Archive for marraskuu 2010

Aavikkoeksotiikkaa

marraskuu 13, 2010

Meidän porukka on viihtynyt viime aikoina aavikolla aika kiitettävästi. Ensin vietettiin pikkumurun ja naapurin neljäveen yhteisiä synttäribileitä kuun vaihteessa, eilen oltiin aavikolla koko päivä rosvopaistin merkeissä!

Naapurin neljävee oli toivonut synttärikakuksi moottoripyöräkakkua, joten sellaista piti ryhtyä värkkäämään. Enemmänkin mopon näköinen siitä kyllä tuli… Loppusilaus puuttuu vielä kuvan kakusta, laitoin siihen vielä kakkosen ja nelosen -ja tietenkin kynttilät! Kuorrutteen vaahtokarkkimassan värjääminen ja kaulitseminen oli sen verran hikistä puuhaa, että mietin kahdesti ennen kuin ryhdyn puuhaan uudestaan…

Pikkumuru rakastaa tasan kaksi vuotta sitten murulle isänpäivälahjaksi ostamaani Puppe leipoo -kirjaa, jossa vietetään isäkoiran syntymäpäiviä. Sitä on luettu viimeisen kuukauden aikana miljoona kertaa. Satuin kerran kirjaa lukiessani laulamaan Pupen isälle ”paljon onnea vaan” ja siitä pikkumies innostui niin, että jonkin aikaa laulua piti laulaa hänelle jopa nukuttaessa, sekä lisäksi kymmeniä kertoja päivässä eri tilanteissa (pikkumuru pyysi laulamaan ”aavaa”-laulua (paljon onnee-”aaa vaa”-n) ). Sinänsä otolliseen aikaan tuli tuohon lauluun tutustuminen, sillä loka-marraskuu on meillä varsinainen synttärisuma, koko perheellä synttärit kahden viikon sisään! Joka tapauksessa, kun onnittelulaulun aika synttärijuhlissa tuli, pikkumuru ryhtyi komentamaan äitiä, että koko porukan pitäisi laulaa uudestaan! Pelkkä äitin uusintalaulu ei kelvannut. Pettynyt oli pikkumies, kun äiti ei ryhtynytkään vierasjoukkoa ohjeistamaan, heh.

Synttärivieraat olivat vaikuttuneita aavikkobileistä. Vähän vaihtelua perinteisiin lastenjuhliin. Meillä oli naposteltavaksi kurkkua, paprikaa ja porkkanaa ja grillissä nugetteja, katkarapuvartaita ja lampaanjauhelihakebabbia ja ohjelmanumerona tietysti iso nuotio. Lapsia ohjeistettiin ottamaan taskulamput mukaan ja pimeällä aavikolla lampunvalossa kulkeminen oli ihan huippujuttu. Pimeä tulee tähän vuodenaikaan puoli kuuden kieppeillä (ja tulee muuten nopeasti, hämärää on vain ihan pieni hetki, sitten hups, pimeää!). Lisäksi oli aarteenetsintää: rinteeseen piilotettuja muovihyönteisiä, -matelijoita ja -dinosauruksia, leikittiin myös tervapataa.

Oli oikein kivat pileet. Harmittavasti isompi muru ei päässyt mukaan, tuli keikka Ateenaan just samalle päivälle.

Eilen oltiin sitten paistamassa rosvopaistia. Miehet lähtivät aavikolle aamukahdeksalta etsimään hyvää paikkaa, kaivamaan kuoppaa ja sytyttämään nuotiota. Kahden maissa me muut saavuimme paikalle lihojen kera. Me lähdimme lasten kanssa pois kymmeneltä illalla, viimeiset poistuivat yöllä kahdelta.

Keli oli aivan loistava, lämmin, mutta ei kuuma. Päivällä hieman tuuli, mutta se tyyntyi iltaa kohti. Ainut haittapuoli oli iltasella paikalle kerääntyneet paikalliset klopit, kuumakallet, jotka pörräsivät motocrossipyörillä, mönkijöillä ja maastureilla ympäristöä ristiin rastiin. Meteli oli aika kova ja meillä huoli meidän porukan lapsista, jotka vilistivät siellä täällä. Oli kova vahtiminen, ettei kukaan jää alle. Aamulla paikkaa valitessa ei tietenkään voinut tietää, että illalla paikka on täynnä elämää.  Onneksi poistuivat pimeän tultua.

Tuosta taustan ylämäestä, jossa on renkaan jäljet, meni muuten eilen illalla yksi maasturi ylös! Vaikka pörrääjät meitä häiritsivätkin, tämä sankari sai meiltä raikuvat aplodit. Kylmähermoinen kaveri!

Rosvopaisti ei ole kiireisen miehen ruokaa. Mutta oli se sitten hyvää! Kuopassa paistui neljä lampaanviulua ja toinen mokoma poropaisteja. Tulta alettiin polttamaan aamukymmeneltä, kahden jälkeen pistettiin lihat muhimaan, valmista tuli kuuden jälkeen! Kaikki parveilivat jännittyneinä seuraamassa lihojen esiin kaivamista, ja lautaset eteensä saatuaan vain huokailivat ihastuneina. Paikalla olleille bahrainilaisille, libanonilaisille ja muulle kansalaisuuskirjolle ruoka oli todella eksoottista. Tietty meille suomalaisille myös, meikäläinen mukaanluettuna, monelle rosvopaistin tekeminen oli ensimmäinen kerta!

Uusiksi pitää kyllä ottaa, mutta ehkä ei ihan heti. Mutta aavikolle mennään kyllä taas ihan pian. Nyt kun on kaksi suht ison kekkerin järjestämistä siellä hyvässä muistissa, alkaa aika hyvin hioutumaan mitä sinne kannattaa ottaa mukaan ja mitä ei.

Pikkumuru heräsi, nyt siis pitää lopettaa. Tulee just tänne ja alkaa vaatimaan Pikku Kakkosta nähtäväksi netistä.

Mainokset

Varo Irina, sensuuri iskee!

marraskuu 4, 2010

Jäi sitten Irinan pyllynposket näkemättä! Olivat häveliäästi poistaneet kyseisen kohtauksen…

Oikeasti on tosi ärsyttävää, kun elokuvia klipsitään puolihuolimattomasti vain sen takia, että näkyvillä on vähän paljasta pintaa. Verta roiskuvat väkivaltakohtaukset kyllä voidaan jättää. Joskus on vähän vaikea seurata juonta, kun leffa pomppaa välillä tiheästikin kohtauksesta toiseen ihan oudosti.

Sunnuntaina alkaa palkkatyöläisen arki. Ehdin sitä ennen leffassa käymisen lisäksi lukemaan naapurilta lainatun Neil Gaimanin Anansi Boys. Edellinen lukemani Gaiman, Neverwhere, oli tunnelmaltaan aika samanhenkinen kuin Anansi, tykkäsin molemmista.

Hitsi kun saisi äkkiä ladattua puhelimesta kuvan, jonka näppäsin eilen ajellessani. Oli meinaan taas sellainen lasti kasattu, että oksat pois. Kylmähermoisia kavereita, tai sitten vain tyhmiä.