Aavikkoeksotiikkaa

Meidän porukka on viihtynyt viime aikoina aavikolla aika kiitettävästi. Ensin vietettiin pikkumurun ja naapurin neljäveen yhteisiä synttäribileitä kuun vaihteessa, eilen oltiin aavikolla koko päivä rosvopaistin merkeissä!

Naapurin neljävee oli toivonut synttärikakuksi moottoripyöräkakkua, joten sellaista piti ryhtyä värkkäämään. Enemmänkin mopon näköinen siitä kyllä tuli… Loppusilaus puuttuu vielä kuvan kakusta, laitoin siihen vielä kakkosen ja nelosen -ja tietenkin kynttilät! Kuorrutteen vaahtokarkkimassan värjääminen ja kaulitseminen oli sen verran hikistä puuhaa, että mietin kahdesti ennen kuin ryhdyn puuhaan uudestaan…

Pikkumuru rakastaa tasan kaksi vuotta sitten murulle isänpäivälahjaksi ostamaani Puppe leipoo -kirjaa, jossa vietetään isäkoiran syntymäpäiviä. Sitä on luettu viimeisen kuukauden aikana miljoona kertaa. Satuin kerran kirjaa lukiessani laulamaan Pupen isälle ”paljon onnea vaan” ja siitä pikkumies innostui niin, että jonkin aikaa laulua piti laulaa hänelle jopa nukuttaessa, sekä lisäksi kymmeniä kertoja päivässä eri tilanteissa (pikkumuru pyysi laulamaan ”aavaa”-laulua (paljon onnee-”aaa vaa”-n) ). Sinänsä otolliseen aikaan tuli tuohon lauluun tutustuminen, sillä loka-marraskuu on meillä varsinainen synttärisuma, koko perheellä synttärit kahden viikon sisään! Joka tapauksessa, kun onnittelulaulun aika synttärijuhlissa tuli, pikkumuru ryhtyi komentamaan äitiä, että koko porukan pitäisi laulaa uudestaan! Pelkkä äitin uusintalaulu ei kelvannut. Pettynyt oli pikkumies, kun äiti ei ryhtynytkään vierasjoukkoa ohjeistamaan, heh.

Synttärivieraat olivat vaikuttuneita aavikkobileistä. Vähän vaihtelua perinteisiin lastenjuhliin. Meillä oli naposteltavaksi kurkkua, paprikaa ja porkkanaa ja grillissä nugetteja, katkarapuvartaita ja lampaanjauhelihakebabbia ja ohjelmanumerona tietysti iso nuotio. Lapsia ohjeistettiin ottamaan taskulamput mukaan ja pimeällä aavikolla lampunvalossa kulkeminen oli ihan huippujuttu. Pimeä tulee tähän vuodenaikaan puoli kuuden kieppeillä (ja tulee muuten nopeasti, hämärää on vain ihan pieni hetki, sitten hups, pimeää!). Lisäksi oli aarteenetsintää: rinteeseen piilotettuja muovihyönteisiä, -matelijoita ja -dinosauruksia, leikittiin myös tervapataa.

Oli oikein kivat pileet. Harmittavasti isompi muru ei päässyt mukaan, tuli keikka Ateenaan just samalle päivälle.

Eilen oltiin sitten paistamassa rosvopaistia. Miehet lähtivät aavikolle aamukahdeksalta etsimään hyvää paikkaa, kaivamaan kuoppaa ja sytyttämään nuotiota. Kahden maissa me muut saavuimme paikalle lihojen kera. Me lähdimme lasten kanssa pois kymmeneltä illalla, viimeiset poistuivat yöllä kahdelta.

Keli oli aivan loistava, lämmin, mutta ei kuuma. Päivällä hieman tuuli, mutta se tyyntyi iltaa kohti. Ainut haittapuoli oli iltasella paikalle kerääntyneet paikalliset klopit, kuumakallet, jotka pörräsivät motocrossipyörillä, mönkijöillä ja maastureilla ympäristöä ristiin rastiin. Meteli oli aika kova ja meillä huoli meidän porukan lapsista, jotka vilistivät siellä täällä. Oli kova vahtiminen, ettei kukaan jää alle. Aamulla paikkaa valitessa ei tietenkään voinut tietää, että illalla paikka on täynnä elämää.  Onneksi poistuivat pimeän tultua.

Tuosta taustan ylämäestä, jossa on renkaan jäljet, meni muuten eilen illalla yksi maasturi ylös! Vaikka pörrääjät meitä häiritsivätkin, tämä sankari sai meiltä raikuvat aplodit. Kylmähermoinen kaveri!

Rosvopaisti ei ole kiireisen miehen ruokaa. Mutta oli se sitten hyvää! Kuopassa paistui neljä lampaanviulua ja toinen mokoma poropaisteja. Tulta alettiin polttamaan aamukymmeneltä, kahden jälkeen pistettiin lihat muhimaan, valmista tuli kuuden jälkeen! Kaikki parveilivat jännittyneinä seuraamassa lihojen esiin kaivamista, ja lautaset eteensä saatuaan vain huokailivat ihastuneina. Paikalla olleille bahrainilaisille, libanonilaisille ja muulle kansalaisuuskirjolle ruoka oli todella eksoottista. Tietty meille suomalaisille myös, meikäläinen mukaanluettuna, monelle rosvopaistin tekeminen oli ensimmäinen kerta!

Uusiksi pitää kyllä ottaa, mutta ehkä ei ihan heti. Mutta aavikolle mennään kyllä taas ihan pian. Nyt kun on kaksi suht ison kekkerin järjestämistä siellä hyvässä muistissa, alkaa aika hyvin hioutumaan mitä sinne kannattaa ottaa mukaan ja mitä ei.

Pikkumuru heräsi, nyt siis pitää lopettaa. Tulee just tänne ja alkaa vaatimaan Pikku Kakkosta nähtäväksi netistä.

Mainokset

7 vastausta to “Aavikkoeksotiikkaa”

  1. lase Says:

    oneksi olet vilä kirjottamassa,vaikka olitjäämäässä mimimerkin-taakse. onsevaan hyvä huomata,että juttuatulee. kiitos.olet hyvä kirjottamaan.kaikkeahyvääsine terveisin lasse

  2. äitee Says:

    Pitää joskus tulla teidän retkelle mukaan.

  3. siru Says:

    Herahti vesi kielelle….Kuvasta näkee että suomalaisia ollaan,nääs marimekkoa on.

  4. Sari Says:

    Menihan siita ylamaesta toinenkin auto, ja kaksi kertaa……

  5. reppuli Says:

    Ai Sari meni vai? Multa jäi täysin huomaamatta, kun en istunut ”hovissa” seuraamassa pörräämistä kuin pienen hetken. Kovia kavereita ovat.

  6. Sari Says:

    Daniel siita meni, ensin ranskalaiset kyydissa ja sitten Villen kanssa viela….

  7. HannaV Says:

    Kokeilen tätä kautta kun sähköpostilla ei jostain kumman syystä onnistunut…

    ”Moi!

    Kyselinkin jo alkuviikosta noita postitusjuttuja, en tiedä tuliko viesti perille…?

    Jonkunlainen osoite mihin kuvan lähettää olisi hyvä olla 😉

    Miten ton DHL:n kanssa toimitaan? En ole ikinä lähettänyt mitään ulkomaille muun kuin Postin kautta, joten ihan vieras lafka mulle.”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: