Hiekkamyrskyjä, ruuhkia, siinäpä Bahrainin kuulumiset lyhykäisyydessään. Vähän Iranin pullistelua (Bahrainhan on siis osa Irania, joo’o) ja heti perään rauhoittelua, että hyvät välit Iranin ja Bahrainin välillä ovat tärkeitä.
Bahrain pullistelee puolestaan suomalaisista. Meidänkin compoundissamme on nyt aimo kasa suomalaisia seitsemän niiden tavallisten kahdeksan lisäksi. Pikkumuru harjoittelee tarttumista, kääntymistä ja komentamista ja on yhtä hymyä ja juttua vaan!
Sitähän se, tavallista arkea.
Me käytiin murun kanssa ostamassa tänään uudet sohvat (voitte uskoa, että kiljaisin mielessäni riemusta, kun varovasti tässä taannoin ehdotin sohvien vaihtoa ja muru suostui heti!). The Onessa oli sohva-alennusmyynti just sopivasti. Mun olikin ollut tarkoitus käydä katsastamassa kaupan tarjonta jossain välissä, onneksi en mennyt aiemmin. Löydettiin ihan kivat vaaleat sohvat, pehmoiset. Vielä pitäis ostaa joku siro nojatuoli tai kaksi, mutta tällä reissulla ei löytynyt ihan nappia. Ostetaan sitten, kun sopiva löytyy.
Mulle on herännyt kauhea hinku muuttaa. Kai se johtuu siitä, että olen pienen ajan sisällä nähnyt kahden kaverin uudet kodit ja pitäis päästä taas sisustamaan. Tätä sohvaostosta lukuun ottamatta koti alkaa olla aika ”valmis”. Ei ole mitään ideaa enää selailla edes sisustuslehtiä, vaikka pitkään ne oli mun lempparilukemista!
Meillä on pikkumurun kummit kylässä Suomesta. Aivan ihanaa, otetaan ne perhe- au-pairiksi vaikka heti. Sopimusneuvottelut ovat jo käynnissä. Harmi vaan, että viikko vierähtää nopeasti, pian ne pitää hyvästellä lentokentälle. Nyyh.
Pikkumurun komentamisharjoitukset sujuvat erittäin hyvin. Nyt äitiä komennetaan seurustelemaan, pitää siis tästä mennä…
kaksi merta 