Ostoskeskukset valtaavat koko maan

Pieni mies nukkuu.

Eilen kävimme ystävän kanssa pitkästä aikaa Seef mallissa. Siellä oli näköjään meininki hiljentynyt, vaikka eipä siellä arkiaamuna muutenkaan koskaan mitään väenryntäystä ole ollut. Nyt oli tosi hiljaista. Uusi City Centre Mall vetää väkeä.

Lehdessä oli just eilen juttu siitä, miten joku sosiologi harmitteli, että ostoskeskukset tappavat paikallisen pikkukauppakulttuurin. Eipä ole pitkään aikaan tullut käytyä esimerkiksi souqissa. Suurin syy siihen on kyllä ollut raskaus ja vauva, toinen ehkä se, että ei vaan ole ollut asiaa erikoisliikkeisiin tai kangaskauppoihin. Tosi sääli jos pikkukaupat vähenevät. Taisivat runnoa läpi senkin päätöksen, että tuhoavat ison osan Muharraqin ikivanhaa, joskin erittäin rähjäistä souqia ja rakentavat paikalle -ylläri ylläri- ostoskeskuksen!

Taitaa olla aika yleismaailmallista tämä, täällä jotenkin vielä kärjistetymmin, kun mennä posotetaan isoveli Dubain jäljissä eikä arvosteta mitään vanhaa. Vanhat hautakummutkin voisi tuhota, jätetään vain yksi malliksi, tuumasi eräskin MP…

Eipä sillä, on omassakin kulutuskäyttäytymisessä parantamisen varaa. Niin sitä tulee vaan mentyä aina niihin malleihin, koskakohan olen viimeksi käynyt missään pikkukaupassa ruokakauppoja lukuun ottamatta?

Hauska juttu muuten eilen siellä Seefissä. Käytiin lounaalla kiinalais/thaimaalais/japanilaisessa ravintolassa. Olimme paikan ainoat asiakkaat ja miestarjoilija tarjoutui pitelemään pikkumurua sillä aikaa kun söimme, kun pikkumies sattui juuri heräämään, kun alkupalat tulivat pöytään. Siellä se ipana sitten silmät suurena ihmetteli maailmanmenoa vieraan miehen sylissä, kiertelivät lounaan aikana mm. ravintolan keittiössä ja viereisen ravintolan sisäänheittäjän luona. Tarjoilija oli ihan innoissaan ja me tyytyväisiä kun saimme syödä rauhassa (murukin oli siinä vaiheessa liittynyt seuraan). Hassua oli, kun aterian jälkeen hain pikkumiehen taas syliini, miten muksu tuoksui erittäin voimakkaasti miehen parfyymiltä. Oli tainnut tarjoilija aamulla suihkautella tuoksua kerran jos toisenkin, paikalliseen tapaan…!

Advertisement

Pääsy kielletty!

Alkoholin myyntikieltoa, possun myynti- ja hallussapitokieltoa, kaikenlaista rajoitusta on suunnitteilla…

Osa rajoituksista tuskin koskaan tulee voimaan, mutta joitain rajoituksia on jo nyt. Bahrainissa valvotaan ihmisten internetinkäyttöä ja sopimattomiksi katsotuille sivuille pääsy estetään. Moni britti on käärmeissään, kun joku näppärä sivu, jolta on saanut katsottua jalkapallotulokset, on estetty, intialaiset ovat kiukkuisia, kun joku naamakirjan kaltainen sivusto on kielletty.

Minä olen ihmetellyt,miten naamakirjaan pääsy on edelleen sallittua, luulisi, että tuollainen kanava olisi ensimmäisten kiellettyjen joukossa! Onneksi ei sentään, mistäs minä sitten katsoisin, minkälainen diktaattori olisin ja mätsääkö kaverin inhokkiruokaprofiili omaani!!!

Yhden hassun jutun olen huomannut: jos yritän avata naamakirjan kautta minkä tahansa ulkoisen linkin, sille pääsy estetään.Tämän voi tietenkin kiertää kopioimalla ja liimaamalla osoite suoraan osoiteriville. Hassua, että naamakirjaan pääsee, mutta sen kautta muille sivuille ei. Mikä järki?

In memoriam

Voi surku, pihallamme sattui kuolemantapaus. Kuulin päivällä kolahduksen ulkoa, mutta kun mitään tavallisesta poikkeavaa ei näkynyt, unohdin koko asian. Kunnes sitten illalla keittiön portailta löytyi heikossa kunnossa oleva turkinkyyhkynen. Raukka räpisteli murua pakoon autokatokseen parkkeeratun auton alle. Kotiapulaisemme otti sen käteen ja juotti sille vähän vettä. Vaivalloisesti se aukoi nokkaansa ja yritti hengittää, mutta muutaman minuutin päästä pää alkoi roikkua: se oli kuollut.

En tiedä onko kolahduksella ja linnulla mitään tekemistä keskenään, mutta kolahdus kuulosti juuri siltä kuin lintu olisi lentänyt ikkunaan. Ulos kurkatessani  yritinkin etsiä tuupertunutta lintua, mutta en nähnyt mitään.

Tämä ei ollut ensimmäinen kuollut lintu lähiaikoina, tässä eräänä päivänä muru tuli kotiin ja kertoi, että parkkipaikalla on heikossa kunnossa oleva lintu. Seuraavana päivänä näin sen auton vieressä kuolleena. Se oli pikkulintu, semmoinen varpusen näköinen.

En tiedä mikä näitä lintuja tappaa. Pihan kissat, sairaudet vai joku muu?

P.S. Luontokappaleisiin on törmätty vähän toisenlaisiinkin. Kotiapulaisemme meinasi astua käärmeen päälle talonvierustalla. Yyyyyyhhh… Nyt joka kerta kun parkkipaikan viereisessä pusikossa kahahtaa, kavahdan. Tai jos terassin katoksessa rapsahtaa, meikäläinen vilahtaa sisälle! Rottia ei sentään ole näkynyt!

Arvoitus ratkesi

Olen ihmetellyt viime aikoina miksi minulla on säännöllisesti reisissä pienenpieniä mustelmia siellä täällä. Sinnikkäästä miettimisestä huolimatta en keksinyt paikkaa tai tapaa millä mustelmat ovat tulleet. Ihan jo alkoi vaivata, vaikka mustelmista sinänsä ei mitään haittaa ollut. Niiden syy pysyi arvoituksena.

Kunnes muutama päivä sitten pikkumurua imettäessä välähti. Makoilimme siinä sängyllä vatsat vastakkain ja kesken kaiken havahduin reisissä tuntuviin pieniin painalluksiin: Pikkumuru nipisteli varpaillaan minua jalkoihin samalla kun ruokaili keskittyneesti.

Arvoitus oli ratkennut.

Ei pitäis päästää irti

Nimittäin mua kaupoissa! Ei vaiskaan, oli vaan vähän täysi ostoskärry tänään. Kävin teettämässä valokuvia ja tunnin kehityksen aikana tein supermarketissa ostoksia… Oikeasti, oli hyvä kierrellä rauhassa käytävien välissä, kaapit alkoivat olla jo aika tyhjiä. No, eivät ole enää!

Pikkumuru istui ostoskärryjen vauvakaukalossa ja väliin hihkui iloisesti, väliin nukkui. Vauvan kanssa liikkuessa täällä saa erittäin paljon huomiota, bahrainilaiset ovat lapsirakkaita ja se näkyy. Vauvaa käydään silittämässä ja ihailemassa. Kerran kaupassa käydessäni, kun pikkumies oli erittäin kärttyinen ja minä parin metrin päässä hakemassa tavaraa hyllystä, eräs bahraininainen kävi hyssyttelemässä vauvaa. Tietysti voi olla, että jossain vaiheessa alkaa ärsyttää ja tuntua tunkeilevalta. Lupaa kun ei koskaan juurikaan kysytä.

Minulla on puhelin kolmatta päivää äänettömällä. Meillä on ilmoitus lehdessä neljä päivää, vanhoista sohvista kun piti päästä eroon. Sohvat kaupattiin jo ekana iltana ja puhelin soi sen verran tiheään tahtiin, että en jaksa vastata. Huomisen kun vielä jaksaa, niin sitten taas olen paremmin puhelimen tavoitettavissa.

Perjantaina oli muuten taas kiva päivä. Sää oli mitä mainioin ja oltiin Dilmun clubilla ystävien kanssa. Pikkumuru nautti olostaan lämmössä täysin siemauksin ja katseli iloisesti hihkuen vilinää ympärillään. Klubilla oli nääs paljon lapsia – ja melua! Pikkumieskin nautti kun sai vaihtelua kotona äidin kanssa kaksistaan kököttämiseen!

Biitsillä ja mattokaupoilla

Hemmetin hiekkamyrskyt. Toivottavasti tänään on kirkkaampaa!

Maanantaina oli profeetta Muhammedin syntymäpäivä ja Bahrainissa yleinen vapaapäivä. Meillehän yleensä nuo yleiset vapaat eivät päde, mutta nyt oli sattumoisin murullakin vapaapäivä samaan aikaan. Siispä lähdettiin naapureiden kanssa Yacht Clubille viettämään rantapäivää. Ilma oli loistava!

Pikkumurukin nautti lämpöisestä, nukkui rattaissa aurinkovarjon alla makoisat unet ja hereilläoloaikansa killitteli isoilla silmillään kaikkea mitä ympärillä tapahtui. Minä yritin käydä uimassa, mutta altaan vesi tuntui niin kylmältä, että kävin vain kastamassa nilkat. Naapurin lapsien kanssa pulikoin sitten hetken lastenaltaassa, polvenkorkuisessa vedessä :). Sielläkin vesi oli tosi kylmää… Rannassa kuulemma pohja oli ikävä, joten merivedessä en sitten edes yrittänyt käydä. Kaiken kaikkiaan päivä oli parhautta, rentoa olemista, lämpöä ja hyvää seuraa!

Toissapäivänä käytiin viemässä syksyllä ostamamme matto korjattavaksi. Siinä oli muutama ikävästi pilkistävä solmu. Juteltiin mattokauppiaan kanssa hetken. Kauppa käy nyt kuulemma vähän heikosti, maailman huono taloustilanne vaikuttaa heihinkin. Ihmisillä on kyllä vielä rahaa, mutta koska on tietty epävarmuus tulevasta rahojen päällä istutaan eikä kuluteta ylimääräiseen, esimerkiksi mattoihin. Kovasti yrittivät myydä meille uutta mattoa, tietenkin. Ehkä joskus sitten taas. Äidille tiedoksi, että katselin hieman mattoa häntä silmällä pitäen. Pitäisi ensin kuitenkin vähän tietää hinta-, väri- ja kokotoiveita… Tarjontaa on nääs.

Passi plakkarissa

No niin, vihdoin kotiapulaisselkkaus on ohi. Kävin tänään hakemassa passin vihdoin pois edelliseltä sponsorilta. Ihan tarpeeksi koko prosessia viivyteltiinkin. Osa viivytyksestä johtui ihan vaan Bahrainin byrokratiasta, osa sponsoreista, jotka takkusivat joka vaihetta riittämiin. Kotiapulaisemme oli ihan paniikissa, ymmärrettävästä syystä. Minä tiesin kyllä, että kyllä se passi sieltä joskus vielä saadaan, tekevät sen vain mahdollisimman hankalaksi ja hyödyntävät ilmaista työpanosta (eivät lopussa enää maksaneet palkkaakaan). Toki kotiapulaisessa itsessäänkin oli syytä, oli onnistunut suututtamaan sponsorinsa oikein kunnolla, takunnut raha-asioiden kanssa ja kai ollut vähän hankala.

Enivei (meikäläisen mielisanonta nykyään, lipsahtaa suusta tämän tästä) nyt säätäminen on ohi. (Etten vaan sano liian aikaisin, vielä piti viedä passi leimattavaksi, jotta saadaan kirjoihin ja kansiin uusi viisumi ja työlupa).

Muuten, tänään kun kävin hakemassa passin, oltiin varta vasten sovittu sponsorin kanssa aika, jolloin voin mennä sen heiltä kotoa hakemaan. Marssin paikalle, sponsori luikki oven takana ja hänen kuskinsa antoi passin ovenraosta minulle. Minulla oli suussa valmiita sanoja, joita olisin halunnut hänelle sanoa, kun kerran ekaa kertaa oltaisiin naamakkain. Mutta en päässyt sanomaan niistä yhtään! Riitaa en tietenkään olisi haastanut enkä haukkunut, olisin vain tarkentanut paria juttua. Vähän suututti piileskely, kun passin saamista viivytettiin vielä sillä syyllä, että sponsori oli Saudeissa, eikä pysty minua tapaamaan. Taisi itsekin tajuta, että oma käyttäytyminen ei ihan kestä päivänvaloa…

Oltaisiin varmasti murun kanssa mekin säikähdetty ja ruvettu empimään koko sponsorointijuttua, kun kotiapulaisesta kuului niin paljon moitteita. Mutta hän on kuitenkin tehnyt meille jo osa-aikatöitä useamman vuoden, eikä meillä ole koskaan ollut mitään hankaluuksia, päinvastoin. Varmuuden vuoksi vielä juttelin hänen kanssaan ja kehoitin häntä olemaan raha-asioissa erittäin varovainen. Ja aion käydä hänen kanssaan vielä keskustelua työtehtävistä ja velvollisuuksista. Ja otan kuittauksen palkoista sun muista kirjallisena. Ihan molempien edun vuoksi, vaikka tosiaan nyt ei mitään ongelmia olekaan. Mutta ehkä joskus on.

Ääääh. Vihaan koko sponsorointisysteemiä!