Piipahdus naapurissa

Sunnuntaina mentiin, tiistaina tultiin. Käväistiin Dubaissa siis. Yllättäen murulla oli  kolme vapaapäivää putkeen, joten ostettiin liput hetimiten ja viestiteltiin kavereille, että täältä sitä tultais! Tosi kiva pikavisiitti, ihan liian harvoin tulee käytyä, vaikka melkein vieressä onkin.

Aika kului nopeasti. Ehdittiin vähän shoppailla, muru kävi pikkumurun kanssa Dubai Mallin akvaariossa ja eläintarhassa, pikkumies oli kuulemma ollut ihan innoissaan. Sillä aikaa minä kiersin vielä muutaman kaupan ja rupattelin ystävän kanssa. Hirveän paljon en tosin mitään ostanut, pari paitaa ja shampoota, sillä Bahrainista löytyy suurin piirtein samat kaupat kuin Dubaistakin. Kivointa oli tavata uusia ja vanhoja tuttuja!

Reissu oli pikkumiehelle vähän rankka, aikaisia aamuherätyksiä, myöhään hereillä sinnittelyä ja lyhyet päikkärit. Poika olikin sitä myöten kiukkuinen kuin mikä! Pari päivää tässä on mennyt palautuessa itse kullakin. Haaveilen reissusta yksin, ilman miehiä! Ehkä mä talvella pääsen!

Advertisement

Luistelukokemuksia

Käytiin naapuriperheen kanssa luistelemassa Seef Mallissa muutama päivä sitten. Pikkumurua ei luistelu kauheasti innostanut, ehkä syynä oli hieman huterasti eteenpäin liikkuva äiti (en ole ikinä ollut mikään luistelija). Yritämme mennä tänään uudestaan isomman murun kanssa, ehkä taitavampi luisteluapu saa pienen innostumaan.

Tosi hyvä veto asiakaskadosta kärsivältä ostoskeskukselta. Kyseisenä iltapäivänä kaukalo oli täynnä luistelevia lapsia. Enää ei kauhean usein tule käytyä Seef Mallissa, useimmiten menen City Centreen, mutta nyt siis olen menossa sinne uudestaan melkein heti edellisen kerran jälkeen.

Pikkumuru on saanut samassa compoundissa asuvasta pakistanilaispojasta hyvän kaverinalun itselleen. Vielä eivät ole toisistaan kauhean kiinnostuneita vaan puuhailevat kumpikin omiaan, mutta eiköhän muutaman kuukauden sisään ala yhteisleikkikin sujua. Tosi mukavaa, että löytyy leikkikaveri ihan läheltä.

Vois tsekata tuubin etiketin eka

Ostin discount centeristä akryylivärejä ja just äsken avasin pakkauksen ajatuksena maalata jotain pientä. Sudin ensin vähän punaista, vähän keltaista, vähän oranssia ja sitten-vähän mustaa. Höh. Oli sitten osa tuubeista näköjään öljyvärejä! Roskiin lensi tämä ”taideteos”. Pitää vissiin seuraavalla kerralla sijoittaa taiteilutarvikkeisiin vähän enemmän kuin dinaari. Voisi jopa käydä kunnon kaupassa…

Hei, Seef Mallissa on luistelurata! Oliskohan siellä koon 23/24 luistimia? Pääsis pikkumurukin kokeilemaan taitojaan jäällä. Saa kyllä isänsä mennä jäälle seuraksi, meikäläisestä ei ole paljon tukea. Koskakohan olen viimeksi luistellut? Ehkä noin viisitoista vuotta sitten? Eiku. Pannaan saman tien kaksikymmentä!

Olipa muuten huvittava kokemus se taannoinen leffassa käynti. City Centre Mall pursuili liitoksistaan, kaikki kynnelle kykenevät saudit ja muut naapurit olivat tulleet sinne näköjään. Muru tuumasi, että sitten kun tullaan leffasta pois, eiköhän ihmisjoukko ala olla harventumaan päin. Ehei! Porukkaa oli ehkä tuplaten! Ostoskeskus oli kahteen saakka auki ja voi sitä ihmismäärää! Mua alkoi hihityttämään. Tietysti tiedän, että porukka täällä on yökyöpeleitä, mutta tosi harvoin se tulee todettua omin silmin. Yleensä käyn itse ostoksilla aamupäivisin, silloin kun käytävillä on väljää ja muut asiakkaat lähinnä länkkäreitä.

Leffakin oli ihan viihdyttävä.

Mennää pylpyyn…

Viime päivät ovat olleet täynnä puuhaa ja hauskanpitoa. Avattiin rantakausi vierailulla Sailing Clubille, joka ei puitteiltaan ole mitään luksusta, mutta josta saa vuokrattua puoli-ilmaiseksi grillin, jonne saa viedä omat ruuat ja juomat ja jossa on kiva ranta lapsille. Siellä vierähtikin pitkälle iltaan, vielä puoli yhdeksältä oli osa porukasta uimassa. Ja pikkumurukin olisi tietysti halunnut vielä mennä, vaikka olikin jo ihan poikki ja haeskeli kenkiään merkiksi, että nyt lähdetään, jooko.

Eilen käytiin ystävän pojan synttäribileissä. Tupa oli täynnä iloisia lapsia. Pikkumuru juoksi ensin onnellisena päälläistuttavan leikkitraktorin perässä ja uskaltautui sitten myös itse ajelemaan. Myös keinu ja liukumäki testattiin, välillä käytiin ahmimassa popcorneja, mehua ja keksejä.

Pikkumuru on oppinut liudan uusia sanoja. Eilen kekattiin sana ”mennään”, joka lausutaan erittäin painokkaasti ”mennnnäääää”. Illalla uusi sana pääsi heti hyvään käyttöön: ”mennnnäää pylpyy”, eli mennään kylpyyn. Jotain tarkoittaa varmaan myös ”pikka”, mutta en vielä keksi mitä se on. Ainakin sitä hoetaan ahkerasti. Hauska kuunnella, kun joka päivä tulee jotain uutta. Pikkumurukin tuntuu olevan uuden oppimisesta innoissaan.

Nyt on in kaikenlainen näprääminen (kerroinko jo?, en muista), puujunaradan palasien yhteensovittaminen on tosi pop, samoin puuhelmien pujottaminen paksuun naruun. Palapelitkin ovat tehneet uuden tulemisen. Kirjat ovat vähän jääneet unholaan, nyt on liian kiire leikkiä, ei malta pysähtyä. Illallakin väsymys voittaa ja usein pikkumies kipuaa sänkyyn kesken iltasadun luvun, kietaisee pupun kainaloon ja pistää pään tyynyyn.

Me lähdetään tänä iltana murun kanssa leffaan. Siitä on ikuisuus, kun olin viimeksi leffassa! Mennään katsomaan Prince of Persia. ”Mennnnnääää lefffaaa”!

Popopopomppimaan, popopopomppimaan!!!

Vau! Puutarhassa seisova trampoliini sai vihdoin ja viimein uuden verkon ja sivusuojat! Ollaan Suomi-naapurien kanssa yhdessä kannettu huolta lahjoituksena saadusta trampoliinista, naapurit osti taannoin uuden pomppukumin ja nyt me sitten uudet turvasuojat.

Olen äärityytyväinen sen vuoksi, että aloin alun perin metsästämään uutta verkkoa huhtikuussa. Toys’r’usissa se oli sikakallis, olis melkeinpä kannattanut ennemmin ostaa kokonaan uusi trampoliini sillä hintaa. Manazelissa, paikallisessa rautakaupan tapaisessa, niitä kyllä yleensä on, mutta sillä hetkellä varastossa tyhjää. Eivät oikein tienneet koska tulee uusia: ”Ehkä ensi kuussa”. Ja ensi kuussa sanottiin taas samaa. Jätin puhelinnumeroni, lupaukset soittaa kuittasin höpötyksenä. Ei kukaan kuitenkaan koskaan soita. Kävin säännöllisesti kyselemässä, joko olis?

Mutta mitä ihmettä! Pari päivää sitten puhelin soi ja kaupasta soitettiin, että nyt niitä verkkoja löytyy! Marssin sitten heti vissiin seuraavana päivänä kauppaan niitä ostamaan, etteivät vaaaaaan ehdi loppua! Viiden dinaarin maksusta lupasivat tuoda ne kotiin ja asentaa. Ja niin tänään ruokakaupasta tullessa oli puljun pakettiauto odottamassa meidän talon edessä ja kaksi reipasta miestä valmiina hommiin! Tadaa, valmista, hetkessä*!

Nyt on taas turvallista pomppia, vanha verkko oli niin rispaantunut, revennyt ja roikkuva, että olipa melkein turvallisuusriski itsessään.

(*jos ei mukaan lasketa näitä odottamisen kuukausia…)

Kuka sammuttaisi kaiuttimet?

En tiedä mistä päin taas tuuli, mutta eilen aloittivat laulannan yhdeksän kieppeillä ja vielä yhdeltä oli täysi meno päällä. Siinä vaiheessa alkoi sen verran väsyttää, että uni voitti metelin. Vuorolaulantaa ja joikumista tuntikaupalla.

Vielä pahempaa on tiedossa viikon päästä, kun ramadan päättyy. Sitten hoilataan samaa paria lausetta useamman tunnin ajan ääni yhä kähentyen. Viime vuonna mikrofoniin huutajia oli yhtäaikaa kolme, joista yhden ääni ei oikein kestänyt, eikä oikein muutenkaan pysynyt muiden mukana. Ihan karmeaa kuultavaa…

Yleensä en moskeijoista kuuluvia rukouskutsuja oikein edes noteeraa, ajoittain ne ovat jopa ihan kaunista kuultavaa. Mutta muutaman kerran vuodessa ne häiritsevät todella. Lähimoskeija meni vielä uusimaan äänentoistolaitteensa tässä pari vuotta sitten, tai sitten vaan päättivät kääntää volyymit kaakkoon. Jos vierestä sattuu kävelemään kutsun aikana meinaa korvat haljeta.

Onneksi pikkumuru on sikeäunista sorttia…

Tämä hetki tässä

Kyllä onni vaan syntyy pienistä asioista. Hetken kainalossa pyörähtävästä pikkuvekarasta ja leikkihetkestä duploilla, murusta joka otti tänään nukuttamisvastuun, kivasta kävelylenkistä yllättävän mukavassa iltasäässä. Mulla on nyt jotenkin tosi hyvä olo.

Taas ruodussa

Takaisin kotona taas. Pikkuhiljaa palailevat muutkin Bahrainin ulkosuomalaiset ja Facebook alkaa täyttyä paluukoomahuokauksista. Pari päivää siinä aina menee, että taas tottuu.

Saas nähdä keitä jää tänä syksynä palaamatta. Viime vuonna esimerkiksi yksi espanjalaisperhe päätti mennä takaisin Lontooseen, jossa olivat asuneet aikaisemmin monta vuotta. Tänä syksynä Lontoo saattaa kutsua keväällä tutustumaamme kroatialais-brittiperheeseen. Niin se menee, aina kun ehtii tutustua uusiin ihmisiin, kohta ne taas ehtivät lähteä. Bahrain on sen tyylinen maa, johon tullaan vuodeksi pariksi piipahtamaan. Ja tämä talouden notkahdus jotenkin vielä lisäsi maastamuuttoa.

Meidän Suomen-reissumme meni oikein mallikkaasti, vietettiin monta riemukasta hetkeä ja ihanasti mukaan mahtui myös pelkkää rentoa olemista. Pikkumuru oppi kiipeämään liukumäissä, tekemään hiekkakakkuja, syöttämään lampaille heinää, riemuitsemaan kaatosateesta, laittamaan kengät itse jalkaan, mielettömän liudan uusia sanoja (ehkä hauskimpina joukossa etka ja katka eli rekka ja traktori) ja pötkähti jossain välissä pituuttakin varmaan monta senttiä. Vuokra-auton mittariin tuli satoja kilometrejä. Päätin pyhästi, että ensi vuonna ei kierretä näin paljoa, vaan vuokrataan mökki ja pistetään Suomi-loma uuteen uskoon.

Bahrainissa on kuuma, neljänkymmenen asteen molemmin puolin. Vielä on reilun viikon verran ramadania jäljellä. Toivon, että aika kuluu nopeasti. Ramadania vastaan minulla sinänsä ei ole mitään, mutta minua nyppii suunnattomasti bahrainilainen ulkoaohjautumisen kulttuuri, missä ihmisen käyttäytymistä ohjaillaan kaikenlaisilla säännöillä, laeilla ja määräyksillä. Äääh.

Kotiapulaisemme palasi kolmen kuukauden kesälomaltaan takaisin tänä iltana. Pikkumuru sai hepulikohtauksen hänet nähdessään, kikatti ja höpötti ja juoksi ympäri huonetta. Ei ollut koko ihmistä varmaan tänä aikana oikein muistanutkaan, mutta muisti taisi palata pätkittäin. Nimittäin, kun tulimme Suomesta kotiin, meni pikkumies yhtäkkiä tuijottamaan keittiön oven ikkunasta ulos apulaisen huoneeseen päin. Seisoi siellä miettiväisenä jonkin aikaa ja sen jälkeen ajoittain kyseli ”Sra-sran” perään. Ja tänään hän vihdoin tuli! Voi riemua! Aamulla alkaa armoton leikkipäivä, osaan kuvitella.

Suomessa olomme aikana meillä oli täällä käynnissä kylppäriremontti. Itse asiassa molemmat kylppärit piti olla rempan alla, mutta toiseen eivät olleet ylläriylläri koskeneetkaan. Eikä se toinenkaan ollut valmis, kun iltayhdeksältä kotiin raahustimme. Ulkoseinällä oli kolme työmiestä rapaamassa jotain putkia, makkari oli muovitettuna ja pölyn peitossa ja murulta meni niiiiiin hermot. Maintenance manager sai vähän kuulla kunniansa… Pari päivää miehillä meni yli, nyt puuttuu enää suihkuseinä joka on kuulemma sitten yläosastaan lasia, mutta alaosasta ei näy läpi, ettei sitten näy, kun joku on alasti suihkussa. Hmmm… minkähänlaista yleisöä he meikäläisen kylppäriin oikein odottavat?

Remppa on tehty kyllä just tämän compoundin standardien mukaisesti… Varmaan halvimmat mahdolliset kaakelit, saumaukset vähän sinne päin, kaadot päin seiniä (kirjaimellisesti), yms. yms. Olisi pitänyt olla itse vahtimassa, tietysti. Lisäksi olivat sitten iskeneet seinään ikivanhan peilin ja lampun, jotka nyt pistävät silmään. Ne luvattiin kyllä valittamisen jälkeen uusia. Mutta että tulee edes mieleen tehdä niin. No, mitä voi odottaa mieheltä, joka käyttää korjaamisessa silikonia ja maalarinteippiä asiaan kuin asiaan.

Mjaa. Mutta nyt pitäis vissiin mennä maata.