Palloilua ja pelastus

Ihan kuin odottais joulua! Naapurit tulee takaisin Suomen-lomaltaan parin päivän päästä ja odotan ihan hirveästi! On ollut niin tylsää, kuin huopatossutehtaassa. Siis compoundin puutarhassa. No nyt on onneksi parina iltapäivänä ulkona ollut parin perheen lapset, kun koko kuukauden ollaan oltu pikkumurun kanssa kaksistaan leikkimässä.

Mua säälittää kauheasti yks arabiperheen pikkupoika, vajaa kaksivuotias. Hänen seuranaan ulkona on aina Filippiineiltä kotoisin oleva kotiapulainen, joka juoruilee ahkerasti muiden kotiapulaisten kanssa. Pojan kanssa ei juuri koskaan leikitä mitään, lähinnä kielletään tai roikotetaan käsivarrella. Vanhempia en ole nähnyt koskaan. Perheen muut lapset taitavat olla isompia. En edes tiedä miten paljon lapsia on, ainakin kaksi tyttöä, voi olla että muitakin. Ulkoilu kun ei ole mitenkään säännöllistä, ei voi tietää onko lapsia sisällä kököttämässä lisääkin.

Tänään pikkumurulla oli pallo mukana ulkona. Talutin pikkuhöppänää käsistä ja sitten mentiin pallon perässä, aina kohdalle päästyä potkaistiin pallo kauemmas. Tämä arabipoika kökötti trampoliinissa ja oli melkein nahoistaan hypätä, kun näki pallon. Ja voi sitä tuskaa, kun oli jumissa trampoliinin verkkoaidan takana ja kotiapulainen verkon vetskarin edessä vahdissa, juoruamassa toisen apulaisen kanssa, eikä päästänyt poikaa pois. ”Ball, ball, ball, ball, ball”. Raukka… Kotiapulainen ei varmaan edes tajunnut mitä poika haluaa, kun ei sen vertaa kiinnittänyt huomiota. Loppujen lopuksi toinen apulainen lähti pois, me menimme pikkumurun ja pallon kanssa trampoliiniin ja vietimme hauskan leikkihetken kaikki yhdessä. Tottakai siinä kävi niin, että kun poika pääsi palloon viimein käsiksi hän ei olisi halunnut luopua siitä, heh. Lelujen jakaminen on pienille lapsille maailman vaikein tehtävä 🙂

Ai niin, muutama päivä sitten meidän kotiapulaisemme tuli ulkoa pikkumurun kanssa hakemaan pahvilaatikkoa. Olivat kuulemma puutarhurin kanssa löytäneet papukaijan, joka piti pelastaa. Papukaija osoittautui lemmikkipapukaijaksi (quarrion), joka ei pärjää yksin luonnossa. Taisi olla aika nääntynyt, kun oli niin helposti kiinni otettavissa.

Lainasimme naapurista lintuhäkin ja hoivasimme lintua yhden iltapäivän. Soitin paikalliseen eläintensuojeluyhdistykseen ja he lupasivat ottaa linnun. Vein sitten murun kanss linnun sinne. Yksi elämä pelastettu!

Vähän oli haikeaa viedä lintu pois, varsinkin kun pikkumuru missasi oikeastaan koko episodin nukkumalla päikkäreitä. Lintu oli ihan kivan virkeä ja lauleskeli päästyään laatikosta pois ja häkkiin, mutta pikkumuru ei ehtinyt nähdä.Yhdistys oli kuitenkin sulkemassa oviaan viikonlopuksi, joten minun oli pakko ehtiä viemään lintu sinne ennen sulkemisaikaa.

IMG_5884

Hetken pienessä mielessä kävi, jos vaikka pidettäisiin lintu itsellä, se oli niin kaunis. Mutta ei sittenkään, minusta häkkilintujen pitäminen on julmaa. Varsinkin, kun tätä olisi kai olisi ollut paras pitää ulkona. Häkissä ulkoilmassa, julmuuden huippu! (Ja ympärillä monta monituista pelottavaa kissaa)…

Mainokset

Yksi vastaus to “Palloilua ja pelastus”

  1. siru Says:

    Niin ja sitten linnulle hoitaja Suomi lomien ajaksi!Toivottavasti tulette pian.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: