Olisitko itse valmis?

Luin tässä päivänä taannoisena lehdestä (kuinkas muuten), miten Bahrainissa ollaan huolissaan siitä, miten monet menevät naimisiin ilman sitä edeltävää kunnollista lääkärintarkastusta. Äkkiseltään idea lääkärintarkastuksesta kuulostaa olevan ihan okei, mikäs siinä. Mutta luin jutun sitten loppuun ja järkytyin. Kyseessä ei ollut normilääkärintarkastus, vaan erittäin syväluotaava sellainen, nimittäin siihen kuului geenikartoitus. Tsekataan siis riskit sairastua jos jonkinmoisiin perinnöllisiin sairauksiin yms…

Tottahan haluat tietää, josko tuleva miehesi/ vaimosi kantaa geeniperimää, joka altistaa vaikkapa diabetekselle? Tottahan?

Miettikää, miten kevytkenkäisiä ihmisiä, menevät naimisiin ilman lääkärintarkastusta ja siippana saattaakin olla joku kävelevä aikapommi???

Oikeasti, minusta tuo kuulosti hyytävältä. En missään tapauksessa haluaisi tietää moisia edes itsestäni, saati sitten murusta. Tähänkö todella ollaan tultu?

Okei, Bahrainissa on paljon sickle cell anemiaa, joten ehkä normiväestöä enemmän tietynlainen geneettinen riski, mutta silti!!!

Advertisement

Rättiväsyneet

En ole hetkeen ollut näin poikki. Muutaman päivän flunssa ja pitkä matkustuspäivä ovat vieneet veronsa. Olen kulkenut koko päivän ympäriinsä kuin puolizombie. Onneksi muru ja apulainen ovat pitäneet huolta pikkumurusta suurimman osan päivää. Nytkin pikkumuru polskii ikionnellisena, joskin rättiväsyneenä, kylvyssä. On varmaan ihan yhtä väsynyt kuin minäkin. Päivän molemmille päikkäreille simahti kuin taju kankaalle lyöty.

Vielä en osaa kauheasti sanoa Bahrainin elämänmenosta mitään muuta kuin, että koticompoundin perusteella meininkin näyttää huopatossutehdasosastolta. Ehkä vähän rennommalta, siitä pitävät huolen altaassa päivystävät suomalaisnaapurit. Vesi tosin on lämpimämpää kuin ulkoilma kuulemma, ilman lämpötila +34 ja veden +36. Kuuma on.

* * *

Kirjoittamisen keskeytti iltapuuhat, nyt pikkumuru nukkuu jo. Murukin lepää ennen yötyövuoroa. Meikäläinen odottaa, kunnes muru katoaa ovesta ulos ja kaatuu sitten itsekin sänkyyn. Krooh…

Kotona taas

Jo ennen koneen laskeutumista nenään tulvahtaa tuttu kostean hiekkainen tuoksu. Lentokoneesta ulos, hirveä hiki, kosteusprosentti tapissa. Kenttä kaaoksessa, kaikki palaamassa kotiin samaan aikaan näemmä. Pikkumurun rattaat matkatavarahihnalla, joten käsivarrella kantaen pikkumies läpi lentokentän. Hiki. Vihdoin murun onnellinen naama, tavarat autoon ja menoks. Ruuhkaa. Hiki. Tuttu mutta vieras koti. Hihkuva pieni mies konttaa iloisena ylikierroksilla pitkin lattiaa.

Rankkasateessa

Kuin olisi iso hana avattu. Tuli meinaan vettä taivaalta tunti sitten hiukkasen…

Sateet ei ihan kauheasti haittaa, mikä tahansa sää melkein menee, kunhan ei ole se viidenkymmenen asteen helle kuin Bahrainissa. Ainut harmi sateessa on se, että maa on niin märkää, ettei pikkumiestä voi oikein päästää maastoutumaan. Kun ei olla hommattu kuravaatteita… Ei oikein parin käyttökerran takia kannata. No, kyllä sade oli mielenkiintoinen terassin katoksen alta katsottunakin. Oli pikkuihmisellä aika mielettömän leveä hymy nääs!

Isompi muru on jo kotona. Plääh. Me kaksi jatketaan vielä lomailua Suomessa. On kahtiajakautunut olo. Toisaalta haluaisi olla murun kanssa kotona, toisaalta en haluaisi olla siellä missään nimessä! Hmmm. Muru on kylläkin aika tiiviisti töissä hetken päästä, joten paras varmaan jatkaa vielä tätä lomailua.

Odotan vain, että sää kirkaistuisi ja pääsisi pikkumurun kanssa pyöräretkelle. Ostettiin mummolaan lasten polkupyöränistuin, ja pikkumuru on päässyt pariin otteeseen kyytiin. Hauskaa, kun ”takapenkiltä” kuuluu pientä juttelua, plääplää ja pienet sormet nyhtävät takinhelmaa. Söpöä.