Archive for maaliskuu 2011

Pearl roundabout no more

19 maaliskuun, 2011

No niin, Pearl roundabouttia ei nyt sitten enää ole. Muru ajeli siitä eilen ohi  juuri kun helmi tipahti. Kuulemma monumentin kaltaisia muistutuksia tapahtumiin ei enää kaivata, niinpä monumentti päätettiin purkaa.

Sinänsä hyvä, liikenneympyrä on ollut varsinainen liikenteen ongelmasolmu, paikkaan sopisi paljon paremmin hyvin toimivat liikennevalot. Toivottavasti ymmärtävät rakentaa sellaisen, eivätkä tee uutta liikenneympyrää…

Meillä on liput maanantaille Suomeen. Otetaan pieni hengähdystauko tähän kaikkeen. Muru jää tänne vielä töihin. Oltiin pari päivää Amwaj isladinlla ystävien luona, mutta päätettiin palata vielä hetkeksi kotiin ennen matkaa. Vähän tuntuu haikealta jättää muru tänne, varsinkin kun se vasta palasi Sveitsistä melkein kahden viikon reissulta. Mutta ehkä parempi mennä hetkeksi näkemään normaalielämää.

Bahrain yrittää parhaillaan paluuta arkeen. Normaaliksi tätä tilannetta ei voi kutsua, mutta armeijan valvovan silmän alla tiet ja kaupat ovat auki. Ajo kaupungin läpi on megasurullinen näky, mutta toivottavasti taivaanrannassa pilkottaa valo!

Advertisement

Sekavin tunnelmin

15 maaliskuun, 2011

Anna kirjoitti mielenkiintoisen kommentin edelliseen postaukseeni, joka komppaa hyvin keskusteluja, joita olen käynyt monen täällä asuvan kanssa. Demokratiaa ei todellakaan opita hetkessä.

Kansannousu täällä sai kipinänsä Tunisian ja Egyptin onnistuneista sellaisista. Bahrainissakin on ihan todelliset syyt kansan tyytymättömyyteen, mutta tätä maata ei voi millään verrata kahteen edelliseen. Epäkohdista huolimatta täällä on asiat suurimmalla osalla aika hyvin. Täällä on harjoitettu jonkinlaista demokratian esimuotoa, kansalaiset ovat voineet äänestää parlamentin jäseniä, mieltä on saanut osoittaa. Kansalaispalkkaa täällä ei ole, mutta ilmainen koulutus, terveydenhuolto, monille järjestetään valtion taholta ilmainen uusi talo tai asunto, vain muutamia juttuja mainitakseni. Valtaväestö, oli sitten shiia tai sunni, on ollut laiskaa poliittisesti. Liittyy myös ennenkin huokailemaani ulkoaohjautumisen kulttuuriin: itse ei tarvitse ajatella, kun asiat päätetään jossain muualla. Helppoa.

Epäonnekseen vallanpitäjät yrittivät tukahduttaa mielenosoitukset väkivallalla, seurauksena useita kuolonuhreja, joista tuli automaattisesti marttyyrejä. Tapahtumista tuli ymmärrettävästi polttoainetta mielenosoittajien koneistoon: meitä on kohdeltu karmeasti, me olemme oikeutettuja kaikkiin tuleviin vaatimuksiimme!

Jossain vaiheessa homma alkoi kuitenkin näyttää enemmän karnevaalilta telttoineen ja sohvakalustoineen keskellä Pearl roundabouttia. Samaan aikaan mielenosoittajat alkoivat ajatella, että heillä on oikeus tehdä mitä vaan ja vaatia ihan mitä vaan, protestithan ovat ”rauhanomaisia”. Opposition sisällä on myös useita eri ryhmittymiä, joilla kaikilla tuntuu olevan eri ajatukset siitä, millainen tulevaisuuden pitäisi olla. Oikeasti opposition joukossa on paljon järkeviä ihmisiä, joiden vaatimukset ovat perusteltuja. Harmittavasti vaan seassa on turhan monta taulapäätä, joiden tärkein agenda tuntuu olevan kaaos ja sekasorto, hällä väliä mikä lopullinen tulos on!

Demokratiaan kuuluu mielestäni olennaisena osana keskustelu, dialogi, mihin ei täällä oikein missään vaiheessa ole päästy, eikä ihan hetkeen päästäkään ->. Nyt on  saudien ja emiraattien joukot maassa avustamassa ja käynnissä paikkojen siivous rankalla kädellä. Propagandakoneisto pyörii puolin ja toisin, huhut kiertävät. Monet tuttavani ovat ottamassa hengähdystaukoa Dubaissa tai Abu Dhabissa, tämän päivän ja huomisen lennot ovat täynnä ja moni jää varmaan rannallekin. Me noudatamme suurlähetystön ohjetta, joka käy myös omaan järkeen tällä hetkellä: Odotetaan rauhassa kotona pari päivää mitä tuleman pitää. Sitten tehdään päätöksiä. Toisaalta olisi ihanaa saada tauko tästä kaikesta, toisaalta en millään halua lähteä juuri nyt. Muru on Sveitsissä koulutuksessa, palaa torstaina. Yhdessä on helpompi tehdä päätökset.

Olin tänään puoli päivää töissä ilman ongelmia. Tiet olivat tosi tyhjät, matka taittui parissakymmenessä minuutissa suuntaansa, kun siihen usein menee tunti. Lähdin kylläkin jo yhden maissa kotiin, varmuuden vuoksi. Huomenna tuskin menen töihin, katsellaan nyt ihan rauhassa kotona.

Tässä sopassa ei ole mustaa ja valkeaa, oikeassa ja väärässä olevaa osapuolta. Onpahan vaan soppa.

 

Sisällissodan kynnyksellä

14 maaliskuun, 2011

Ellei sitten tämä jo ole sitä. Eilen töihin meno kesti kaksi tuntia ja kymmenen minuttia. Mielenosoittajat olivat varhain aamulla tukkineet Pearl Roundaboutin ohittavan highwayn, poliisit sitten sulkivat pääsyn kyseiselle väylälle, jotteivät aamuruuhkan autot jää sinne jumiin. Poliisit yrittivät avata mielenosoittajien tiesulkua, mutta eivät onnistuneet.

Sillä aikaa koko Bahrain körötteli Saudi highwayta pitkin kohti Manamaa ja Muharraqia, minä muiden mukana. Naapurin neuvosta mulla oli kirja mukana, ehdin lukemaan sitä pitkät pätkät. Olin töissä vähän kymmenen jälkeen, kun tarkoitus oli olla puoli yhdeksältä. Kotiin lähdin kahden maissa, kun alkoi kuulua huhuja lisämielenosoituksista ja telkkari näytti kovaa kuvaa suljetulta highwaylta.

Eilisilta oli raju, poliisi ja mellakoitsijat ottivat yhteen rankasti, eikä kuolonuhreiltakaan vältytty taaskaan. Aamulla soittelin esimiehelleni, joka ajeli tyhjiä teitä pitkin töitä kohti, sanoi yrittävänsä olla toimistossa edes pari tuntia. Kehoitti jäämään kotiin. Ja minä tein töitä käskettyä.

Tänään rähinä on jatkunut. Maahan on saapuneet saudijoukot kuninkaan pyyynnöstä rauhoittamaan tilannetta. Taisivat omat poliisit ja armeija olla vähän alakynnessä.  Nytkin helikopteri pörrää lähistöllä, taitaa olla lähikylissä rauhatonta. Meidän compound on sijoittunut hyvin, vaikka kylissä olisikin rauhatonta on kaikki silti sen verran kaukana, että meidän nurkilla on ihan rauhallista.

Aikaisemmin tänään sillat Muharraqiin oli suljettu, luulenpa että se on strateginen juttu, armeija ja poliisi asemoivat itsensä tärkeille paikoille, varmaan myös pyrkivät Manamaan.

Huoh. Olen tänään nähnyt ihan liikaa uutispätkiä ja typerää toimintaa. Se siitä ”rauhallisesta” protestoinnista. Nämä pari päivää taas vahvistavat käsitystäni siitä, että demokratiaa ei ihan noin vaan oteta haltuun. Se vaatii vähän enemmän…