”We are free!”

Tuli kyllä vähän jännä olo eilen, kun srilankalainen kotiapulaisemme tuli illalla koputtamaan keittiön ovea silmät loistaen. Oli lähdössä muiden maassa asuvien srilankalaisten kanssa juhlimaan sodan ”loppua”. Meikit naamalla ja kultahelyt ranteessa. ”We are free”, hän kiljaisi tohkeissaan. Päivällä saatiin kuulla se hyvä uutinen, nyt se tamilijohtaja on ammuttu!

Okei, sota on sotaa, tappelua on kestänyt jo kymmeniä vuosia ja ymmärrän tunnekuohun, kun eräs etappi on saavutettu. Mutta jotenkin olen kyyninen, ei kai kaikki entinen ole tällä unholaan pyyhkäisty ja elämä tästä lähtien yhtä auvoa? Taistelualueella vallitseva humanitäärinen katastrofi on kai edelleen sama? Jotenkin tuntui karmaisevalta toisen riemusta kiiltävät silmät ja hengästynyt olemus, kun joku on tapettu…

Olin viisaasti hiljaa, ei varmaan kannata ryhtyä puhumaan politiikkaa tästä aiheesta hänen kanssaan. Muutenkaan kun en ole mikään politiikan kävelevä tietosanakirja. Mutta jäi vaan vähän sellainen kummallinen olo itselle.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: