Archive for Toukokuu 2009

Jestas, mitä ensi vuonna?

Toukokuu 29, 2009

Synttärikulttuuri on täällä jotakin ihan käsittämätöntä. Tällä hetkellä compoundimme puutarhassa vietetään varsinaisia synttäreitä. Katsokaa itse:

synttarit

”We are free!”

Toukokuu 19, 2009

Tuli kyllä vähän jännä olo eilen, kun srilankalainen kotiapulaisemme tuli illalla koputtamaan keittiön ovea silmät loistaen. Oli lähdössä muiden maassa asuvien srilankalaisten kanssa juhlimaan sodan ”loppua”. Meikit naamalla ja kultahelyt ranteessa. ”We are free”, hän kiljaisi tohkeissaan. Päivällä saatiin kuulla se hyvä uutinen, nyt se tamilijohtaja on ammuttu!

Okei, sota on sotaa, tappelua on kestänyt jo kymmeniä vuosia ja ymmärrän tunnekuohun, kun eräs etappi on saavutettu. Mutta jotenkin olen kyyninen, ei kai kaikki entinen ole tällä unholaan pyyhkäisty ja elämä tästä lähtien yhtä auvoa? Taistelualueella vallitseva humanitäärinen katastrofi on kai edelleen sama? Jotenkin tuntui karmaisevalta toisen riemusta kiiltävät silmät ja hengästynyt olemus, kun joku on tapettu…

Olin viisaasti hiljaa, ei varmaan kannata ryhtyä puhumaan politiikkaa tästä aiheesta hänen kanssaan. Muutenkaan kun en ole mikään politiikan kävelevä tietosanakirja. Mutta jäi vaan vähän sellainen kummallinen olo itselle.

Viisut, hoh!

Toukokuu 17, 2009

Heh, viimeisiä viisuissa… Katsottiin kisat murun kanssa joltain romanialaiselta kanavalta. Kuulin ekan kerran Suomen biisin, eikä se kyllä eronnut pätkääkään etelä- ja itäeurooppalaisten maiden tusinabiiseistä ja takamuksien ketkuttelusta. Ei nyt ehkä kaikista hävettävin esitys ikinä tai edes verrattuna joihinkin eilisiltaisiin, mutta ei todellakaan mikään loistava. Pistelaskua ei jaksettu enää jäädä katsomaan, vaan painuttiin pehkuihin.

Naapurikin on palannut Suomen-reissultaan ja taas on suomalaiskokoonpano täysilukuinen meidänkin compoundissa. Suomen-tuliaisia odotellessa 🙂 (ei kuulemma ollut vielä purkanut laukkuaan, kun aamulla piipahti).

Pikkumuru on tavannut tyttöystäviään parina viime päivänä. Sillä alkaa olla tyttöjä joka sormelle, mietimme vaan, että mitä tapahtuu sitten, kun tytöt tajuavat, että poika tapailee useaa tyttöä yhtä aikaa ;)! Eilen käytiin Amwaj-saarilla erään suomalaisperheen luona. Siellä vierähtikin sitten hups vaan koko päivä.

Hiekkaleikkejä odotellessa

Toukokuu 14, 2009

Nyt se vesittäminen alkaa. Tämän päivän lehdessä luki, että on perustettu joku lautakunta tutkimaan sponsorisysteemin poistamista. Katsotaan vaan, niin kaiken tämän jälkeen koko jutusta jää vain laiha varjo jäljelle. Jotenkin jännän nurinkurisesti nämä näitten lakiprosessit aina menee. Eikös niiden lautakuntien aika ole ennen lakien ratifioimista, kysyy joku kummastunut?

Pikkumurun kanssa ollaan nautittu mukavista iltapäivistä ulkona. Käyty vähän polskimassa altaassa ja sitten puutarhaan istuskelemaan. Eilen levittivät leikkikentälle uuden kerroksen pehmoista hiekkaa ja pihalla olikin sitten koko compoundin lapset peuhaamassa. Pikkumurulle lupasin, että kyllä sekin sitten joskus pääsee hiekkaleikkeihin! Tänään käytiin lelukaupassa ja ostettiin hiekkaleluja 🙂 . Kunhan tuo tuosta kunnolla istuu niin niille tulee käyttöä, eli aika pian. Kunhan ei kovin paljon lappaa hiekkaa suuhun…

Mitään erityistä ei ole muuten sattunut. Koko perheen voimin käytiin tänään tosiaan siellä lelukaupassa, sekä samalla Seef Mallissa. Ostin itselleni uudet uikkarit ja käytiin myöhäisellä lounaalla. Pikkumurukin söi ensimmäisen välipalansa muussa kuin maitomuodossa ulkona: puolikkaan päärynää lusikalla raaputettuna. Kyllä maistui!

Uutta työsuhderintamalta

Toukokuu 8, 2009

Kerrankin laki, joka on askel positiiviseen suuntaan!

Kolmen kuukauden kuluttua pitäisi tulla voimaan laki, jonka ansiosta ulkomaalainen työntekijä ei enää tarvitse työnantajansa suostumusta työpaikan vaihtamiseen Bahrainin sisällä. Bahrainissahan on siis sponsorisysteemi, ja sponsorin on allekirjoitettava release letter, eli vapautuskirje, jotta työpaikkaa voi vaihtaa. Jos työnantaja ei suostu kirjoittamaan kirjettä, on ensin poistuttava maasta ja aloitettava koko maahantuloprosessipaperisota alusta. Ellei sitten sponsori ole ilmoittanut sinua mustalle listalle, jolloin maahantulo hankaloituu ellei peräti estyy. Mutta pian siis tämän rumban pitäisi olla historiaa.

Iso työnantajajärjestö nosti hirveän mekkalan laista sanoen, että sittenhän työntekijät pystyvät kiristämään työnantajiaan ja sanelemaan heille ehtoja. Heh, minusta se oli aika huvittava katsantokanta. On jo aikakin, että täkäläiset työnantajat näkevät millaisia työsuhdeasiat ovat sivistysmaissa. Jos kohtelet työntekijöitäsi hyvin, on kaikki todennäköisesti lain jälkeenkin ok, jos huonosti, kynnelle kykenevät äänestävät jaloillaan.

Olen kuitenkin erittäin skeptinen, todennäköisesti lain voimaantulo viivästyy ja siirtyy hamaan tulevaisuuteen. Katsotaan sitten kolmen kuukauden päästä.

Karusellissa

Toukokuu 6, 2009

Huvipuistot ovat aina olleet mun lemppareita. Muistan vieläkin sen pakahduttavan onnellisen tunteen, kun lapsena pääsi Särkänniemeen tai Linnanmäelle. Sellaista iloa harvoin kokee.

Tänään käytiin testaamassa Bahrainin huvipuisto Adhari Park.Aika hiljaiselta paikka näytti, vaikka luulisi, että nyt eletään parasta sesonkia: lämmin, mutta ei vielä liian kuuma iltaisin. Tosi kivan näköisiä laitteita ja tosi siisti paikka muutenkin. Pikkumurukin on nyt sitten aloittanut huvipuistouransa. Käytiin pikkumiehen kanssa karusellissa pyörähtämässä. Vesseli nautti kyllä lähinnä eniten äidin sormien imeskelystä…

Kävin yksin toisessa karusellissa, sellaisessa jossa istutaan tuoleissa jalat roikkuen ilmassa ja karuselli pyörii vinhasti ympäri. Tämä tosiaan pyöri vauhdilla! Takaisin maan kamaralle tullessani olo oli hetken kuin aalloilla keinuvassa laivassa.

Huvipuistokäynti oli pikasellainen, ei viivytty kuin pari tuntia. Joskus sitten voi mennä pidemmäksikin aikaa viihtymään, keskellä kouluviikkoa eivät mukana olleet lapset voineet valvoa kovin myöhään. Eikä niitä pienille lapsille sopivia laitteita nyt niin monta ollut.

P.S. Olisin lisännyt tähän pari kuvaa, mutta jostain syystä lataus ei nyt onnistu

New era

Toukokuu 5, 2009

Pikkumurun ura uimarina jatkuu. Tänään uitiin koticompoundin altaassa toisen samanikäisen vauvan kanssa. Pikkumurulla näitä tyttöystäviä alkaa olla joka sormelle…

Tänään on käännekohta minun ja murun elämässä. Emme uusineet Gulf Daily Newsin, tuon ah aina niin yllätyksiä täynnä olevan lehden, tilausta, vaan päätimme kokeilla saaren toista englanninkielistä lehdykkää. Voi minun tulee niiiiin ikävä GDN:n letters-aukeaman kiihkeitä keskusteluja siitä, onko intialainen Nano (vai mikä ikinä se olikaan) -merkkinen auto loistava auto vai halpa paska, tai paikallisten kiukkuisia turahduksia, tyyliin ”jos ei kelpaa, aina voi muuttaa muualle”. Kivan pienen lisämausteen antavan intialaisten nuoleskelukirjeet, jossa ylistetään lapsen/ omaa koulua tai jotain virallista instanssia, tms. Jotain kertoo lehden yleisestä tasosta, jos mielipideosastoaukeama on ylipäätään ainut aukeama, josta luen ehkä jotain muutakin kuin otsikot.

Ei se välttämättä vaihtamalla parane, mutta kokeillaan.

Voi meillä oli niiiiin hauskaa!

Toukokuu 4, 2009

Al Dar -reissut on aina niin ihania! Kuten porukalla totesimme, on ihan sellainen olo kuin olisi ulkomailla! 🙂

Lempeä kesätuuli, biitsi, aurinkotuolit ja -varjot, kylmiä juomia kantavat tarjoilijat, iloisina hiekalla kirmaavat lapset, rentoutuneet ystävät, merivesi kuin linnunmaitoa… Ei tätä koe Bahrainissakaan ihan joka päivä!

Pikkumuru pääsi paitsi ekalle venematkalleen, pääsi myös uimaan ensimmäistä kertaa! Olin ihan hölmistynyt, kun vauvan ilme ei muuttunut miksikään, kun kastoin hänet veteen. Ei vesi kylmää ollut, mutta selvästi viileämpää kuin ympäröivä ilma. Meidän pikku pokerinaama! Hetken päästä pikkumies sitten tajusi olotilansa ihanuuden ja alkoi polskia vettä villisti iloisena hihkuen. Käytiin uimassa monta kertaa!

Onneksi uiminen sujui niin hyvin, sillä se oli helppo keino viilentää vauvaa. Oli aika lämmin päivä ja aluksi ilma ihan seisovaa. Iltapäivällä tuli onneksi mukava tuulenvire. Ja olisi saarella ollut ilmastoitu ravintolakin, jonne olisi voinut mennä viilentymään, jos veteen pulahtaminen ei olisi kelvannut, joten mikään hätä meillä ei olisi ollut sittenkään. Mutta mieluummin näin!

Eilen oli tarkoitus käydä koticompoundin altaassa, mutta kaupunkireissu vei sen verran pitkän ajan, että ei ehditty enää valoisaan aikaan. Ja pikkumurukin alkoi olla aika väsynyt.

Käytiin eilen muuten kävelemässä Bahrainin ekalla kävelybulevardilla! Ravintolakatu Adliyassa on nykyään suljettu liikenteeltä, sinne on rakennettu hienot katukiveykset ja tunnelma on ihanan mannermainen! Kaikki paikalla käyneet muistanevat varmasti siellä ennen vallinneen kaaoksen, kun autoja tunki ahtaalla kadulla kahteen suuntaan ja molemmat kadunvarret oli parkkeerattu täyteen autoja! Nyt se on kuin pikku-Pariisista!!! Mahtavaa! Lisää tällaista!