Tuhkamotissa

Tai ainakin melkein. Päästiin pikkumurun kanssa pois Istanbulista, missä oltiin viikon lomalla. Muu lomaporukka jäi sinne, eikä tietoa koska pois.

Istanbul oli hieno paikka, aika rankka vaan pienelle ihmiselle. Turkkilaiset ovat aivan mielettömän ystävällistä porukkaa! Ja näköjään rakastavat lapsia. Nuoret pojankoltiaiset ja vanhat ukonruppanat olivat kuin sulaa vahaa pikkumurun käsittelyssä. Osasi tietty ottaa tilanteesta kaiken irti, pieni flirtti käynnissä koko ajan. Sai kulmakaupasta elämänsä ensimmäisen irtokarkin lahjukseksi, arvatkaa vaan halusiko heti lisää (äiti kyllä ikävästi kielsi…)!

Toivottavasti tämä tuhkakatastrofi tästä pian laantuu ja elämä palaa normaaliksi. Murun olis pitänyt jo lähteä Zürichiin kuudeksi viikoksi, mutta ei päässyt lähtemään. Meidänkin pitäisi mennä pikkumurun kanssa sinne myös, mutta saas nähdä miten tää kaikki menee…

Advertisement

Pupu -eikun lehmä!

Muru lähti tänä aamuna Katmanduun, viipyy siellä pari päivää (takaisin sunnuntaina). Aikoo tehdä reissulla lennon Everestille kun kerrankin ehtii. Yleensä on siellä niin lyhyen aikaa, että ei oikein mihinkään ehdi. Me jäätiin pikkumurun kanssa kotiin, odotellaan ensi viikon Istanbulin reissua.

Pikkumurusta on tullut varsinainen vitsiniekka. Istuu potalla ja katselee eläinten kuvia (kiitos muuten kylpykirjasta Siru, sitä on kuule selattu eestaas varsinkin potalla!). Kun pojalle osoittaa kirjasta lehmän kuvaa ja kysyy mikä siinä on, poika vastaa pokkana ”pupu” ja sitten nauraa kihertää päälle. Tietää varsin hyvin, ettei se ole pupu, mutta ainahan voi huijata 🙂 . Matkii ahkerasti aikuisten maneereja, nyt on hittinä kuivakka yskäisy, käsi suun eteen tietty (kotiapulaiselta matkittu). Mielettömän hassu poika välillä.

Siisti mies myös. Poimii lattialta pienenpienen roskan, kiikuttaa sen roskikseen ja sulkee vielä kaapinoven perään. Lukee edelleen kirjoja tarmokkaasti ja olohuone on sen näköinen. Ihan turha laittaa kirjoja mihinkään siistiin pinoon, sillä ne ovat nanosekunnissa hujan hajan ympäri kämppää. Mun oli pakko ostaa pari uutta kirjaa, olen niin mielettömän kyllästynyt noihin mitä meillä on, ne on luettu miljoona kertaa, koko läjä aina kerralla, eikä ole meinaan vähän se!

Kesälomastressi jo ennen lomaa

Pitäis pistää kesä järjestykseen. Niin kivaa kun on Suomeen tullakin, se vaatii onnistuakseen aikamoista organisointia ja aikataulujen yhteensovittamista. Tänä vuonna tuntuu olevan erityisen hankalaa… Huoh.

Olis kiva pitää kesä vapaana ja vallattomana, ei aikataulutusta ja kiirettä, mutta se on aika mahdotonta. On niin monta paikkaa joissa pitää käydä, kaikesta karsimisesta huolimatta. Monta kertaa olen huokaissut, että olis ihanaa, kun olis joku oma paikka jossa olla. Tukikohta. Mutta toisaalta se on ristiriidassa sen kanssa, että Suomessa ollessa on just ihanaa nähdä kaikkia ihmisiä joita kaipaa pitkin vuotta.

Mutta silti se stressaa, kun näyttää siltä, että parin kuukauden ajan reissaa ympäri Suomea ristiin rastiin. Puolet ajasta vielä kaiken lisäksi ilman murua. Löytyisköhän joku sopiva patenttiratkaisu?