Pieni mies on kylläkin nukkunut viimeiset kaksi vuorokautta melko lailla putkeen (meinas äidillä jo paniikki iskeä), joten energiaa pitäisi olla yllin kyllin. Tietty hieman nuhainen nenä verottaa voimia jonkin verran.

Laukut on jo pakattu ääriään myöten täyteen. Piti melkein päällä pomppia, että sai kiinni. Ja vielä olisi mielessä vaikka mitä, jota olisi kiva viedä mukanaan. Aivan ihania lahjoja olemme tämän reissun aikana saaneet, kiitos kaikille lahjojille oikein paljon! Ihan mielikseen niitä laukkuun pakkasi vaikka täyttä tulikin.

Bahrainin kuulumiset viestivät viileistä keleistä. Kuulemma on mennyt alle kymmenen plusasteen, mikä tietää erittäin viileää kotia! Ulkona on todennäköisesti päivällä lämpimämpää kuin kotona sisällä… Pitää vissiin pistää villasukat kotiin palattua jalkaan!

Kaksi merta palaa siis normaaliarkeen huomisen päivän jälkeen. Ehkä päivitystahtikin tästä alkaa taas palata normaaliuomiin.