Pikkumiehen kuulumisia

Välillä on kyllä naurussa pitelemistä. Yhteen väliin pikkumiehen nukuttaminen oli tuskaista puuhaa, nyt useimmiten naurattaa. Äsken kuuntelin, kun heppu piti omaa konserttiaan pinnasängyssä, lauleskeli ja höpötti itsensä uneen. Jossain vaiheessa poika alkoi kovaan ääneen komentamaan jotain/ jotakuta. Sanat ovat vielä täyttä siansaksaa, mutta kuulosti siltä, että joku siinä sai kuulla kunniansa. Äiti?

Mua nauratti ihan hirveästi.

Pikkumies sai tänään elämänsä ensimmäisiä kiukkuhepuleita. Suuttui ihan kauheasti, kun en suostunut työntelemään enää päällä istuttavan lentokoneen päällä ympäri kämppää. Se on nääs ihan mielettömän hauskaa pikkumiehen mielestä, saa aikaan varsinaisia röhönaurukikatusremahduksia varsinkin, jos mennään kovaa. Mutta ei niin kivaa äitiparan selän mielestä. Voi apua, syntyi ihan hirveä itkuparkuhuuto, siitä toipumisessa meni hetki. Rankkaa se on pienen ihmisen elämä. Omaa tahtoa kun pitäisi alkaa harjoitella käyttämään.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: