Joukko naapuruston lapsia tuli eilen puutarhassa vastaan. En tiedä mitä oli tapahtunut, mutta eräs tytöistä kommentoi toiselle, ”ei mun äiti voi tehdä sulle mitään hirveen kamalaa, älä oo huolissas”. Tähän eräs toinen tytöistä tokaisi, että ”mut se voi kertoa sun äidille ja sit se voi!!!”
Oli vähän pokassa pitelemistä.
Mä en tiedä miten mä aina lankean samaan ansaan ja uskon. Taas kököttelin aamun kotona odotellen luvattua yhteydenottoa, mutta turhaan. En käsitä miten on mahdollista, että pysyn edelleen yhtä luottavaisena… Olis vaan pitänyt lähteä aamusta hoitamaan asioita, kuten ensin suunnittelin. Hukkaan meni tämäkin aamu! Luulis, että näin monen vuoden jälkeen olis jo oppinut jotain!
Tänään on taas tiedossa ajelua eestaas ympäri saarta. Plääh…
Huh, kuuma! Lämpötila varmaan jotain +30, ihan mieletöntä tammikuuksi. Me tiirailemassa taivaalle helteessä. Pikkumuru keskittyy murojen syöntiin, kunnes taivaalle ilmeistyy joku kovaa pörisevä! Auuuto!!! Hmmm… ei auto, vaan lentokone. Mutta hieno! Ja hienoja temppuja tekee! Pieni pullea sormi osoittelee taivaalle. Söpöä.
Tämä talvi on kyllä ihan erilainen kuin edelliset. Illalla ja aikaisin aamulla on kyllä hieman vilpoisaa, mutta päivällä auringonpaisteessa on kuuma! T-paidalla pärjää ihan hyvin. Sisällä ei olkkarissa ole ollut päällä kuin yksi lämmitin ja sekin aika pienellä. Makkareissa on kussakin yksi lämppäri, myöskin säädetty aika pienelle lämmölle. Viime talvena sitävastoin olkkarissakin lämppäreitä oli kolme ja kaikki pauhasi täysillä suurimman osan ajasta! Kylppärit oli kuin pakastimia aamuisin! Tästä kaikesta ei tänä talvena ole ollut tietoakaan, vain muutama hieman kylmempi päivä.
Eilen oltiin jälleen Amwaj-saarella synttäreillä. Lapset peuhasivat onnessaan, meidän pikkumurukin lämmettyään ryhtyi ihan riehumaan, pää oli ihan hiessä kun piti niin nauraa ja juosta. Hepuli. Portaat kiinnostivat yli kaiken, niitä olisi pitänyt saada sahata eestaas vaikka koko ajan. Lopuksi piti jo koota barrikadi portaiden alle, jotta edes hetken saisi äiti olla rauhassa…
Mä olen ihan koukuttunut Sopranokseen. Kolmas tuotantokausi nyt menossa. Eilen taisin katsoa neljä jaksoa putkeen. Ei vaan voinut lopettaa! Nyt alkaa olla pikku hiljaa niitä jaksoja, joita en ole enää kaikkia nähnyt. Näköjään kaksi tuotantokautta olen aikoinaan katsonut telkkarista, oliskohan se sitten ollut kolmannen aikana Six feet under, joka tuli toiselta kanavalta samaan aikaan ja aloin vahdata sitä. Mielettömän hyviä sarjoja kyllä molemmat. Ihan parhautta katsoa telkkarisarjaa monta jaksoa putkeen.
Hiljattain nähtiin murun kanssa Avatar (loistava) ja muutama päivä sitten Sherlock Holmes (mieletön). Lajityypiltään täysin erilaisia, joten näitä kahta ei voi millään verrata tai sanoa kummasta tykkää enemmän. Tykkäsin hirveästi tästä vähän erilaisesta Sherlockista. Kaikesta näki, että leffaa tehdessä porukalla on ollut ihan mielettömän hauskaa!
Olen ollut hirmu laiska viemään pikkumurua mihinkään lasten leikkikerhoihin. Oma tausta lastentarhanopettajana aiheuttaa sen, että lapsiryhmien ajattelu saa minut näppylöille. Kiersin vissiin LTO:n sijaisena vähän liian pitkään 😉
Jonkin aikaa kuitenkin on mielessä itänyt ajatus, että pientä ihmistä pitäisi sellaiseen varmaan viedä, sillä elämä meillä täällä on välillä ehkä vähän yksitoikkoista. Ja pitäähän pojan oppia leikkimään muiden lasten kanssa! Tänään sitten viimein mentiin tsekkaamaan yksi paikka. Lapsia siellä oli aikamoinen liuta, mutta hyvässä sovussa leikit menivät. Lapset olivat kaikki aika pieniä, joten potentiaalisia leikkikavereita oli useita. Pikkumies on tietty vielä aika pieni, eikä oikein osaa vielä varsinaisesti leikkiä muuta kuin yksinleikkiä, mutta seura on kuitenkin kivaa ja kiinnostavaa. Tosin kun yksi samanikäinen tyttö tuli vähän liian lähelle (yritti ottaa kädestä kiinni), pikkumies juoksi karkuun. Suurin osa ajasta kului peruutellessa tällaisella leluautolla. Pikkumuru ei ollut nahoissaan pysyä!
Tyypilliseen tapaan lehdissä ei tietenkään ollut minkäänlaisia aikatauluja tai edes ajo-ohjeita, vain puhelinnumero. Meinasi hermot mennä etsiessä, kun en tietenkään ulkoa muistanut mihin aikaan niitä lähistön kerhoja on missäkin. Mutta sitten tärppäsi! Löysin nettisivut, johon on listattu tosi paljon lasten leikkimahdollisuuksia Bahrainissa. Mieletöntä, olin aivan ällistynyt! Katsokaapas itse! http://www.mumsinbahrain.net/playgroups.html#SF Siis että joku asia on täällä oikeasti siirtynyt nettiaikakauteen ja vielä näin hienosti! Mahtavaa! Nyt mua harmittaa, etten löytänyt sivuja aikaisemminkin, olisin ilmoittanut pikkumiehen muskariin tai johonkin, nyt ne on ehtineet jo alkaa eikä enää ehkä kannata maksaa. Syksyllä sitten.
Tänä aamuna oli muuten ihan mieletön sumu! Mahtavan näköistä.
Vielä asiaa kierrättämisestä Bahrainissa. Nykyään täällä toimii ”Recycling for charity”, joka hoitaa lajitellun jätteen prosessoimisen. Kerätty jäte myydään ulkomaille ja Bahrainiin ja saadusta tuotosta osa ohjataan hyväntekeväisyyteen. Hassua, että jätettäkin voi myydä, mutta näköjään kaikki on mahdollista 🙂 .
Jos haluatte tietää lisää, klikatkaa RfC:n sivuille: http://www.recycling-for-charity.com/index.php?id=386
Näinä aikoina on hassua ajella pitkin saarta, kun joka puolella vihertää. Viime kuukauden runsaat sateet ovat saaneet aikaan sen, että kuukausikaupalla uinumassa olleet siemenet ovat alkaneet itää. Lähistön joutomaat jotka tavallisesti ovat tasaisen harmaita ovat nyt täynnä pientä kasvustoa.
Voi kun alkaisi vihertämään myös bahrainilaisten mielissä. Ilahduttavasti ympäri saarta on putkahdellut kierrätysastioita lasille, paperille, muoville ja metallille, eikä oikeastaan kukaan enää voi väittää ettei voi kierrättää, kun ei ole siihen mahdollisuutta. Lähimpään kierrätysastiaan ei ole varmaan missään kovin pitkä matka ainakaan tiheästi asutetuilla alueilla. Ihanasti yhä enenevissä määrin ainakin länsimaalaisten yleisesti käyttämissä kaupoissa näkee ihmisten kantavan omia ostoskasseja, mikä on todellinen ekoteko täällä jossa pienetkin ostokset pakataan valtavaan vuoreen muovipusseja. (rannoilla ja joutomailla kuljeskelu on täällä aika surullista, sillä rantavedet lilluvat täynnä likaisia, rikkinäisiä muovipusseja)
Mutta siis ainakin tämän hetken Bahrain on aika vihreä.
Ollaan pikkumurun kanssa sairastettu nyt kohta viikko, plääh. Räkäisiä ja köhäisiä reppanoita. Tai siis ihan reippaita jo, mutta sinnikästä on tauti. Meidän piti lähteä uuden vuoden viettoon murun kanssa Katmanduun, mutta piti perua koko juttu. Muru joutui lähtemään yksin. Harmittaa tosi paljon, olis ollut mahtavaa päästä vähän kotikulmien ulkopuolelle, vaikkakin vaan kahdeksi yöksi. Tosin muru raportoi paikan päältä, että siellä oli yleislakko, eikä siis oikein paljon mitään tekemistä. Toivottavasti murulle tulee pian taas kahden yön keikka sinne, niin päästäis sitten mukaan matkaan koko perhe!
Me vietimme siis pikkumurun kanssa vuodenvaihteen erittäin rauhallisesti kaksistaan kotona. Ei olisi ollut kyllä tippaakaan ylimääräistä energiaa lähteä yhtään minnekään, joten ihan tyytyväisenä käperryin kotisohvalle telkkaria katsomaan. Saatiin pois muuttavalta ystävältä perintönä kaksi kassillista dvd-leffoja ja tv-sarjabokseja, ja aloin katsomaan Sopranosta. Joskus seurasin sitä aktiivisesti telkkarista, mutta sitten tuli katkos ja aina sen jälkeen olen ajatellut, että sarja pitäisi katsoa uudestaan ja kunnolla. Katsoin sitten heti kärkeen kolme jaksoa putkeen. Siinä se vuosikin vaihtui ihan huomaamatta 🙂 . Eilen illalla jatkoin katsomista, eikä sitä tietty taaskaan voinut yhteen jaksoon jättää… Aamulla himpun verran väsytti. Pikkumuru on kaiken lisäksi aikaistanut aamurytmiään heräämällä tuntia aikaisempaa aiemmin. Toivottavasti tämä on ohimenevä vaihe : D !!!
Tänään on muuten kylmä! Mittari näytti kahtakymmentä astetta, mutta sen on pakko olla mittavirhe (jossain vaiheessa aiemmin syksyllä mittari saattoi näyttää yli viittäkymmentä vaikka oikeasti oli jotain yli kolkyt astetta). Puin pikkumurun päälle toppatakin, enkä usko, että se oli yhtään liikaa. Tosi tuulista on ollut monta päivää, niin tänäänkin. Ja sateleekin tuon tuosta. Kylppärissä alkaa olla taas aika kylmä, seinässä on reikä tuuletinta varten ja sieltä tulee talvisin aina tosi kylmää ilmaa sisälle. Yritettiin aluksi tukkia reikä, mutta sitten kylppäriin jää niin kostea ilma, että ei siellä pysty olla. Oviakin pitää pitää aika usein kiinni pikkumurun vuoksi (joka rakastaa vessoja jostain syystä yli kaiken) joten läpöä ei pääse edes muista huoneista.
Tapahtumatäyteisen joulun jälkeen on elämä ollut siis hieman rauhallisempaa. Pitäis varmaan raahautua vähän asioille tässä joku päivä, ei kyllä yhtään kiinnostaisi!
Mutta, mutta. Nyt on siis vuosi 2010, oikein mukavaa sellaista kaikille!
kaksi merta 