Archive for marraskuu 2009

Wahooooooooo….!

marraskuu 30, 2009

Näinpäs kerrankin murun melkein hyppelehtivän kuin pikkupoika! Käytiin toissa viikonloppuna uutuuttaan kiiltelevässä sisävesipuistossa Wahooossa City Centre Mallissa. Oli tosi kiva paikka! Alunperin piti mennä Lost Paradise of Dilmuniin, mutta oli sen verran kylmää ja tuulista, että päädyttiin sisäversioon.

Muru ihastui varsinkin skeittiramppia jäljittelevään vesiliukumäkeen, joka oli kyllä meikäläisenkin lemppari. Vaikka olikin ihan kamala! Putous oli kuin olisi maa kadonnut alta! Ihan pakko oli kiljua keuhkojen täydeltä.

Kiva oli myös pitkä mutkitteleva vesiliukumäki, jossa mentiin aina välillä ylöspäin. Välillä käytiin sitten kelluntajoessa rauhoittumassa.

Ainut huono puoli oli se, että ruokapaikka oli suorastaan luokattoman huono. Harmi sinänsä, sillä paikka oli loistava ja ostoskeskuksen kaikki muut ruokapaikat ovat todella hyviä!

Pitäisi useammin pyhittää yhteinen vapaapäivä yhtä rennolle hauskanpidolle, liian usein tulee vaan hoidettua juoksevia asioita tai oltua kotona.

Mä olen vielä täällä!

marraskuu 30, 2009

Korviini kantautui huolestuneita kommentteja siitä mikä vaivaa, kun päivityksiä tulee niin harvakseltaan. Mä olen vielä täällä, ei vaan kirjoituta kovin usein.

Eilen oltiin taas vaihteeksi huvipuistossa, Adhari parkissa. Pikkumuru pääsi taas kerran karuselliin, alkaa olla siinä jo melkoinen konkari. Lisäksi löydettiin koko joukko pikkumuksuille sopivia laitteita, joista testattiin possujuna (Joku muu eläin siinä kyllä oli koristuksena kuin possu, oliskohan ollut lohikäärme? En ehtinyt katsoa, kun piti seurata pienen miehen ilmeitä…). ja pyörivät teekupit. Teekupissa istuessa tuli mieleen, että mahtaakohan olla liian hurja, mutta pikkumies ei ollut moksiskaan, hihkui vaan kun mahanpohjasta kutitti. On meidän poika jo vaan aika iso!

Vaikka Saudeissa oli tässä joku päivä sitten kovia sateita ja jopa TULVIA, täällä Bahrainissa ei ole kuin vähän ripotellut. Viileät säät ovat kylläkin saapuneet ja pitkähihaista ja lahkeista on vedetty päälle. Mikä on sinänsä hassua, sillä lämpötilat ovat edelleen yli +20! Ollaan taidettu akklimatisoitua…

Nyt pitäis läheä vähän Seef Malliin asioille, ei ole tullut käytyä siellä pitkiin aikoihin, nykyään tulee mentyä City Centre Malliin.

Yritän parantaa tapani ja kirjoitella vähän tiuhempaan. Koneella istuminen päiväsaikaan on kyllä melko mahdotonta kun eräs pieni ei oikein anna meikäläisen olla rauhassa. Melkein mitä muuta tahansa saa puuhata rauhassa, mutta annas olla kun istun koneelle!

Suklaata ja hiekkakakkuja

marraskuu 10, 2009

Nyt on taas maha pullollaan. Käytiin taas vaihteeksi syömässä, tällä kertaa Le Chocolatissa. Ensin ruokaa ja sitten kakkua! (Hyvä ruoka, herkulliset kakut, mutta ontuva palvelu. Aina saa odottaa, niin tälläkin kertaa.)

Aamulla käytiin hoitamassa sosiaalisia kontakteja, pikkumies tosin ei näyttänyt parhaimpia puoliaan vaan ärisi koko ajan ja kiehnasi tavallista enemmän kyljessä. Hampaita tulossa, joten on vähän äreä.

Eilinen päivä meni tietokoneen ääressä, sain opintoja tehtyä jonkin verran. Toivottavasti saan esseen loppuun tällä viikolla ja ekan kurssin suoritettua. Olen nääs aloittanut taas vaiheeksi opiskelut, teen opintokokonaisuutta Jyväskylän yliopistoon. Riemukasta oli löytää opintokokonaisuus, jonka voi suorittaa täysin etänä verkon kautta! Suomessa käydessä vaan vähän kirjojen hamstrausta. Mukavaa on taas käyttää harmaita aivosolujaan johonkin!

Juttelin puhelimessa tässä pari päivää sitten uuden suomalaistulokkaan kanssa. Tämä alkaa käydä jo rutiinilla, blogin kautta näitä yhteydenottoja tulee aina silloin tällöin. Nyt on jo tottunut myös siihen, että ihmisiä tulee ja menee säännöllisin väliajoin. Tai no, ei kai siihen ikinä totu, osaa ehkä nyt paremmin valmistautua siihen, että joutuu aina ajoittain jättämään hyvästejä tärkeiksi muodostuneille ihmisille.

Mieli on jo ruvennut askartelemaan myös joulun parissa. Ei mikään ihme, sillä joulukoristeet ovat jo vallanneet kaupat. Onneksi ei sentään joululaulut vielä. Muutama joululahjaideakin jo itää mielessä. Pitää pitää itsensä kurissa, jottei osta pikkumurulle lahjavuorta. Naapurilta perittyjä leluja kun meinaan on jo kasoittain.

Murunkin arki on lähtenyt käyntiin loman jälkeen. Sillä oli varsinaisten lomapäivien jälkeen vielä muutama vapaapäivä ja lomasta tuli käytännössä kuukauden mittainen. Kyllä tuntui meikäläisen illat taas pitkiltä, kun muru lähti reissuun. Onneksi on tuo pikkurontti, josta on tullut kyllä varsinainen veitikka! Nyt on in kaikki vilkkuva ja välkkyvä, varsinkin jos niistä lähtee ääntä. Ja nappien painelu! Ja palapelit! Ja pitkin poikin taapertelu. Tiedän, että tulen vielä kaipaamaan tätä, kun pojan liikkumista voi vielä suht helposti rajoittamaan, mutta silti toivon, että kävelisi jo! Tämä kävelykeppinä toimiminen alkaa jo rassata… 😉

Meni kyllä hermot tässä yksi päivä, kun olin pikkumurun kanssa compoundin puutarhassa leikkimässä. Yritän aina pistää pojan kovasti touhuamaan, kun nyt näitä ilmoja riittää ja saa olla ulkona mielin määrin. Pikkumuru istui hiekkakasassa, suupielet hiekassa ja kikatti, kun kasasin kauhakuormaajalla hiekkaa jalkojen päälle ja peitin niitä hiekkaan. Uusi naapuri, ehkä parivuotias poika, tuli kotiapulaisen kanssa myös ulos leikkimään. Apulainen juuri ja juuri sai suupielestään tervehdittyä vastatervehdyksen meikäläiselle ja jäi kauas istumaan. Poika touhusi omiaan, kunnes tuli pienen matkan päähän seuraamaan mitä me puuhaamme. Tarjosin hänelle hiekkalapiota ja houkuttelin mukaan. Jestas, että tuli apulaiseen liikettä. Itsekseen järkyttyneenä mutisten hän touhusi paikalle, nappasi pojan kainaloon ja lähti kiireellä toiseen päähän pihaa. Meissähän on se rutto, joo-o.

Ei mennyt kauaa, kun toinen pikkupoika tuli ulos apulaisen kanssa hänkin. He ovat jo tuttuja tapauksia, mutta eipä heidänkään kanssa ole juuri kontaktia ollut. Apulainen kyllä kovasti yritti saada poikaa meidän kanssamme leikkimään, mutta poika puuhasi mieluummin omiaan. Kunnes otin esiin hiekkalelun, jossa saa hiekkaa suppiloon valuttamalla ratakset pyörimään, siitä puuhasta hänkin innostui. Apulainen oli ehtinyt valitella, että pojalla on hieman valuva nenä ja leikkien alettua kauhisteli hiekasta tulevaa pientä (minimaalista) sotkua. Katsoin omaa poikaani ja itseäni, me olimme molemmat yltä päältä hiekassa, ja totesin, että ei kai se nyt niin vaarallista ole, menee vain lopuksi suihkuun. ”No kun ei suihkuun oikein voi nuhaisena”…

Leikki oli kivaa niin kauan kun sitä kesti. Kun poika erehtyi kauhomaan hiekkaa käsillään lapion seasta, alkoi apulainen vihaisena kovaan ääneen huutamaan eitä, nappasi hänkin pojan kainaloonsa ja lähti kaakottamaan kotia kohti huutaen ”suihkuun, suihkuun”! Poika tietysti suuttui  kauheasti, niin kiva leikki kun jäi ihan kesken. Ja me hölmönä pikkumurun kanssa jäimme taas kaksistaan.

En tiennytkään, että hiekkaleikit ovat näin vaarallisia.