Terveyskeskusmeininkiä ja maailman pisin röntgen-tulkkaus

Kotiapulaisemme loukkasi jalkansa parisen viikkoa sitten. Astui vahingossa harhaan rappusella ja jalan ulkosyrjä raapaisi portaanreunaa. Satuin juuri avaamaan viereistä ovea samaan aikaan ja näin, kun hän sattumuksen jälkeen hyppi pitkän aikaa yhdellä jalalla. Otti kipeästi.

Seuraavana päivänä jalka oli paisunut ja kipeä. Ehdotin lääkäriin menemistä, mutta koska oli perjantai ja terveyskeskus suljettu, olisi pitänyt mennä sairaalan päivystykseen. Ei todellakaan mikään houkutteleva ajatus (kaaos), apulainen sanoi odottavansa sunnuntaihin, jolloin terveyskeskus olisi taas auki.

Sunnuntai tuli, mutta apulainen ei edelleenkään halunnut mennä lääkäriin. Sanoi, että eiköhän se mene ohi ajan kanssa. Minä patistin kyllä, sanoin, että jos ei parin päivän päästä viimeistään tokene, menee sitten. Ja että ottaa sillä aikaa jalan kanssa rauhallisesti. Kehoitukset taisivat kaikua kuuroille korville, ihan samaan tyyliin näytti touhuavan kuin yleensä. Taitaa paikallaan olo olla vähän ”boring”, tylsää kököttää omassa pienessä huoneessa päivällä kun ei uloskaan oikein pääse näin kuumalla.

Muutaman päivän päästä, kun oli jo sovittu, että minä heitän hänet aamulla terveyskeskukseen (jalka oli aamuisin ok, mutta illalla taas paisunut), hän kävi intialaisella ayurveda-parantajalla, joka antoi kummallisen näköistä linimenttiä hierottavaksi jalkaan ja siteen nilkan ympärille. Apulainen oli toiveikas.

Ayurveda-hoidot ovat varmaan kyllä tehokkaita, mutta jalkaan siitä ei ollut paljon apua. Tänään sitten vihdoin käytiin terveyskeskuksessa. En voinut jäädä odottamaan, sillä pikkumuru piti viedä nukkumaan, mutta sen verran sisälle vilkaisin, että ihan näytti suomalaiselta terveyskeskusmeiningiltä. Jonottamista ja odottamista. .Jonotusnumerot oli sentään, joita näköjään noudatettiinkin, ei ollut sitä normaalia bahrainilaista ”röyhkein ensin” -meininkiä, jossa kohtelias suomalainen jää ihan jalkoihin, jos ei pidä varaansa.

Hassua oli muuten, että paikka vilisi tummakaapuisia naisia. Heitä kun ei normibahrainikatukuvassa juuri näy, ei edes vaikka menee pikkukyliin. Naiset tuntuvat yleensä olevan visusti kotona näkösuojassa. Terveyskeskuksessa heitä oli enemmistö, suuri osa täysin kasvonsa peittäviä. Ihan kuin olisi käynyt jossain ihan eri maassa.

Apulainen palasi sitten reissultaan takaisin myöhemmin aamulla. Kassissa läjittäin lääkkeitä ja ohjeena kehoitus jumpata jalkaa. Röntgenkin oli otettu, mutta tulos tulee kuulemma KUUKAUDEN päästä!

No comments.

Advertisement

Bahrain ja talouskriisi

Kävin perjantaina lentokentällä hakemassa ystävän meille kyläilemään pariksi päiväksi. Tulipa siinä parkkipaikalla autoja katsoessani mieleen, että kuinkahan moni niistä autoista oli parkkeerattu paikalleen ”pysyvästi”.

Vaikka Bahrain talouskriisin alkaessa joka tuutista vakuutteli, että ”kriisi ei vaikuta meihin millään lailla”, on täälläkin tapahtunut irtisanomisia ja moni pelkää työpaikkansa puolesta. Jos työpaikka menee, vaihtuu asuinmaa aika automaattisesti, sillä oleskelulupa käy käsi kädessä työn kanssa.

Varsinkin Dubaissa on kuulemma tapahtunut aikamoinen maastapoistuma (puhuvat, että Dubaissa on teillä nyt suorastaan tyhjää) ja moni on päätynyt omalaatuiseen ratkaisuun: poistutaan paikalta hippulat vinkuen lomalle, eikä palata enää takaisin. Lentokentälle jää velkainen auto kököttämään ja pankki jää lehdelle soittelemaan… Jos nyt etsisi halpaa autoa, kannattaisi suunnata sinne, siellä niitä on.

Moni on veikkaillut, että koulujen tässä pikku hiljaa loppuessa ja ihmisten lähtiessä kotimaahan kesälomalle sama ilmiö tapahtuu täällä. Mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuu syksyllä, josko vaikka ruuhkat olisivat maagisesti kadonneet.

Paikalliset firmat ovat jotkin aikamoisissa ongelmissa. Just tässä äsken eräät rakennusprojektit olivat jumissa, kun rakennustyöläiset ja insinöörit lakkoilivat, sillä palkkoja ei oltu maksettu sitten maaliskuun. Monen uuden asuma-alueen valmistuminen on viivästynyt kuukausikaupalla, ensin kai tarvikepulan vuoksi, nyttemmin todennäköisesti enenmmänkin työntekijöiden puutteen vuoksi. Ajeleskeltiin veljen kanssa Riffa Viewsin rakennustyömaan vierestä silloin kun hän oli täällä kylässä ja valtavalla työmaalla oli valehtelematta vain kourallinen miehiä töissä. Aavemainen näky…

Onneksi murun työpaikka on suht turvattu, valtio ei herkästi päästä sitä firmaa kaatumaan vaan pumppaa siihen rahaa. Ja muru on ollut siellä jo sen verran kauan töissä, että vaikka irtisanomisia tulisikin, hän ei olisi ensimmäisten joukossa. Onni sinänsä sillä maailmalla, puhumattakaan Suomesta, murun alalla työtilanne ei ole mitä parhain. Osataan olla todella onnellisia tästä rauhasta täällä.

Hiljaista

Taas on hujahtanut pitkä tovi ilman päivitystä. Eletään sellaista tasaista arkea, että ei juuri kirjoituta. Päivät kuluvat sisätiloissa, on aivan liian kuuma ulkoiluun. Eilen tein päivällä pienen autoilureissun ja auton ulkolämpötilamittari näytti 48 astetta. Iltaisin ollaan tsempattu ja menty tunnin kävelylenkille, on ihan pakko saada ”raitista” ilmaa edes jossain vaiheessa.

Enää on vajaa kuukausi siihen, kun tullaan Suomeen lomalle. Mahtavaa!