Jos pikkumurulta kysytään, hän voi vastata: ”kävin nukkumassa”. Poika nukkui enemmän kuin pitkään aikaan. Kävi vissiin kaikki uusi niin voimille, että ehti nukahtaa aina ennen lounasta ja yöunillekin simahti paljon ennen normaalia aikaa.
Käytiin pikkumurun kanssa kaksistaan Dubaissa treffaamassa ystävää. Siinä missä pikkumuru keskittyi siihen nukkumiseen, portaissa ravaamiseen, koirien ihmettelyyn ja lasten kanssa leikkimiseen, minä ja talon emäntä kulutimme aikaamme -shoppaamiseen, syömiseen ja juoruamiseen. Mitä muuta Dubaissa voi lyhyen reissun aikana tehdä?
Oli oikein kiva pieni breikki arjesta ja oli tosi kiva nähdä ystävää ja hänen perhettään. Käytiin Dubai Mallissa, jota maailman suurimmaksi väitetään. Se sijaitsee Burj Khalifassa, maailman korkeimmassa tornissa, mutta itse tornissa käynnin jätän korkean ja ahtaan paikan kammoisena väliin. Ihan hyvin sitä voi tiirata ulkoapäinkin. Korkea oli, tosiaan.
Pikkumuru on mukava matkakumppani, tosin takaisin tullessa Bahrainin kentällä alkoi matkaväsymys näkyä, poika sai mielettömän hepulin. Ei itkupotkuraivarisellaista, vaan hekotus- ja riehumisversion. Lopputuloksena sain raahata räkättävää, lötköksi heittäytynyttä pikkumiestä käsistä ja nilkoista ja kantaa retuuttaa kainalossa, mikään muu ei onnistunut.
Bahrainissa on käsittämätön tapa, että lastenrattaat saa vasta hihnalta. Lentokentän omia saa lainata sitä ennen, mutta eipä sellaisia portilla näkynyt. Voin kertoa, että oli lievä hiki, kun matkatavarahihnalle päästiin. Hiukset pörrössä (hiuslenksu katosi siinä hötäkässä jonnekin), vaatteet rutussa ja pinna kireenä.
Muru tuli samaan aikaan Nepalista, joten onneksi sain lykätä riehuvan pikkupojan sille. Äiti kun oli vähän väsynyt…
kaksi merta 